torstai 20. syyskuuta 2007

Viime viikolta aika huonoja

Se on siinä, jumalan uni,
toistavat sitä radiossa ja televisiossa,
rajoilla ammutaan, tykit paukkuvat, stalinin urut leimahtelevat,
meillä on kaikki hyvin, hyvin ja hyvin,
haasteita on viimeksi ollut raastuvassa,
suurin ongelmamme on aivokato Turusta Helsinkiin.

***

Kaikilla on tarpeensa,
suunnattomat valkoiset autot ja valkoiset puhelimet,
niiden ajat,
jos meillä on ollut vaikeata, niin on syytä että muillakin on,
voimme pystyttää rajat näiden ja noiden väliin,
kuljetaan jostain takaa, ettei meitä vain nähdä,
tunnetut säännöt aiheuttavat vain tuskaa,
pimitetään ne siis ihmisiltä,

aika on kulkenut ennenkin alusta loppuun,
ei ole mitään syytä muuttaa järjestystä,

hämäheikit antavat kosketella itseään.

***

Unohdettuna on helppo olla,
helppo vajota uneen, nukuttaa niin vietävästi,
kun kukaan ei ota hyllystä ja avaa sivuja,

tunnetaan parhaat meistä,
kukahan meistä vääntäisi vitsiä,
tajunsa kankaalle lyöneet vielä karkumatkoillaan,

maailma on sama kuin aikansa,
oman aikansa voi kuulemma valita,
mutta ei voi valita itseään ajassaan,
sellaisia herttaisia juttuja puhuvat filosofivanhukset,
kuka meistä heillä jotain tekee,
meillä on kuitenkin keittokirjat ja muut,
Tampere-talollakin pidetään niin upeita päiviä,
kahviloissa keskustellaan loputtomasti,
kukaan ei vain toimeennu sen kummemmin,

se on liian helppoa, toimeentumattomuus,
toreilla myydään katsos makkaroita ja valmiiksi savustettuja kaloja.

***

Toreilla myydään makkaroita, rusinoilla täytettyjä,
minä uskon vaihdantatalouteen,
oravannahasta vedetään hirteen, maamiehet katsovat sivusta,
mansikat ovat huijausta, vettä täynnä,
tynnyrit, pelastakaa maailma,
turpeat huijarit vievät rahanne,

kaunis on myös tämä maailma,
tunnetut asiaintilat kammottavat meitä,

siitä huolimatta tunnen itseni tarpeelliseksi.

***

Soihtuni täyttää 40 vuotta, aivan kohta, siihen on vain pari vuotta,
vielä on aikaa olla nuorisoa, sitten pamahtaa,

ruiskukka tulee muotiin,
kaunisääniset babyfacet ampuvat meitä konepistooleilla,
niin kuin Charles Bronson eräässä varhaisista rooleistaan,

silloin hän kelpasi vielä intiaaniksi,
sorretun kansanosan edustajaksi,
ja puolalaiseksi idiootiksi eräässä kauhuelokuvan klassikossa,

näin se aika kuluu, meillä ei ole siihen mitään sanomista,
kohta minäkin äänestän Kokoomusta, se on vain ajan kysymys,

silloin minä en ole minä,
minä astun eteenpäin, punaiseen aamuun,

todetaan että tämä ei ole tarpeellista, kopautetaan nuijaa,
seuraava!

Ei kommentteja: