keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Tähän nyt meni kaikenlaista monelta eri päivältä

(Ja kommentit perässä ovat jälleen autenttisia.)


Minä en ole maisista vaikuttajista yksikään,
taivaalliset linnut vievät leivän suustani,

kevät tulee, sataa vettä, keinuista putoavat lapset,
siitä sen tietää,
kun vähimmin on kartalla, on enimmin maailmassa.

***

Taivaan linnut vievät leivät suustani,
mistä minä saisin vielä uuden maton.

Huoneeni ovat liian matalat,
tämä on epäämätön totuus.

***

Taivaan isän pienet linnut vievät leivät suustani,
myyvät tauluja markkinoilla,

maakuntajohtajat laulavat Ave Mariaa,
se on parasta laulaa suu kiinni,
ettei paljastu kenen leipää syö.

***

Ennen vanhaan sitä vielä osattiin vastustaa liikuntaa.
Nyt on vain kivi metsässä, kyrpä pellossa.
Maakuntajohtajien kaikki postmodernismit.

***

Ennen vanhaan sitä vielä osattiin vastustaa liikuntaa.
Nyt on vain kivi metsässä, kyrpä pellossa,
maailman kaikki entiset älymystöt,
luoti kallossa, seinää vasten rivissä.

***

Liikunnan vastustaminen on ollut merkki vapaudesta,
älyllisestä mahdollisuudesta.
Nyt on vain maratonin jälkeen jumalille uhratut voittajat,
kivi jokaisen kengässä, luoti otsassa.

***

Nyt on vain kivi jokaisen kengässä,
ennen sitä osattiin vastustaa koulujen mahtia,
aurinko paistoi silloin korkeammalta.

***

Asiat riitelevät, ihmiset siinä samalla,
on vain metsäteollisuuden etuja, Suomen-syöjiä,

"jos sie tarvit hyvää miestä, täs siul on sellanen",
ampui sittemmin satakunta miestä tien varteen,

sellaisesta palkittiin vielä ennen vanhaan,
nyt joutuisi juoksemaan vielä toisenkin maratonin,

mihin tämä maailma meidät vie, toiseen leikkaukseen,
edellisessä poistettiin aivot.

***

Ei tämä nyt oikein toimi.

***

Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen ruutupaitaan,
minä olen allekirjoittanut sopimuksen,
joka vapauttaa minut henkilökohtaisista oikeuksista,

vielä maailma nousee,
heiveröiset kuoropojat näyttävät mistä kana kusee,
maratonien henkistä voimaa ei ole mitattu sitten vuoden -76,
bassottomien bändien eksklusiivisuuttakaan ei.

***

mitähän sitä oikein yrittää joskus sanoa..?

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Vetäisinkin sitten saman tien yhden. Kirjoitan runoja kuin pulp-senttari: tuosta noin, ilman inspiraatiota ja kantavaa ideaa. Tätä kyllä editoin vähän ennen julkaisua, mikä on harvinaista (enkä ole varma, konstituoiko blogiin postittaminen "julkaisun").

Rajuilmat vievät meiltä keskittymiskyvyn,
samoin liian lyhyet hameet,
vaimojen aamutakit, jotka eivät pysy kiinni,

mielelläänhän sitä olisi vanha likainen setä,
ennen vanhaan, niin, piippua poltellen,
kun murrerunouskin oli vielä hyväksyttyä,

nyt modernismi on vain sana muiden joukossa,
ja ylioppilaslehtien päätoimittajatkin juoksevat maratoneja,
yhteiskunnan viimeinen tajunta, tuntemattoman rajoilta
palanneet pikkustalinit ja pamfletistit,
väittävät feministeiksi,
kuulkaa, sellaiset väitteet on parasta ottaa todesta,

ristiriitaisuudessa on tiettyä voimaa,
jota ei ole syytä ohittaa, kun lähdetään tutkimaan
neitseellistä maaperää,
kohduista on ennenkin tullut suuria vaikuttajia,
työväen johdattajia.
Minä en ole niistä yksikään.
Nämä ovat unohtuneet postittaa. Muutoin en ole pitkään aikaan kirjoittanut runoja. Ajattelin kohta koettaa.

Napinkaulus on auki, se on uhmakas ele,
kauniit narsissit puhkeavat aamuisin Kyproksen kauppatoreilla,
juomana meillä oli pastissi,

sellaista runoutta meillä ei harjoiteta,
työnnetään päin seinää ja lasketellaan rynnärillä,
Uzi päättää maailmanhistorian,
se on Libanonin seetripuiden varjossa kehittynyt,

maailma häviää viimeisten asioiden varjoon,
olennainen tehtävä on kopioida toisten tekemä musiikki
ja lähettää se avaruuteen,
Chuck Berry: Oh Maybelline,

historia lienee antanut sysäyksen epätoivoisuudelle,
meillä on jalat, mutta emme käytä niitä,
meillä on jalat, mutta niitä käyttävät muut.
Toistakaa ohjelma kokonaisuudessaan,
niin pääsette lähelle totuutta.

***

Mistä menee hämähäkin nappi,
mistä kuoleman kaulus,
kahvikuppi kohtaa kirurgin veitsen,

yhteiskunnat viettävät viimeisiä hetkiään,
tämä on kadonnut heimo ja sen dinosaurukset,
niiden alitajunta.