torstai 5. maaliskuuta 2015

Pieni vitutus purkautui runoina. 


Taiteilija on herkkänahkainen
maailmassa on virhe, kukaan ei pääse täältä ulos

***

Maailmassa on virhe,
silmässä malka, tukkijoella polskutellaan
kuin ei koskaan aiemmin,

hevonen on näiden maailmojen todistaja,
kielessämme meillä on kaikkeen vastaus,
mutta ei yhtään kysymystä.

***

Tantereella tömisee, hevonen on irti,
taiteilija, herkkänahkainen otus.

***

En ole ennen tätä sanonut, enkä sano sitä nytkään:
taiteilija tömistelee turhaan aitauksessaan,
kiiltävät kannukset sähkönjohtimina,
kaikenlaisten siipeilijöiden kannustamana kohti korkeuksia,
runous ja kaikki sen muodot kasvavat täällä vinoon,

minä katson totuutta silmiin aina ja järkähtämättä:
näen pelkän mustan silmälapun,
sellainen voi tuntua järkyttävältä herkkähermoisesta,
mutta minä en ole sellainen,
olen täynnä kiihkeää virhettä.

***

Kunpa tunnustaisimme jotkut tosiasiat:
virhe on sormissamme, ei kielessä.

***

Tosiasioiden tunnustaminen voi tuntua kipeältä. Hevonen on vapaana ärsyttävimmillään.

***

en pääse maailmaan sisään, en ole koskaan päässytkään,
kirjoituskoneella yritin kauan sitten,
nyt työkoneenani on fairchild, vanha lentokone,
ja lennän kuin lumikko kuninkaitten selässä,
en voi kuin tarttua niskavilloihin,
onneksi maailmassa on useampiakin virheitä