Vanhoja runoja, lienevät vuodelta 2004

Miltä tuntuu kun maailma hajoaa alta,
miltä näyttää auringon luhistuminen,
koska alkaa uusi aamu,
koska koska koska.
Meillä ei ole valmiita kysymyksiä,
haemme niitä loppuun asti,
taannumme sitten tai etenemme,
millään ei ole sen kummemmin väliä,
tämä on lopullinen totuus asioistamme.


Tunturien laeilta näkee kauas,
tai sitten ei,
minulla ei ole muita asioita todettavana
kuin suunnaton kylmyys
ja talouden taantumat.


Kun olemme viimein valmiit,
meillä ei ole enää aikaa.
Kun olemme lopettaneet,
meidän on aloitettava.
Talot, talous, aurinko,
meillä on kalat taskuissamme
ja heitämme ne takaisin jokeen.

Vielä

Edellinen viesti oli tiistain ja keskiviikon aikana kirjoitettuja runoja, tämä on maanantailta:


Maailma painaa alas riutuneen pääni,
otsallani verisiä timantteja, kruunu orjantappurasta,
hevosten turkiksista kootut omaisuudet,
tuntemattomat sotilaat, vieri vieressä, ristit vinossa,
se on Sven Tuuvan perintö, olla vinossa maailmaan nähden,

olisinpa edes Svenin veroinen,
minä kasvan vinossa niin kuin runo,
seitsemän kertaa seitsemän olen laulanut kaduilla,
se on vanha viisu, rokkihenkinen,
päättyy räjähdykseen,
ihan niin kuin maailmakin.

Muutut lapsenkaltaiseksi tullessasi maailmaan,
aiemmin olit tyyni ja sivistynyt,
osasit kaiken, tiesit paljon,
paina pääsi kädelleni, tämä maailma vaatii väsymystä,
nyt on vain jatkettava koodien tulkitsemista.

***

Mytologia on koodien tulkitsemista.
Juostaan eestaas, maailma on viimeksi jäänyt avonaiseksi,
asetelmat ovat ennallaan,
tuskat entisellään, pieninä patsaina teiden varsilla,
kuka tästä selon ottaa,
se on viimeinen joka sammuttaa valot.

***

Automaattiset sykäykset maailman rajoilta,
pippeli ohjautuu sisuksiisi,
kammottavat runot ansaitsevat tulla kirjoitetuiksi,
en ole kaikesta aina aivan varma,
viikko viikon jälkeen olen kirjoittanut tätä runoa,
toisto on tosi ikuisuus,
pippeli ohjautuu sisuksiisi,
niin alkaa huumorikin naurattaa.

Monen päivän satsia, ainakin tältä päivältä ja viime viikolta:

Kuka vielä sanoo että neekerit ovat tyhmiä,
menköön Kuuhun, siellä tuhka vihannoi,
poliittiset ajattelutavat taantuvat lopulta pelkäksi mullaksi,

se on sen arvoista,
nähdä miten maailma tuhoutuu.

**

Saa nähdä miten maailma tuhoutuu,
mikään muu ei ole sen arvoista, voimme viimeinkin toteuttaa itseämme,
ilman rajoituksia, ilman sääntöjä ja ohjeita,

se on hämähäkkien maailma,
harakka kävelee Rita Hayworthin kasvoilla,
Sibelius räjähtää vessanpöntöllä,
kapitalismin King Kong on uusi Jeesus.

***

Maailma tuhoutuu, mistään et ole sen arvoinen,
saman tiedon saat R-kioskilta,
propagandaministeriön hellimästä pesäpaikasta,
skitsofreenikkojen yhdistyksen kokoushuoneesta,

se on hämähäkkien maailma,
minusta on inhottava valita tämän ja sen välillä,
linnut kävelevät runon päästä päähän,
katoliset kirkot huojuvat perustuksissaan, paavilla on fanikerho,
sieltä saa tarroja ja muuta kivaa,

maailmanlaajuisen ruotsalais-venäläisen salaliiton postimerkit
on kerätty messuilta pois, se on pientä varjelua se,
jumala asettui portille ja tarkisti pressikortit lopuilta kävijöiltä,

tarroitse levitettävä rutto on viimeinkin asettunut
hallituksen huoneisiin, ministerien aivoihin,
rakastettujen autojen takapenkeille.
Maailma on meidän, se on seuraavana vuorossa.

***

Voisiko joskus pysähtyä tarkkailemaan luontoa,
ohikiitävää liikennettä, kirjoitettavaa runoa,
todeta epäonnistuneensa elämän keskeisillä alueilla,
vajota itsetyytyväisyyteen, tulla esiin mustan aukon kautta,

voisiko joskus kuitata itkut kuluneilla sanonnoilla,
voisiko joskus tilata Jumalalta hetken onnea,

ilta saapuu iltaan, viini lasiin,
hämähäkki saapuu kotiimme, kutoo seitin,
olemme kuin emme olisikaan.

***

Stressi painaa punaisen pään syliin,
iltamenot vaihtuvat harrastuksiin,
aurinko laskee kaukana,
nousevan auringon maat on jo katsastettu,
tuomareilla ei ollut mitään sanottavaa.

***

Stressi painaa punaisen päänsä syliini,
tule tänne, rakkaus, ja ota meidät haltuusi.

***

Stressi painaa väsyneen päänsä syliini,
auringon rajoilla taistellaan, kaukana raukoilla rajoilla,
Balkanin vuorilla ei ehditty kärsiä nälkää, miksi siis nyt,

rujot miehet katoavat näköpiiristä, maisemasta, kaduilta,
ellei sokeritauti tuo heitä takaisin,
lehtipuut kellastuvat eivätkä valita,
olen enemmän sukua havupuille, painan väsyneen pääni syliini,

levylautaselta kuuluu riitelyn ääniä,
kadun äänet kantautuvat ruokasaleihin ja kirjastoihin,
olkoon tämä viimeinen musiikkini, viimeinen annokseni sisarkateutta
ja tuhoisaa rakkautta.

***

Stressi painaa pääni toisten syliin,
maailmani rajoilla taistellaan, olen uupunut maailman painosta,

Balkanin vuorilla ei kärsitty nälkää, miksi siis nyt,
rujot miehet katoavat näköpiiristä, maisemasta, kaduilta,
ellei sokeritauti tuo heitä takaisin,

lehtipuut kellastuvat eivätkä valita,
itse olen enemmän sukua havupuille, painan väsyneen pääni syliini,

levylautaselta kuuluu riitelyn ääniä,
kadun melskeet kantautuvat ruokasaleihin ja kirjastoihin,
olkoon tämä viimeinen musiikkini, viimeinen annokseni sisarkateutta
ja tuhoisaa rakkautta.

***

Taantumus voittaa kaukana rajoilla,
kitarat raikaavat, bändi tiluttelee menemään,
se on tämän maailman musiikkia, ärsyttävää kuunneltuna liian pitkään,

oikeisto sanelee ohjeet vasemmistolle,
jotkut pyristelevät siinä välissä,

hei sinä siinä, tajuatko tämän väitteen, maailma on menossa nurin,
ideologia kutsuu ihmisen subjektikseen vihellyspillillä,
se on seksikäs kutsuhuuto,

tämän maailman musiikiksi ei taivu runo,
kauneus on sijoitettu tuotteeksi elokuviin,
mainosmaiset salkkumiehet kulkevat eestaas estradeilla,
puut vajoavat mitättömyyteen,
mitä jää meille kun olemme kuolleet?

Jos tuska keväällä vihannoisi
on kuin kaulasta alaspäin halvaantuisi,
asetellaan kukat kauniisti ruukkuun, avataan haarat ja aivot,
häissä mennään naimisiin itsensä pirun kanssa,
olet ennenkin todennut tämän asiaintilan mahdottomaksi,
astut soille ja toisille soille,
musiikki soi korvissasi viimeiseen asti: onko se Bachia vai bluesia jää nähtäväksi.

***

Jos tuska keväällä vihannoisi.

***

Tuska vihannoisi keväällä
jos vain antaisimme sen kukkia mullassa,
alkuperäisessä Euroopan mullassa,

kevät astuu eteen, viimeiset harsot on revittävä silmistämme,
tuska tuskaa vasten,
multa multaa,
puut on aseteltava riviin ja ojennettava todistukset.

***

***

Münchenissä juhlitaan kuolemaamme,
näädät ja hämähäkit kalvavat sisuksiamme,
hiekka lentää suuhun kalojen tavoin,
keinumme jos keinumme.

***

Näädät kalvavat sisuksiasi,
tongitaan kuninkoiden viittoja,
tunkioilla tapellaan hallitsijuudesta,
kärpäsenä katossa lehtimiehet:

vuosikirjojen toimituskunnat,
kamalaa totuutta varjelevat imbesillit,
lopullista vuodatusta odottavat debiilit,
viimeinen totuus on käsillä,
Suomen nainen, älä käytä säädytöntä housupukua,
dominatrix on viimeinen sanasi,

kun viimeinkin kaadut sänkyyn, laitat pään tyynyyn,
ja ajattelet Englantia. Se on loppusi.

***

Muutut lapsenkaltaiseksi tullessasi maailmaan,
aiemmin olit tyyni ja sivistynyt,
osasit kaiken, tiesit paljon,
paina pääsi käteni päälle, leimaudu hulluksi,
tule lehmän kaltaiseksi.

***

Kuinka monta kertaa voi sanoa olevansa väärässä:
kuinka monta kertaa voi vetää kalat maihin pelkillä housuillaan?

***

Tarvitsemme luottamusta pahoihin päiviin,
urkukuviot ovat viimeinen toivomme,
katoliset sekopäät valtaavat laivamme ja katkaisevat kätemme,
se on meistä epäreilua,
kenestäpä ei: kuolemanrangaistuksen kannattajat järjestäytykööt,
riviin, latojen taakse, aamuvarhaisella, kaivakoot omat kuoppansa,
minä vetäydyn takavasemmalle, päätös on aivan jonkun muun,

kuninkaat ovat tulleet hulluiksi, sikäli kuin järkeviä koskaan olivatkaan,
taantumus taantuu, kehitys lakkaa kehittymästä,
on olemassa sellaisia maailmoja, joissa olen viihtynyt,
ajoittain, pitkään en missään,
taantumus vei voitot.

***

Mytologian taurukset ovat puolueitten pamppuja,
vuoltuna parhaimmillaan,
labyrintin rihmastot vievät meidät tappioon,
kumpaisellakin tiellä olemme rappiolla ihan kohtapuoliin.

***

Mytologian taurukset ovat puolueittain ryhmittyneitä,
emme osaa kommunikoida, emme osanneet taannoinkaan,
mässytämme purkkaa, suu auki, banaani olisi vielä pahempi.

***

Mytologian taurukset mellastavat parlamenttitalossa,
kansallinen kokoomus on pelastettava kannibaaleilta,
syötetään köyhimmät kukilla,
sidotaan presidentti puuhun Parkanon metsissä ja jätetään kuolemaan,
sudet hoitavat loput, maailmantalouden vapaasti mellastavat sudet,

lihansyönnin on loputtava viimeistään tiistaina,
autokanta on vanhennettava keinotekoisesti,
maailman totuus on totta, taiteen totuus on keinotekoinen,
liiman tavoin haisteltava sideaine,
meillä ei voi olla totuuksia ennen kuin hyväksymme mytologian,
se tulee uniimme mutta tulkoon,
keinupuut on istutettu takapihalle, lasten mellastaa,
se on kuin parlamenttivaalit pitäisi.

Uusi alku?

Tuli niin huonoja runoja etten kehtaa niitä tänne edes laittaa. Piti aloittaa oikein uusi tiedosto, "Runoja 2". Myös vitutti, minkä ehkä näistä huomaa. Hyvyydestä en osaa sanoa.

Kuka vielä sanoo että neekerit ovat tyhmiä,
heitetään varjot yllemme,
huuli lentää spitaalisten olympialaisissa,
nämä varjot ovat yllämme, irtautuvat, matkaavat Marsiin,

kreikan kaikki mytologiat ovat käytettävissämme,
turha luulo, panssarivaunu kiinnostaa enemmän,
pienet maalipurkit ovat avain onneen,
haistelemalla muutut lapsenkaltaiseksi,

koulusta saa elämänohjeita,
on vain itsestä kiinni noudattaako niitä
tai mitään muutakaan ohjetta,
mytologiset selitykset ripustetaan seinille sinitarralla,
sekoita samassa suhteessa ylevää ja matalaa,
saat oman elämäsi,
jos otat sitten ylevän pois.

***

Kuolema niille jotka elämää vähiten vihaavat,
hämähäkkien seurakin on parempaa kuin tämä vetkuttelu täällä,
ole hyvä ja osta uusi, näin sanotaan,

mytologian taurukset olisivat hyviä juuri nyt,
heittäisivät jalustoiltaan alas nämä nykyiset myytit,
tajunnanvirralla maailmaa hallussaan pitävät sekopäät,
saostamisellaan maailman valtiaiksi nousseet idiootit,

pesäpallokentillä tavataan, nahkurin orsilla,
se oli puhemiehen suorittama uhkaus,
kuin hän aikoisi salvoa kukon,

pallit on pois niiltäkin, jotka tätä lukevat,
kukaan ei enää istu tässä maailmassa,
on juostava, hypittävä, kaaduttava, noustava pystyyn,
se on viimeinen ohje, sen jälkeen on vain tyhjyys.

***

Katumaasturi on natsismin voitto. Kadut ja tiet ovat kansan.
Se on viimeinen myytti.
Mytologia on katkeruuden täyttämä malja,
jonka kumoamme päällemme aina aamuisin.
Hämähäkkien verkot putoavat silmiltämme,
se on tajuamisen viimeinen hetki,
sitten on vain tyhjyyttä.

***

Silmiemme edessä on tyhjyys,
aivojen kaltainen appelsiinimainen tila,
hämähäkit ovat pyyhkiytyneet muistoistamme,
puut kasvavat täällä kohtisuoraan,
porvaristo saa yhä enemmän sijaa mielissämme,
kukin taaplaa tyylillään,
taapelit kaatuivat rymisten, niin kuin lasten sarjakuvassa,
joita Jarkko Laine halveksui, vaikka esittikin sivistynyttä,
toimikunnat ja valtuuskunnat vampyyrien tyyssijoja, EVA:n raportit ydinpommeja,
Hiroshima on pientä verrattuna Max Jakobsoniin
ja terrorismi ongelmistamme vähäisimpiä,
kunhan vain vedämme verhot kiinni: silloin maailma räjähtää
ja vangittu mies on vapaa.

***

Kaikki on ok, kun vedät verhot eteen:
estät itseäsi näkymästä maailmaan.

***

Verhot silmien eteen, kaasupoljin alas,
kytkin vinkuen, autot saapuvat, meiltä on viety mahdollisuus tutustua itseemme,
luonnon ja sivilisaation ikuinen ristiriita,
näin puhuvat manipulaattorit,
jotka eivät todellisesta elämästä mitään tiedä,
tunnevammaiset hyypiöt, jotka näyttäytyvät maailmalle autokauppiaiden verhossa,

verhoomot ovat CIA:n kätyrien täyttämiä työpaikkoja,
joilla aloitetaan valtakunnallinen liikuntakokeilu:
se on hämähäkkien puuhastelua,
verkko verkon jälkeen, rihma rihman perään,
olet vangittu, maailmassa, turha on pyristellä ja ripustautua lähimmäisiisi.

***

Kaikki mytologiat ovat viimeinkin käytettävissämme.
Saamme kokeista edelleen huonoja tuloksia.
Se ei liene aivan omaa syytämme,
Münchenissä juhlitaan, kirjamessuilla kuollaan tuskissa.
Menneet lehtimiehet saavat kaiken gloorian.
Meille ovat jääneet vain pöly ja isiemme uloste.
Mitä-Missä-Milloin on kansalaisen suurin apu,
vuosikirjasta tiedät milloin kuolet.

***