perjantai 29. tammikuuta 2010

Täysin järjettömiä runoisia

Kirjoitin tämmöisiä 16-vuotiaana, ja nyt taas. Mistä on kyse?


tontut linnan tornissa,
presidentti istuu vaiti

runoilijat kunnostautuivat edellisiltana

***

tonttu on päässäsi,
sanelee toimintasi,
tartu sitä niskasta ja katkaise,

surrealistinen menyy piristää päivän

***

lampaat sanelevat sinulle runosi
lampuissa on toivosi
roxy music kuulostaa kerrankin rock'n'rollilta
viimeiset ovat ensimmäisiä
ja heavy metal musiikkia

***

torven tuuttausta odotellessa
katu lampsii tiehensä

***

mulkoileva taantuma, tekoturkki

***

sinua mulkoileva maailmantulkinta
viimeiset kuninkaat ovat tonttuja

***

torstai 28. tammikuuta 2010

todellisuus on tosi kovaa
kuolema katsoo peilistä, jostain kaukaa

maailma karkaa edellämme, mielellään jossain kaukana
kukat viistoissa nauhoissa
liitutauluissa, peilistä kuningas

viimeistään tahattomana kaikki naurattaa

***

puhaltaja on likellä,
kevät sieltä tulla puksuttaa

raskaana olevat naiset himottavat

***

maailma kuumottaa,
raskaana olevan naisen rinnat ja pillu

kaukana ovat keväät ja ajat
edessä työt ja päivät

***

edessä ovat raskaana olevan naisen rinnat ja pillu
takana raskaat yöt,
edessä maailman peili

***

tää viimeinen ei nyt oikein lähtenyt. enkä tiedä, lähtivätkö edellisestkään.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

tuska viiltää perhosia halki
menneisyydessä mehiläisillä oli suolinkaisia
hakkasimme ne poikki sanomalehdellä
tämä kokemus selittää paljon

***

kun lamppu ei toimi, vaihda se uuteen
menneisyyden rannoilla majakka
perhosten aivoissa sähköpurkauksia

ottakaa ne talteen
saatte uuden viihdytysmuodon
kaukana realitysta

kun lamppu on sauna, vaihda se vanhaan
lamppu menee keittiöön,
montako ruokalajia tarvitaan kun runoilija
vaihtaa perhosen toiseen

lampun vaihtamalla voit aina
vaihtaa yksilöä, yhteiskunnan
viimeiset yksilöt

tiistai 26. tammikuuta 2010

Paskoja runoja tiistailta

maailma vaatii uhrin,
uhrin kieltää media,
maailman viimeinen kuningatar,
tuottamattomien maailmojen tuomitsija

***

kauhea on aamuisin herätä,
kun nousee

***

vielä nousee

***

ei näytä nousevan

***

taantumuksella on sanottavaa,
antaa tulla vain, kyllä me kestämme,
vielä tulee sanottavaa tuutista,
kammottavista suista, jotka tuijottavat meihin,
sekametafora on kammottavin esimerkki kielen rappiosta,
käteen ei jää kuin vatsahaava,
vielä ammutaan taantuvilla aroilla,
aloilla joilla on tekemistä soilla
vielä taantuu kuulokin,
yhteiskunta laantuu mataa kaatuu maatuu,
vielä noustaan ylös,
se on se erektio, yhteiskunta käyttää viagraa,
maailman kaunein nainen on viimeinen kuningatar,
peiliin katsova rumilus,
lihakset kunnossa, ojossa katsojaa kohden,
repikää siitä huumoria,
minä en enää kykene

***

menihän nillittämiseksi

maanantai 25. tammikuuta 2010

Kirjoitin vielä yhden..

..mutta ei tässäkään mitään tolkkua ole.

tampio pösilö tuhkakasa
lumikko aurinko aura
taantuma edistys etuuma
takauma elokuvakerronta zuumaus
lista sana sanakirja
maailma maan alla olevat maailmat dinosaurukset
auto autismi kenkien valmistus maan alla
kuvausryhmä maan alla todistamassa kaikkea
kaikki ei mikään ja jotain siltä väliltä

Viikon alkua

Joskus nyt vain ei mene nappiin.

***

maailman tullessa ovesta sisään
sulje salvat, lukitse itsesi ulos
sillä näistä porteista et kulje
edes alastomana

***

tekniikka estää kokeilut
innovaatio tappaa munasolut
yliopistolla veivataan kättä
loputtomiin, runkataan,
mitä milloinkin, auringoissa kasvomme
ovat omamme

***

äsken kirjoitettua:
maailman kasvot auringossa,
lumi, lumikko, tuhkakasa

***

olen kukkona tuhkakasassa,
tunkiona omassa elämässäni,
vielä ehtii maatua
jos on oikein suruissaan

***

näistä näyistä huolehtiminen lopettaa
huolehtimisen maailmasta
meillä on jo kaikki, vieläkö haluamme enemmän,

meille maailman avautuminen on itsestäänselvyys,
kaiken voisi jo sulkea,
meille riittää vähempikin

***

en ole oikeasti tällainen moralisti. pois se minusta.

***

saankohan nyt enää kirjoitettua runoa, joka olisi enemmän "minua"?

***

traktorin perässä kirves,
se on eräänlainen aura,

aura minullakin on,
se on lumikon aura,
järven jäällä hohtavan lumen muotoinen aura,
se vaatii uusia uhreja,
olen valmis

***

ei se nyt ihan noinkaan mene.

***

Runoja krapulasta

(Runoja viime perjantailta. Sanoin vaimolle, että ilman krapulaa meillä ei olisi krapulaseksiä. Se jo oikeuttaa viinan juomisen.)

***

krapulan kuolemattomuus

***

kuolemattomuus krapulassa
saa kaipaamaan panetusta
kaljaa aamupäivällä, junassa ohimenevää
nuorta naista, jolla on tikkileggingsit
aurinkoa, joka ei nouse
demarkaatiolinjojen väliin jäävää
pientä kaistaletta
joka on millintarkasti ajeltu

***

kun tulee ovesta sisään hyytävänä talvipäivänä
ja näkee vaimonsa alusvaatteisillaan
maailma hymyilee
vaikka olisikin krapulassa

***

krapulassa maailma hymyilee
vaikka olisikin krapula

***

maailma hymyilee krapulaiselle
joesta nostetulle
pystyyn pistetylle, viimeiselle juontajalle
jolla on kestovirnistys kasvoillaan

***

smokkitakissa on parempi nauttia krapulasta

***

krapulasta nauttii enimmin
smokkitakissa ja kestovirnistyksessä

torstai 21. tammikuuta 2010

Tässä tekstejä monelta päivältä; olen unohtanut päivittää blogia. Outoja länkkäriaiheisia runoja ensimmäisenä, lopussa taas palaan tyyliin, jota harjoitin 16-vuotiaana.

ruudinsavussa kuolleita on liikaa
jotta kaikki voisimme laskea
meiltä käsin on vaikea puuttua olemattomaan,
ovet eivät avaudu,
vieläkään, kaikille

ei edes minulle,
naruhyppelyn maailmanmestarille,
viimeisenä tajuntansa menettäneelle

arizonassa kasvoi kaunis kukka,
se oli novaliksen sininen kukka,
köydet lennähtivät pelastamaan seikkailijarukkaa,
giljotiinilla lyhennetty mestariteos odottaa lukijaansa

tukijaansakin se odottaa,
kömpelösti kävelevää teiniä,
siellä erämaassa korkokengät eivät ole paras apu,
mutta voi niillä tappaa gila-liskon

maailmankirjallisuus ei kuulu kansoille,
se kuuluu minulle, lukijalle,
sen viimeiselle tukijalle, kirjailijalle,
kasan päälle unohtuneelle kukolle,
paita auki ja eurooppaan liihottamaan,
siellä ymmärretään mitä on olla viimeisenä
kaiken tajuntansa menettänyt ja sen takaisin saanut

***

lumi on salakavala murhaaja,
siinä näkyvät maailman kaikki jäljet

***

järven jäällä murhaaja,
takaa-ajettu surmaaja, kansainvälinen vakoilija,
lumi, aurinko, lumikko

***

tavassa pyydystää näkyy sielu
isolla miehellä suunnaton,
pienimunaisella yhtä suunnaton,
jalan koko korreloi maailmanvalloitushalujen kanssa,

järven jäällä näkyy pilviä

***

järven jäällä näkyy pilviä
vielä minäkin saan omani,
aurinko, hämähäkki, verkko

***

verotus saa minut kiinni

***

tässä maassa ei ole verotusta,
pilvien päällä näkyy vain pilviä,
uolevi raatteen haamu

***

tässä maassa ei veroja saa ellei itse hanki,
hanki kiiltää fetissinä,
korkokenkä erinomainen vasara,
seksilelu, dildo päivälliseksi,
tässä maassa ei seksiä saa ellei itse runkkaa

***

tässä maassa ei lunta sada
ellei itse hanki

hanki kiiltää otsallasi
pilvenä poudalla
sataa harvoin

vanha mies sanoi sen
kauan sitten, vieläkin naurattaa

***

soitan libanonilaista jazzia,
ajatus kuultaa jossain kaukana
se on naantalin yllä
uolevi raaden haamu,
raatteentiellä,
sädeaseet kaikille, se on yhteiskunnallinen linjaukseni,
ja kemiössä on sellainen diskoteekki
että oksat pois, matkailu ddr:stä suuntautuu
pääosin sinne,

se on libanonilaisen jazzin voima,
keskeinen verotuksen lähde tässä maassa,
jossa suhde maahan on verinen ja pitkä,

kuningas haile tervehtii meitä
kättä heilauttaen,
maailma on valmis, kaunis,
sääli jättää se näin

***

haile selassie kirjoitti runon
jeesus ampui kiikarikiväärillä
iggy and the stooges esiintyi alakerrassa
rastafarit valitsivat presidentin
jesse james on uusi jeesus
uusi rastafarien kuninkaan poika
poika on uusi rastafari
hiukset alkavat kihartua viimeistään 21-vuotiaana
minä olen menettänyt otteeni tästä runoudesta
näistä pilvistä
menen naantaalin, uolevi raaden tielle
ja asetun hiljakseni makaamaan
ja toivon ettei kukaan huomaa

maanantai 18. tammikuuta 2010

ensimmäisen kerran jälkeen
on aina viimeinen
viimeiseksi tullessaan
pyyhkii jalkansa ensimmäisen kerran
katsoo ylös
on kiitollinen
viimeisen kerran

***

kaukomailla ammutaan, lähistöllä veistellään puukoilla,
sama syy, eri lopputulos,
kuolema tai uusi elämä, viis siitä,

helvetissä kuukin on kuumempi,
naikkosilla lyhyimmät hamoset pecosin länsipuolella,
tuomari veistelee vitsin: etkö olekaan porista,
saat sitten kovemman tuomion,

aurinko paistoi kerran olohuoneeseen,
vielä kerran yhteen risukasaan tämän kurjan maailman laidoilla,
minä kasvoin silloin arizonassa, erämaan kukka,
viimeistelemätön mestariteos,
lopullisen tuloksen vääjäämätön väljennys,
lisäys teoriaan

perjantai 15. tammikuuta 2010

päätin olla olematta viimeinen

päätökset ovat helppoja
kun saa rahaa

kun saa ilmoituksen olevansa
kuningas hämähäkkien maassa

päätin olla olematta sillalla
kaunisvartaloinen kaunis nuori mies

sanomalehdet kertoivat siitä
mistä kuulivat sitä en tiedä
en ikinä saa tietää

maailma pyörii radallaan
kalat pyörivät haudoissaan
viimeinen juoksuhauta jaloissani
nousee aurinko
sulattaa sydämet
viimeinen mediakritiikki
on se asiallisin

torstai 14. tammikuuta 2010

vastaat huutoon,
se on kuningas, kun puhuu,

silloin on parasta kääntyä,
kääntää kirjan sivua, lehteä,
edes tosimaailmassa

ei näillä eväillä kaadeta edes yhtä venettä
viimeinen kuningas sammuttaa valot

***

fantasia on edessäsi
avaa silmät ja kauhistu
tosielämän rajat paljastuvat öisin

***

öisin kuulette ääniä
ne ovat kääpiöiden tekemiä

näin opetti lapsuuteni koululaitos
ja kutoi hämähäkinverkkoja seinille
silmille jalkoihin

viehätys hyönteisiin alkoi jo silloin
öisin kuului ääniä
ne olivat vielä silloin jättiläisten tekemiä

maailman muuttuminen vaatii suuria harppauksia
mieletöntä ponnistelua
jokien patoamiseksi

***

maailman muuttaminen on puhelinlaitoksen tehtävä

***

maailma muuttuu
öisin äänet kaikuvat
kaikupohjasta
kitara seinällä
hämähäkki verkossaan
silmiensä tasalla tehtävissään
historian korvilla
hiirenkorvilla

***

kuole ennemmin kehtoosi
kenkään on aina tulossa uusia
kerrostalo on kuninkaalle sopiva tila
status quo säilyy

***

kenkään ei saisi mennä
tästä ovesta ulos
vielä saa toivon heittää viemäriin
hallitsijan sirkusseurue yllättää
aamuisin

***

vielä tarpeen ovat lyhyet runot
joissa ei ole päätä eikä häntää

***

istutaan tuoleilla
muututaan näkymättömiksi
olet löytänyt taikasanat
se on kehto ja kuolema

***

kehto ja kuolema
ovat hallitsijan vaatimukset
yläkerrasta pudotaan kovaa
siellä on loppukäyttäjien taivas

***

maanantai 11. tammikuuta 2010

veden kalvolla lepää kuningas
sanojen läpi tulee ääniä,
kaikesta kuultaa tietty rauha tai sota

***

veden kalvolla lepää sanamme, kieli,
naudan tai sian, meidän siansaksa,
kärpäsen puhe kun se putoaa katosta

***

totta kai meillä on kieli,
se on sian tai naudan kieli,
keitettynä erinomaista, mahatauti vaivaa
vain

***

ei maailma aina käynnisty,
kärpänen puhuu liian kauan,
ei se ole sympaattinen joka puhuu
vaan se jonka kielestä voi johtaa ajatuksia

veden kalvolla on meidän kuninkaamme,
suu täynnä sisuksia
venyttämällä saadaan se täyteen
vielä kerran, vielä yhden kerran

***

vielä kerran, vielä yhden kerran
veden kalvo pingottuu
ja kärpänen aukaisee suunsa,
puhuu viimeisen puheen
se on meidän kuninkaamme

torstai 7. tammikuuta 2010

Loppiaisen jälkeen

Osa näistä torstaina kirjoitetuista teksteistä taitaa kyllä kyseenalaistaa sen, mitä sanoin aiemman postauksen pohdiskelussa - että kirjoittaisin itseilmaisun takia.

taantumasta selvitään
ajattelemalla kärpäsiä katossa

puita on ennenkin nähty
maailman sivussa

sarjakuvan sivussa maailma
näyttäytyy lintujen lauluna

***

maailman hauskin kuvasarjalehti
tehtiin säkylässä, auschwitzin lähistöllä,
siellä kasvoi goethen tammi,
lama kaatoi sen,
viimeistään ennen tiistaita
jolloin sinut siitettiin

***

minä annan palttua
hevoselle maailmalle
maailman hauskimmalle kuvasarjalehdelle
junien viimeisille vaunuille

***

minä olen kärpänen
kuningas kärppä
pieni kärpänen kuninkaan
viitassa paskakasa
viimeinen hallitsija

***

minusta lähtee kärpänen

***

kärpänen lähtee viimeinkin
se on kohta kaukana
viimeinen hallitsija

***

maailma lähtee viimeinkin
näen sen kaukana
viimeinen siivu maailmasta
on kädessäni, joen pinnalla,
särkymätön veden kalvo

***

veden kalvolla on särkymätön
kärpänen
se on kuningas
tämän maailman viimeinen todellinen
hallitsija

***

prinssi ja valtiotiedon alkeet
kärpäsen vaihtovaippa

***

hovimiehelläkin on kärpänen munissaan

***

Aiemmin tältä viikolta

Vuoden ensimmäiset runot, kirjoitettu aiemmin tällä viikolla, mukana myös jonkinlaista pohdintaa:


jos kirjoittaisi runoja
huomaisi kadonneensa taivaanrantaan

***

josko kirjoittaisi runoa
vietäisiin ladon taakse
seinää vasten
viemäreissä
aurinkojen noustessa
kattojen ylle,
viimeisten kattojen

***

ja sen viimeisen kerran kun minä
kirjoitan runoa
sen viimeisen kerran kun sinä
tajuat tarttua tilaisuuteen ruo'onkorteen
aurinkoon
saappaat myllertävät ajatuksesi,
se on sinun puuttuva äitisuhteesi
viimeisen kerran puutut elämästäsi
näillä sanoilla ja saappailla puutun elämääni

***

viimeisen kerran minä sanon
älä kirjoita runoa

***

mitä helvettiä sitten?

mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan, kuinka vähän minua kiinnostaa teoria. mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan vain halua toimia, tehdä, olla aktiivinen, puuhastella. oletan että tämä liittyy siihen, että vapaa kasvatus synnytti ajatuksen, jonka mukaan kaikki on mahdollista ja kaikkeen pitää tarttua, jotta siitä oppisi. mitään refleksiota ei kuitenkaan juuri synny. esimerkiksi runouteen liittyvät keskustelut eivät minua kiinnosta. toisaalta nämä runot, joita väsäilen, ovat yksinkertaisesti vanhanaikaista ja epämuodikasta itseilmaisua, jolla saan joitain ajatuksia pois päästä ja ns. paperille. ehkä se myös kertoo jotain ajastamme, että itserefleksiota ei harrasteta, edes runoissa.