Luomisen tuskaa keskiviikolta

Kolmen tähden ylivalta
parrat nuuskivat maailmaa
näädät viittoja
hiekka osuu silmiin
komisarius saapuu paikalle
kuoleman ylivalta on voitettu

***

laatu tulee ensin
sitten kuolema
loppumattomat ruumisrivit

***

pyyhin tästä äsken runon pois.

***

on olemassa huonoja runoja

***

Kauhistus valtaa mielen,
kaasupilvi maailman,
hämähäkit ryömivät koloistaan,
eduskuntatalo on täynnä,
viimeinen suojaus ennen maailmanvalloitusta.

***

Tunnetiloista paras on kyltymättömyys.

***

Mitä helvettiä oikein horisen koko ajan?

***

Horina lisääntyy maailmassa,
kaverit muuttivat pois, kaupunki häämötti jossain kaukana,
maaseutu on ominta tuottamaan tuskaa,
valot häilyvät, tikka koputtaa ruutuun,
aurinko ei nouse näillä mailla,
eikä jumalaa pilkata.

***

Lienee syytä lopettaa. Joskus jää tunne ettei kannattaisi lopettaa. Ehkä sittenkin vielä jatkan yhden tekstin verran.

***
Tuntemattomat alaviitteet kuolevat kaduilla,
veri virtaa, kadut ovat porvarin, maailma,
tuhotaan kuvat, toverit, eteenpäin,
retroilu on kannattavaa kivaa,
näin kirjoitti Osku Pajamäki,
historia ei opettanut hänelle mitään,
minä olen hämähäkit, kudotut verkot,
saksofonit soivat kunniaksemme,
tämä on viimeinen taisto,
historiattomuuden alaviitteet tunkevat uniimme,
ajatuksiimme, kaveri kaivaa kassista pullon,
aseen, pyssyn, sen kirjoitti Mao,
kirjassa on kissa Mao, olemme suomettuneita, vääristyneitä,
historia on näköalattomuutemme todistus,
kukaan ei tiedä mistään mitään,
vain sen osaamme kertoa,
tulostusahdistus on ehkä lähinnä sydäntämme,
ja se on myös tärkein totuus meistä itsestämme.
Maailma ahdistuu radallaan, linnut nokkivat meistä ylimääräiset lihat pois,
se on läskikapinaa se,
linnut päästimme irti toissavuonna
kun Pershing-ohjukset tuotiin naapuriin,
return to sender, laulettiin,
se oli hieno hetki, en ollut mukana, olin mukana vasta myöhempinä vuosina,
kun olin jo kuollut, henkisesti ja psykofyysisesti.
Paradoksaalisesti allekirjoitin sopimuksen verelläni,
linnut lauloivat aamunkoitteessa,
ja minun piti asettua seinää vasten.

Ensimmäisenä eiliseltä editoitu runo, vähäisin muutoksin. Lopussa pari vanhempaa runoa, joita huvikseni editoin. Lueskelin aiempia tekstejäni, joita olen tänne postittanut (minähän postitan 99-prosenttisesti kaikki runot, joita kirjoitan; tarkoitukseni ei ole sensuroida huonojakaan), ja mietin, että en selvästikään oikein tiedä, mitä ja millaista runoa minun pitäisi kirjoittaa. Suurin osa runoista on kauhean täyteen ahdettuja. Miten saisi tarvittavaa väljyyttä? Joissain teksteissä sellaista oli, sanojen välissä oli paikka lukijan omalle ajatukselle.


Kuinka selvitä elämästä,
kun happikin on taakka,
ilma allergisoivaa,
ilmanalat, navanalukset, ylipäätään alukset,
vuohet, juhannukset, toisiaan törkkivät teini-ikäiset,
presidentit ja presidenteiksi haluavat,
on lista ja on olematta, minulta löydät kaiken.

***

Olen lakannut olettamasta mitään,
muinaiset ajattelijat ovat kadonneet vuorille,
marakassit soittiminaan, René Descartes tilasi kahvin,
Mustanaamio munkin,
kaikki mausteet laitettiin, kuolema saapui välittömästi,
nahkatakkiset miehet asettuvat riviin ovesi taakse,
pistoolit on ladattu, varmistimet kytketty pois,
kytkin vinkuen auto saapuu luoksesi,
se on ulkopuolisen totuus,
sinulle maailma on olemassa vain ja ainoastaan itsesi kautta,
vihkoihin on kerätty toisarvoisia totuuksia,
vain valheet ovat totta, kiellämme kaiken,
Tunguskassa räjähti ydinpommi,
Pääsiäissaarten tunnelit johtavat eduskuntatalolle,
muinaiset kivimiehet söivät pashaa,
sinullekin sitä syötetään, yhden konsonantin korjauksella,
se oli ennestäänkin erhe,
astut tunnelin suulle, astut askeleen eteenpäin, älä vain katso taaksesi
äläkä eteen.

***

Paradokseina maailma näyttäytyy meille.
Tarjoilija tuo aluslautasen.

***

Alushameet on kielletty.
Tuolit maailman pelastus.

***

Tyyli on ihminen,
sekopäinen maailma, ajatus kaiken katoavaisuudesta,
tyyliniekka on kuollut,
dandy on mestarillinen kaksintaistelija,
skitsofrenia lisääntyy taksonomisesti,
potentiaalisessa sarjassa tarkastellaan eläimiä lähikuvassa,
ihmisyys asettuu ristivalaistuksi,
kuinka sanoisit sen vielä vetävämmin,
paradoksisuus on maailman selittävin sana,
Pariisista kulkee tunneli Pääsiäissaarille,
sieltä tuodaan munasta ja kermasta tehtyä jälkiruokaa,
valtaan tottuneille miehille,
tammenterhot murskautuvat jalkojen alla,
meillä ei ole ollut mahdollisuutta kieltäytyä tarjoilusta.

***

Tavattomat taatelit,
lapsen suussa maailman pelastus.

***

Kuinka kauan auto on ollut pysäköitynä,
kuinka kauan maailma makaa,
petaat niin kuin nukut,
käsi ojossa sivulla,
vetäiskö käteen,

tylsyys on maailmaa hahmottava ominaisuus,
kukko laulaa aamuisin ja kieltäytyy munimasta,
kanat opettavat meille kielioppia,
muinaiset surrealistit nousevat padasta,
se on joka-aamuinen ylösnousemus,
kuinka saat taivutettua vielä enemmän maailmaa luoksesi,
tartut käteen, jota ei ole aiemmin ojennettu,
elämä saapuu kävellen,
se on joka-aamuinen kuolema.

***

Kävellessäni sen huomaan: maa on jäätymispisteessä,
petrolivuot ovat ehtyneet,
enää ei voi heiluttaa nenäliinoja,
pieniä apinanpoikasia on lähetetty avaruuteen tarkoituksena saada Jumalan huomio.
Mies pysäköi autonsa, tervehtii naapuria,
se on muinaisten jumalien kaltainen tapa olla olemassa,
kapaloiästä saakka, muniviin kanoihin:
minä olin ensin, sitten tulevat muut.

***

Kysytään kyyltä,
käärmeet kyllä tietävät,

taivaat ovat auenneet jälleen kerran,

linnut astelevat polut,
autot turmelevat loput,
pohjat ja lattiat, kuka niistä eron tekee,
minä olen ennenkin käyttänyt patarumpua,
taivaat aukeavat, jumalat heristävät meille sormea,
jazzia kannattaa kuunnella tarkasti:
oi torvet, oi rummut,
kaupunkien suunnattomat rytmiset aarteet,
maaseudulta pakoon, neonvalojen loisteeseen,
tämä on minun manifestini, vastustan kaikkia muita,

selviää se joka selviää,
lattialla maaten,
muu on turhaa,
kadonneet mantereet eivät ikinä löydy,
eikä meiltä katoa omaisuutta sen enempää kuin muiltakaan,

puut kasvavat täällä vinoon,
mekin olemme kasvaneet niin kuin meille on käsketty,
kasvatuksen tulos, musiikkia korville.

Väsymys, univelka, painaa taakkaa,
umpisilmään ajelehtii suonsilmäke,
merten verenkarvaiset laivastot vaeltavat maan sisuksissa,
olen ennenkin kulkenut täältä, 20 000 mailia,
juostuaan hevonen kaatuu, nousee taivaisiin,
Jeesus kuristuu paksusuoleen,
kuolemaan onnistuu tutustua tiistaisin aamupäivällä,
perhetuvassa, arkkiatrin luona, television ääressä,
maailma pelastuu mainiosti, vielä ehdit,
juokse muutamat viimeiset askeleet,
sulje silmäsi, ota askel kohti unitupaa, talous on juuri nyt suotuisa,
näköalat on näköalattomuus, Vespalla kulkevat palkkatappajat,
taksikuskit sen tietävät: maailma pelastuu, jos on pelastuakseen.

***

Elämästä saa kuolion, suonsilmäkkeestä parannuksen,
varovaisesti astuvat hevoset ovat jumala,
auringonkaltaiset vihassaan,
säälimätön on myös rakkaus, ruostumaton,
univelkaisten uljaat maailmat.

***


Tulehdus on väistämätön, politiikka kipeää,
parsinneulat kulkevat vääjäämättä kohti loppua.

***

Tuntemamme maailmat ovat kadonneet,
tuolit eivät enää ole pelastus,
uimahallista löydämme ohjeet,
kuinka selvitä elämästä.

***

Kuinka selvitä elämästä,
kun happikin on taakka,
kun ilma on allergisoivaa,
ilmanalat, navanalukset, ylipäätään alukset,
vuohet, juhannukset, toisiaan törkkivät teini-ikäiset,
presidentit ja presidenteiksi haluavat,
on lista ja on olematta, minulta löydät kaiken.

pientä tyytyväisyyttä
maailma on keskeneräinen
linnut ja kuolemat kulkevat yhdessä
punaiset kuninkaat ovat hallitsijoina parhaat
pipo on päässä
porstuan ovella
seisotaan vielä kauan

***

suurta onnettomuutta on jos
ammutaan taivaalle
pannaan istumaan liian kauan
kuinka kuninkaat sen tekevät
puut kasvavat täällä meitä kohti

***

pietro fermi sen tiesi
punaiset näädät ovat hallitsijoita
pannaan taivaat oksentamaan
kuinka tästä saadaan järjellinen
maailmasta tolkku

***

olen ennenkin aloittanut tyhjästä
torvet ilmoittivat saapumisestani

***

tuisku on maailman perusarvo
maailmaan iskeytyy maaliläikkä
turpeet nostetaan
siihen se loppuu
maailma

***

maailma loppuu
puut nousevat turpeesta
liian pienet traktorit muodostavat puolueen
tuijottamalla voittaa kisan
kuin kisan

***

mielettömintä on oletus
tuolit pelastavat maailman
selkä täyttyy linnuista
lahdet ajatuksista

Punaista nappia painamalla voi ohittaa kuoleman.
Kiihottavat ajatukset voi väistää pohtimalla sydäntään.
Istu alas ja rentoudu.
Hei kaveri, sinulla on vielä mielikuvitus jäljellä.
Tallella on myös lompakko täynnä kuonaa.
Kaatopaikat on tehty valloitettaviksi,
muovipussit säädetään laiksi,
maatuminen edellyttää jalkapuolisuutta,
mielipuolisuus on täällä vain eduksi,
ulkonäkö on plussaa, kaikki on plussaa,
foto ois kiva, joulupukki lähestyy kirjeitse,
kuolema niinikään.

***

Torvet soivat, olemme antaneet niille mahdollisuuden,
kuolema kävelee linnun nokan päästä päähän.

Venuksen kukkuloiden alla makaa George W. Bush.
Irakin sota on radioitten kuulumattomissa,
Venäjän kaikki ohjukset on rahdattu kaatopaikalle,
kierrätys ei kaiken kaikkiaan toiminut kunnolla alun alkaenkaan,
mystiset sanonnat selittävät kaiken,

minä kävelin Kuun kolkasta kolkkaan,
ohjukset ylsivät sinne viime viikon tiistaihin asti,

Aurinko yllämme on suuri muna,
presidenttien tarve johtajuuteen on suurempi kuin arvasimmekaan,
salaliitot on heitetty romukoppaan,
mutta ei mikään todista että luulomme oli väärä.

Neliömäiset planeetat johtavat tietämme,
väärin luullut sanat, väärin ajatellut tiet,
ajatuksena vääryyden korjaaminen, suoran oikaiseminen.

Kaikenlainen rakentaminen jatkuu,
maailman tappiin saakka,

hämähäkit ja hyönteiset ovat ystäviäni,
maailman keskellä on labyrintti,
josta on osattu ulos viimeksi keskiajalla,

Pariisiin juoksimme, Lontooseen menimme muutoin,
sää ei suosinut,
tyttöystävät jättivät,
laulu jäi pystyyn pahassa kohdassa,
oletko pahassa kohdassa, olin viimeksi toissavuonna,
vastattuani puheluun jätin memon,

tuomionkellot soivat, pasuunat vetelevät viimeisiään,
kuka puhaltaa torveen viimeisen kerran.

***

Sivistyksen hedelmiä

Liekaköyden pää:
Lahden rakentaminen jatkuu.

(Tehty Akateemisen kirjakaupan kuitista, ostettu kolme kirjaa 7.2.2007.)

Uni ei enää tule takaisin,
oi surrealismi, minkä menetitkään,
Cordoban vasemmistolaisille runoilijoille annoit minut,
ohjusten käyttöjärjestelmän,
jazzit osataan ulkoa vain yhteiskunnissa,
joissa poliisia ei ole,
radio päällä, tungettuna hiekkaan,
koetin kuunnella maailmaa tarkemmin,
oi tarina, tarina,
missä sinä olet,
mistä tulet, traktorien käyttöohjeet, maamoottori petti meidät pahassa paikassa,
suomenhevosiakaan ei enää ole,

huumeiden orjuuttama presidenttimme
nauraa kaikille kielloille,
se on haitari, sanoo mies ja vetäisee soolon,
kunpa hän kohta aloittaisi soiton,

paradoksaalisesti tämä on maailman selitys.

Luin eilen Mikko Lehtosen artikkelia ruumiillisuuden mukaan ottamisesta kulttuurintutkimukseen Kulttuurintutkimuksen parin vuoden takaisesta numerosta. Juttu meni vähän häröille jossain vaiheessa, kun alettiin puhua DNA-koodista, mutta sen innoittamana syntyi tämmöinen:

Minuudessa on monta sattumaa.
DNA-koodi ei paljasta kaikkea tietämäänsä,
kivessäkin on paljon enemmän tietoa kuin minussa,
putoan omasta vapaasta tahdostani
ja saatan lentää taivaalle liihottelemaan,
jos sille päälle satun.

Mammonaa on kiskottu vuosisatoja Lapin erämaista,
tunturimaiden poroerottelijat ovat mysteerin haltijoita,
taantumus pelottaa keskipäivisin,
poliittinen rehottaa taloudessa, alitajunnassa,
halutalouden uudet virtaukset,

alastomat koirat, villapaitaiset nallekarhut Alaskasta,
kaikki laulavat samaa virttä:
antakaa lisää minuutta,
tähän käteen, kimmi faiv, kuinka maailma ääntyy,
kaukomailta ei saa ottaa oppia: kotomaa järkkyy.
Lehmät ammuvat, takavasemmalta tulee poliittinen isku suoraan otsaan,
luunappi, ammutut virkamiehet, hullut, minuus on jossain siinä välissä,
parka raukka.

Maailmassa tuhka vihannoisi keväisin,
elottomille olennoille se ei merkitse muka mitään,
kuulakkuutta on tarkkailtava,
liemi ei saa olla liian sakea,
maailman tarkoitusperät ovat epäselvät,
lennetään avaruuteen, siellä on kaunista,
unohda kaikki ikävyydet,
unohda ystävyytesi, unohda mammona, usura,
koronkiskonta, Lolitat, vanhat harput,
maailma koskee kielellään kitalakeen,
kieli hypähtää, kielessämme tapahtuu muutoksia,
maailmaamme on lannoitettu viimeksi silloin
kun olimme kivipaasien orjia,
puut kaadettiin, se oli rikos, sellaisenaankin,
tuskin tunnettua lakia sovellettiin siihen:

hämähäkki on maailman viisain eläin.

Lapsityövoima 2007

Kaikukone on kadonnut autiomaahan,
munattomat isät jakelevat osoitteitaan,
lappuvuohet tarkkailevat jälkikasvuaan,
tuonelasta saapuu sanantuoja,
se onkin Pat Buchanan - ja Irwin!
Kaduilla riehutaan: se on vallankumous
tai arki-iltojen tv:n katselua parhaimmillaan,
tosi on että tosimaailma kuolee alta pois,
koputetaan puuta, ollaan niin neekereitä että,
oravat taputtavat pitkiä karvaisia käsiään,
ja kaikki juoksevat ravintolaan.
Siellä meille tarjoilee presidentti Lipponen,
vuohien kantaisä,
turkkilaisten kuolematon jumaluus,
ohjukset ovat jo lähteneet,
meille on tarjolla vanukkaita, pikkuruisia,
se on ydinsaasteesta tehtyä, se taikina,
vuoissa on pienet sormenjäljet.

Damokleen miekka yllämme on Kokoomuksen poliitikot,
Juudaan oksalla roikkuvat pukumiehet,
kravatit oikenevat turpeessa,
munissa puhaltaa samum-tuuli,
miekat esiin tai pelimme on menetetty,
viikinkien kosto on oleva julma,
vaaleitten, typerien, löyhäpäisten,
sinut on petetty heti aamulla,
munia syödessä, kaikkeutta ihmetellessä.

***

Kuolema on politiikan elinehto.
Siitä riippuu niin paljon:
kuuden sylen syvyydessä
kaikuvat rumpujenlyönnit.

Miestenlehtien historia on minun kirjoittamani.
Olen ollut täysin työllistetty viimeiset vuosituhannet.
Vääryyksien ja orjuuksien aika on ohitse.
Asetun makuulle
ja kuvittelen Afganistanin unikkopellot haruksissani.

***

En välitä vaikka asukokonaisuus olisikin väljin periaattein muodostettu.
Tajuttavissa ovat vain kosmiset ominaisuudet,
suunnattomat välimatkat, palleista kuristuvat nallekarhut,
historian väärin tulkitsevat opettajat ja lehtorit,
teryleenihousuissaan, Tartex-kravateissaan,
tyyli on aina oma, ominta omaa,
Kafka tiesi tästä kaiken
eikä mitään:
Afganistanin kaikki unikkopellot tulevat uniimme.

***

Tshetsheenien sota on öljystä riippuvainen.
Taivaalla on suuri muna.
Älä välitä muusta,
anna ohjeet eteenpäin.

***

Väärin kaapatut panttivangit, lentokoneet tippuilevat jäätiköille,
matkassa on itse Pat Buchanan,
Leonhard Lapin tuli käymään,
hänellä oli kerrastot,
minulla ei ollut muuta tarjottavaa kuin pari pullaa,
kuivuneita känttyjä,
hän söi kaiken,
tarjosi Patille, käveli Grönlantiin,
kylmähän siinä sitten tuli,

tajuathan että tässä on historian koko kuva.
Me emme kaipaa rahaa, vaan tiukkoja tosiasioita.

***

Olen hylkiö monessa suhteessa:
haruksissani on Afganistanin sota,
sissit kulkevat kaduilla eestaas etsiskellen sopivaa kahvilaa,
katselen heitä ikkunasta ja kirjaan vaikutelmat ylös,
epäämättömästi on totta, että tosiasiat eivät tunnu miltään,
mikään ei tunnu miltään,
ystäväni kielsi tämänkin tosiasian,
kolmasti, kukko lauloi aamuisin,
kunnes kirves heilahti,

vene toi tyhjiä kanistereita takaisin,
aamun aurinko kirpaisi,

jazz soi kadulle asti, oi maailman turtumus,
veneissä olisi moottorit, jos emme olisi ottaneet niitä pois.

***

Talo on tekosyy kaikelle pahalle.

***

Keitä olemme viimeksi syyttäneet,
nyt saamme syyttää vain itseämme,
tuomioistuimen edessä kaikki ovat työllistettyjä.

***

Meitä lykitään eestaas, pienissä rattaissa,
kynnet ovat kasvaneet sisään,
tajuntateollisuus on ottanut meistä vallan,
valkoisen talon kaikki presidentit ovat yllämme,
se on varsinainen damokleenmiekka,
Kuuba-vastaisuus on ylittämätön asenne,
tunteja on kulunut siitä kun viimeksi hyökkäsimme
eläinten mukaan nimetyllä lahdella,
sarjamurhaajien luoteihin on kuollut jo lukuisia,
vampyyrien puremiin ehkä hiukan vähemmän.
Se on hinta, jonka maksamme,
joka aamu.

Kaksi lyhyttä

Tulitauko astui voimaan.
Kuolema on kulutusta,
kausikortti on taskussa.

***

Vankina vapaan maan,
kuolleena täysin työllistetty.

Keskiviikko ja torstai

Kävellessäni sen huomaan: maa on jäätymispisteessä,
petrolivuot ovat ehtyneet,
enää ei voi heiluttaa nenäliinoja,
pieniä apinanpoikasia on lähetetty avaruuteen tarkoituksena saada Jumalan huomio.
Mies pysäköi autonsa, tervehtii naapuria,
se on muinaisten jumalien kaltainen tapa olla olemassa,
kapaloiästä saakka, muniviin kanoihin:
petrolivuo on ehtynyt, minä olin ensin.

***

Politiikka on aikain sirkusta, pomppivat koirat ovat presidenttinä,
aikataulut pettivät jo junan tullessa laituriin,
minä siinä välissä yritin tulla kotiin.

***

Kuolema on politiikan sirkusta, siri siri siri, kuuluu pellosta,
jonglöörit ovat kauhea kuolema, miimikoista puhumattakaan,
syntaksi on tiessään, maailma kulkee radallaan,
ihmiset, hyvätkin ystävät muuttavat pois,
minusta ei taida olla jäljellä enää mitään.

Turpea suo on hyvä astella,
hautajaiset on helppo järjestää: kuolema tulee samalla.
Hengityksen kato, happihyppely koituu sameudeksi, kuinka kukin makaa,
on tiedossa että mielellämme emme antaudu elämään,
pankkitilastojen kärjessä on rikollisten kovin kaarti,

saksofoni tuuttasi jossain kaukana mielen rajoilla,
miehillä oli lippalakit väärinpäin,

auto on oiva väline, matkusta kauas pois,

Pariisin kadut on valloitettu, vieläkö ne ovat porvarin,
on kuultu että kirjasta on kirjoitettu liian myönteisesti,
heinäsirkka saapuu kotiin ja kirjoittaa kirjeen äidilleen, joka hylkäsi hänet kuolinvuoteellaan.
Testamentit jäivät siis tekemättä.
Heinäsirkan testamentti lienee asiakirjoista merkittävin.