Eiliseltä ja tältä päivältä, aloittava pitkä voi tosin olla viime perjantailta (sen voisi joskus editoida paremmaksi ja tiiviimmäksi, ihan hyviä ideoitahan siinä on). Edellinen viesti oli muuten sadas, jos sillä jotain merkitystä on.


Kiire tappaa meidät, ilmastonmuutos pienet koirat,
posliini tappaa vastaantulevat lapsukaiset,
keinuissa keinutaan liian kovaa, tuntemattomat
maailmat odottavat löytämistään, villiintyneet lupiinit
kietoutuvat kaulaamme kuin elokuvan kaunotar,
triffidi nakertaa ajatuksiamme kuin viimeisellä rannalla,

tämän kaiken annan maailman rakennuspuiksi,
shantih shantih shantih ei enää kuulu kaduilla,
sillä meistä on aika jättänyt, sade huuhtoo jätteet kaduilta,
nokturno on viimeinen turvapaikkamme,

annan sinulle vihani, pieni hämähäkki,
kudo kuninkaille muumioittavat säikeet,
vala pronssiset kauhat uudestaan,
emme halua olla enää aikamme valinkauhassa,
ajatuskin on vähintään typerä,

hikoillessaan ihminen vähiten muistuttaa ihmistä,
maailmanhistoria puskee läpi,
veli veljeä vastaan, kulttuurilla kerskaillaan,
sivistyksen etuvartioissa mietitään uusia keinoja, joilla surmataan,
Etiopia sen tiesi,
maailma on arkissa ja tuhoutuva viiden sekunnin sisällä.

***

Päivä jona ammuimme luojan täyteen luoteja,
päivä jona siat kieltäytyivät tulemasta syödyiksi,
päivä jona kaikki mahdoton tulee käsinkosketeltavaksi.
[tämä menee luokkaan "jätänpä tänne kun en jaksa poiskaan ottaa]

***

Vainoharha on turhaa,
meillä ei ole mahdollisuutta.

***

Välitämme sanomia taivaaseen, vainoharhat ovat turhuutta.

***

Meillä ei ole hämähäkin mahdollisuutta,
kiedo itsesi seittiin.

***

Meillä ei ole hämähäkin mahdollisuutta,
vainoharhatkin ovat muiden.

***

Vainoharhammekin ovat muiden,
aurinko siivilöityy kaihtimien läpi,
seinien takana kiedotaan seittejä.

***

Meillä ei ole hämähäkin mahdollisuutta,
seinien takana kiedotaan seittejä, vallan seittejä.

***

Meillä ei ole hämähäkin mahdollisuutta,
seinien takana kiedotaan seittejä, vallan vainoharhoja.

***

Meillä ei ole maailman mahdollisuutta,
lokki ampuu meitä silmien väliin,
sytyttäkää harkiten lamput katujen varsilla,
tuntekaa mistä tuuli milloinkin puhaltaa,
nämä ja nämä ovat maailman ohjeet,
rakentakaa niin paljon kuin vain pystytte,
maailma nyrjähtää kuitenkin sijoiltaan
ja syöksyy aurinkoon, viimeistään ensi helmikuussa
jonain perjantaina, kun ensimmäinen valo siivilöityy puunlehtien välistä,
ja meillä ei ole tarjottavana
kuin kahvia ja pieniä pipareita,
joita lepakot leipoivat aitan pimeydessä,
ja kirurgien silpomisohjeita, jotka on kirjailtu
nätteihin äideiltä saatuihin liinoihin.