Viimeksi on tarvittu aimoa annosta häikäilemättömyyttä,
vesistöjen liepeillä on tavattu lipeviä sammakoita,
kurnutus kuului pääkaupunkiin asti, teurastus yltyi keskiyöllä,

kuu kiihottaa koralleja,
maailma jästipäitä,
revolverit vedetään esille viimeistään aamupalalla,
viskipaukut nakataan kurkkuun,
vamos, sanot ja karkaat maailmasta pois,

kauhuelokuvassa äiti muuttuu hirviöksi,
se on vain realismia se,
luettuasi Raamattua tiedät sen varsin hyvin,

älkää kasvattako enää kukkia teiden varsilla,
kollaasi on tästä lähin päivän sana,
postmoderni terrorismin teoria lähtee elämänkukista ja orkideoista,
pillun näköisistä kukista, tutkija kutittelee huuliparrallaan klitorista,
kukan orgasmi on näkemisen arvoinen,
kannattaa matkustaa pääkaupungistakin asti tänne periferiaan.

Viikon ajalta

Ei kovin hyvää tekstiä. Sekavaa ja harkitsematonta.

Pimeydessä unohdamme parhaiten,
kun aistit on riistetty, ihminen tietää mistä on kulloinkin kyse,
muutoin tieto on mahdotonta,

palataan perusasioihin, yhteiskunnan perustamiseen,
revitään vanhat totuudet,

niinkö tosiaan luulet, maailma ei kyllä seuraa sinua,
katsot kaukaisuuteen mutta mitään et näe,
ainakaan horisontissa juoksevia hevosia,

tieto on turhuutta, ajatukset ylellisyyttä,
johon vain harvoilla on varaa,
luksuksesta on viimeinkin luovuttava,

tuntemattomuudella on hintansa.

***

Maksaa itsellensä palkkaa,
kävelee tien päästä päähän,
asettuu seinän viereen.

***

Tuntemattomat hämähäkit kävelevät haudoillani,
norsu antaa ohjeita poliiseille,
liikenne seisoo sen aikaa,
kudottu verkossa, sitä minä olen,
haulikko pamahtaa jossain kaukana,
tuntemattomuus on hinta joka on maksettava.

***

Hinta joka on maksettava maksetaan ulosotossa.
Kärpäset lehahtelevat eestaas.
Perhoset tuhoutuvat liekinheittimien himossaan.
Muistakaa, maailma kuuluu teille.
Älkää astuko maailmasta ulos, se on kubiikkiyhteiskunta,
silpominen on päivän sana.

***

Miksi runojen pitää olla niin ankeita ja inhottavia?

***

Miksi runojen pitää olla maailmassa,
maailman olla runoissa, sanojen tulla runoihin,
miksei riitä pieni tunkeutuminen ihohuokosiin,
jaokkeisten ruumiiden sisäänmarssi,
linnutkin tietävät vastauksen,
astu siis sisään ystävä ja tunne olosi kotoisaksi.

***

Nyt ei tunnu sujuvan. Eilenkään ei oikein.

***

Maailma ei tunnu sujuvalta,
jatkuva eteenpäinmeno tökkii silmästä sisään,
meille on viimeinkin annettu ohjeet ja reseptit,
kaasua valmistuu päivittäin,
kunpa vain olisin kuolematta syöpään,
olisin olematta vain yksi syöpäläisistä,
tuntemattomimmillaankin inhottavista.

***

Maailma on tuntematon,
emme pääse käsiksi tuntemuksiimme,
sääripari vilahtaa jossain ikkunalla, katon tasolla,
katselemme pitkään, vilahdamme itsekin,

viuhahtaminen oli ennenkin juhlittua,
meille se oli tuntematonta,
kenelle meille,

ihan kuin kirjoittaisin uudestaan vuonna 1987,
silloin kun olin vielä samankokoinen kuin nyt,
vain suurempi ja mahtavampi,
enkä tiennyt mistä maailma tuli tai minne se oli menossa,

en toki kuvittele tietäväni sitä nytkään,
sen verran sääripareja on vilahdellut ohi
minun niihin tarttumatta.
Kärpäset, puut, uutetut totuudet, minulla on ollut pari ystävää,
kirjoituskonekin lakkasi olemasta vaikuttaja elämässäni.

***

Kannattaakohan tätä nyt enää jatkaa?

***

Seuraavana päivänä:

Kolmekymmentä vuotta sitten James ja kumppaninsa
tekivät tilinpäätöksen: 1969.
Siitä ei ole ihan kolmeakymmentä vuotta.
En osaa enää laskea
ja kirjoituskoneet lakkasivat toimimasta,
olen enää vain vaaleanpunainen naisnukke,
Afroditen kaltainen, Luis Buñuelin ohjauksessa,
minulle on varattu toimenpideaika.

***

Hieroja on maailman käymälä,
huussi linnan takana, pienten kissojen teurastamo,
tuntemattomien sotilaiden turvapaikka,
yhteiskuntien lintu.

***

Tuntemattomat ovat lihasten tiet,
luiden välistä ne kulkevat,
entsyymien eteenpäin sysääminä,

biologia on jumalien tiede,
meille kuolevaisille se ei aukene,
nenä aukeaa, senkka nenästä, pojat,
ja krokotiilit kuolevat sukupuuttoon,

meille videot ovat ainoa eksakti tiede,
Beta ja Video 2000 pyhän kolmiyhteyden kaksi vähäisempää jäsentä,
varsinaisen jumaluuden jo arvaatkin,

suolisto pyyhkäisee maailman tyhjäksi,
ruumista eivät koske kehollisuuden vaatimukset.

***

Minulle on varattu aika toimenpiteeseen,
maailman käymälä, anus mundi,
Turun keskipisteestä aukeaa tie maailman keskipisteeseen,
kirurgien veitset eivät ole koskaan olleet terävämpiä,
entäs oma pääsi?

***

Raitainen paita saa näyttämään vangilta,
turkoosia ja mustaa allekkain,
hämähäkki on kutonut sellaisen kankaan,
mielipiteistään vainotut tekevät siitä paitoja,
kiinalainen kommunismi on maailman tehokkainta,
nälkää näkevät korkeintaan harvat,
tunnettuus kulkee maailman päästä päähän.

***

Joskus miettii liikaa. Joskus kirjoittaa liikaa.

***

On aika lopettaa, 96 kyyneltä soi,
maailmasta maailmaan,
tuolit on pinnoitettu kestämään pakkaset,
nesteet juodaan viimeisellä tuomiolla.

***

Sadut kuuluvat maailmaan,
niistä tunnetaan parhaiten Saapasjalkakissa ja Tuhkimo,
tunnetaanhan muinaiset gladiaattoritkin,
ihmissyöjien aateliset,
tamburiini soi, se on Tamerlan, diktaattori,
kaukaisten kirjoittajien sukulainen.

***

On aika lopettaa, 96 kyyneltä soi,
tuolit on pinnoitettu kestämään pakkaset,
nesteet juodaan viimeisellä tuomiolla.

***

Miksi editoida tekstiä, joka ei sitä ansaitse? Joskus on voimaton oman tekstin läpitunkemattomuuden edessä.

***

Turhaa on valittaa maailman satumaisuudesta,
fantasia on aivojen tuote siinä missä poliittiset salamurhatkin,
tuntemattomat maanosat ja Kuun millimetrin tarkka kartta,
vesistöjen mukana sinuun tulee osuus häikäilemättömyyttä.

Perjantailta ja maanantailta

Huominen saa tilaa hallitusohjelmissa,
huominen ei saa tilaa hallitusohjelmissa,
median on valta, iankaikkisesta iankaikkiseen,
kivitaulut ohjeinamme, meidän on päästävä huoneista pois.

***

Puhalla puhaltamistasi, lehdet ovat vielä kevyitä,
Floridan rannoilta kuuluu kummia,
maailma järisee teurastajien kynsissä.

***

Sen siitä saa, kun kävelee polun päästä päähän,
kun aukoo suutaan hämähäkkien verkkojen tienoilla,
sen siitä saa kun on tutustunut kätevään teurastajaan,
tuntemattomiin kansansa edustajiin.

***

Toivotaan toivotaan, maailma kulkee radallaan,
jotta maailma kulkisi radallaan,
jotta me emme kukistuisi veristen hameenhelmojen kuristuksessa,
jotta ja jotta ja jotta,
tämä maailma vaatii tiettyä auliutta,
valmiutta uhriin, kukistu isänmaan puolesta,
käännä kasvosi äidin puoleen, ime tissiä, tunne miten jäinen tundra leviää sisuksiisi,
maailmasta on viimeinkin riisuttu kaikki turhuus,
tuntemattomuus, jäätävyys, elokuvista väkivalta ja kaikki kiva.

***

Johto menee koneeseen, minuun, sinuun,
talouden rikkumattomat lait kulkevat kaapeleissa.

***

Pöydällä lapsen unohtama hiuslaite,
paperinpala, itse asiassa useampia paperinpaloja,
unohtaminen saa minut mietteliääksi, hajamieliseksi,
muistaessaan kauan sitten olleita asioita
ihminen tietää vähimmin, on alastomimmillaan.

***

Aamutakki levähtää auki, paljastaa rintakarvoituksen,
hiukan levinneen vatsan, navan,
sydämen seudun,
teet on jo juotu, pikkuisen närästää,

tämä ei ole mikään madeleineleivoksen veroinen hetki,
minuun on kudottu sellaisia säikeitä,
joita en itse toivonut,

hunaja maustaa teen, mutta en itse sitä käytä,
mausteet avaavat tien kohti imperialismia,
suola ja sen sukulaiset, peruna, maissi,
mistä luovumme kun luovumme rakkaudesta.

***

Piiiiitkä postitus

Edellinen postitus on näköjään tammikuun puolelta. Tässä sillä välin syntynyttä:

Jokin on aina parempi kuin ei mitään.
Ei mikään on usein parempi kuin vain jotain.
Saisimmepa tänne kaivattua aurinkoa,
suuria kärpäsiä liharaatojen ympärillä.

***

Tunnetaan jos tunnetaan, naamat on painettu kirjaan, ikuisiksi ajoiksi,
se on nauloilla sidottu nide, ihmisen nahasta tehty,
kuoleman keveys on suhteellista,
kävellään jos kävellään, rannat on tehty tuhottaviksi,
joella on mahdollista vain hukkua,
tuotekehittely on sellaista:
päästään parhaaseen tulokseen jos väistyt itse syrjään.

***

Tunnolliset paskiaiset voittavat historiassa.
Tuoleilla istutaan kun ei muuta voida,
luoja meitä auttakoon. Seiskää jos ette osaa istua.
Tuomitkaa aurinkoon tuijottavat hämähäkkien verkoilla.
Vasara on jumalan käsiaseista turmiollisin,
joka vasaraan hukkuu, se vasaraan hukkuu,
näin meille on ainakin kerrottu, jumalan kuolema lienee siitä jonkinlainen todiste,
kaunis on jokaisen laulu, jokainen ihminen on metrin mittainen,
näin väittivät Noormarkussa, siellä ei ole kauniita lauluja nähtykään,
puusepät tulevat presidenteiksi, kaunis laulu, yllättävät astevaihtelut,
liian isoissa jaloissa tulevat kengät kipeiksi,
säälikää elottomia esineitä, ne ovat viattomia jos mitkään,
eläimet sen sijaan rypevät synnissä,
ja eläin on presidentti, ulkoministerikin.

***

Historian klubi

Guillotine soittaa levyjä,
jungle boogie ja ballroom blitz,
siinä maailmanhistorian jännevälit.

***

Tuntemattomat sotilaat ampuvat meitä,
pääskyset lentävät päivästä toiseen,
tämä on historia.

***

Tuntemattomat sotilaat ampuvat meitä,
tädit kulkevat kaduilla häiritsemättä ketään,
tuntemattomat pääskyset ampuvat meidät alas,
historiamme on viimeinkin loppunut.

***

Tuntemattomat pääskyset kantavat meidät historiaan,
sotilaat ampuvat meidät seinän viereen,

kävelet tämän ohjeen päästä päähän ja takaisin,
kirjoitan sillä välin uuden raamatun.

***

Tuntemattomimmillaankin maailma avautuu meille
kuin peilissä, nokkosen tavoin, kuvastimesta näkyvät
kauniit kunnaat, turhat keskustelut,
vaikka lörpöttely onkin ihanaa, naiset ovat turhuuksien turhuus,
maksiimien luetteloimisessa sinun aikasi kului loppuun,
maailman alle on upotettu diesel-säiliöitä
ja muutama rekka, uppomunia syödessä aikasi kului loppuun,
tuntemattomat sotilaat ampuvat meitä,
tule, mennään salaiseen puutarhaan,
siellä meitä odottavat sheikki Ali-Hassan ja presidentti Bush,
tämä maailma odottaa meiltä uudistusta sisältäpäin,
meidän, sinun ja minun, on siis tunkeuduttava esiin säiliöistämme.

***

Meidän, sinun, minun,
maailma on imperatiivejä täynnä,
superlatiivi, aperitiivi, maksoittuneet läiskät presidenttien kasvoilla.
Hämäävä ajatus tunkee luoksesi.

***

Tuntekaa ihoissanne, miten neula läpäisee vastustuskykyisenkin,
tajutkaa viimeinkin, missä aurinko paistaa viimeisen kerran,

maailma ei odota mitään, luonto vielä vähemmän,
ideologiat ovat tyhjiä tynnyreitä maailman reunoilla,
nihilismikin on vain yksi ideologia, älä takerru siihen,

kukat kasvavat täällä kohtisuoraan,
olen vaihtanut itsestäni mullat viimeksi kolme vuotta sitten,
masturbointi on ylevä harrastus,
oi kuinka asetut makuulle ja vedät esinahan taakse,

se on Turku, sänky on Turku, sohvalla tyynyt vievät liikaa tilaa,
sisustuslehtien tarpeettomat ajanvietteet antavat tajuttomasti
ajateltavaa, niinpä vetäydyt kammioosi,

sinä olet hämähäkin verkossa, kala, hauki, silmätön silakka,
Pohjanlahden perukoilta olet tullut tänne,
turha reissu, ravintola olikin kiinni,

se on se sama ravintola, jossa kansanedustajakin tavoitettiin,
saatiin verekseltään kiinni, hän oli Josef K:n tavoin pukeutunut
kevyeen matkapukuun,
Sacher-Masochin tavoin hän olisi matkustanut mielellään kolmannessa luokassa,
jos sellaisia enää olisi:
kansanedustaja kaipaa yhteiskuntaluokkien yhä selvempää jakoa takaisin,

kukapa ei.
Silloin saisimme takaisin sacher-leivokset ja junttapullan,
keuhkomme ja munuaiset, jotka meiltä aseella uhaten vietiin.
Se on vielä jotain se ja muistoissamme alati.

***

Tänään on parempi päivä kuin eilen,
huomenna on parempi päivä kuin ylihuomenna,
toissapäiväisyys saa yhä enemmän tilaa hallitusohjelmissa,
Hamina saakoon rukkaset, me mitään satamalla tehdä,
pääministeri on julma ihmissusi, ulvoo öisin, syö ukonhattua,
repii sikiöiltä silmäkalvot,
tämä päivä kulkee radallaan, maailman siitä pahemmin horjumatta.

***

Tämä päivä kulkee kuin eilinen,
toissapäivänä oli vielä mahdollisuus tuntea toisin,
kulkea alajuoksuun, nousta rannoille.

***

Toissapäivänä oli vielä jokin mahdollista,
nyt tunnemme vain ylhäältä annetut ohjeet,
tämä päivä on parempi kuin eilinen.

***

Tuntemattomat hämähäkit kulkevat kasvoillasi.
Kukka ikkunassa on sininen ruusu.
Olet viimeinkin tajuamaisillasi romantiikan sisimmän olemuksen.
Goethesta Stephen Kingiin kulkee maailmanhistorian laajin salaliitto.
Kingillä on poika.
Sisukset vedetään ulos laitteissa, joitten tarkoitusta emme tunne.
Maailma on yliarvostuksen pilaama.
Me emme tiedä, mikä on meille parasta.
Let the sunshine in, huomenna on parempi päivä kuin ylihuomenna.
Tiedämme sen varmaksi jo nyt. Toissapäivä oli kaikkein pahin.

***