Ja se oli nyt sitä lukiessani yllättävänkin hyvä. Kiinnostuisin itse tällaisia runoja kirjoittavasta runoilijasta. Jos tällainen itsekehu sallitaan. (Tällä blogilla ei liene liiemmälti lukijoita. En jaksa/ehdi tutkia, miten tällaista asiaa selvitetään.)
Se oli se viimeinen maailma,
palmupuiden valossa lökötellyt viimeinen maailma,
kauniiden pystyrintaisten naisten ihailussa
vetelöitynyt vanha maailma,
sen joku halusi tuhota,
vielä kun muistaisin hänen osoitteensa,
lähettäisin postikortin,
sammakko sen sitten lopulta lähetti,
terveisiä perhosilta,
meilläpäin tuollaisia syödään aamiaiseksi,
puhelinkopeista tuli lisää terveisiä,
viimeiset ohjeet kirjoitettiin seinälle,
se oli Herra Sebaot, ja seinä oli Belsazarin,
hänen luolissaan nähtiin useita pystyrintaisia naisia,
nyt niitämme niistä sadon.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti