[Nämä kirjoitin äsken, maanantaina 4.5., seuraava runo on kirjoitettu jo viime viikolla, vaikka se onkin postitettu samana päivänä.]

vielä on mahdollista
pudota helvetin takaiseen helvettiin
maailmaan maailman ulkopuolella
lihaton maailma
katseeton ystävä

jokien rannoilla,
vielä on mahdollisuus
viskata kalat takaisin,
aloita alusta
joka kerta kun aloitat

viimeiset viedään
putoat alas taivaalta,
kohti helvetin helvettiä
saatanan saatanaa

saatanan saatana on maailman hallitsija,
todellinen, kulissien takana,
kenelle jumala on jumala
ja ateismi on todellista kristillisyyttä

hakukoneilla et löydä mitään
et ainakaan totuutta,
ellei se sitten ole juuri se minkä löydät

tähän ei mahdu enempää

***

kestittyäsi maailmaa
vetäydy joen pohjaan

***

ojan pohjalla lapsi huutaa,
ota se syleilyyn, se on maailma,
se on viimeinen lilja,

ranskanleivät olivat loppu,
oravat olivat syöneet kaiken,

kun tajuat tämän,
saavutat pohjan välittömästi

***

kaksi minuuttia vielä,
sitten on lopetettava,
tunneistaan maailma tunnetaan,
kuristamalla saavutat tukehtumisen,

et voi muistaa minkäänlaista tunnetta,
aavikolla paistaa vain aurinko,
hyppyjänikset kertovat sinulle valheitaan,

runous voi olla jonkinlainen riitti
niille joille kirjoittaminen on työtä
ja jotain muutakin

keinusta noustaan virkistyneinä,
leipomo kutsuu avonaisesta ovesta
kantautuvalla valolla,
kuulostaa siltä kuin maailma olisi kohdallaan