kun elämä ei löydy, kannattaa etsiä taskuistaan,
taskuissaan ihminen kantaa aurinkoa mukanaan,
ruokaa, päivällistä, intohimoista suhdetta harrastuksiinsa,
keskiyön aamiaista keskellä päivää,

se oli viime maanantaina, kun keijo ammuttiin,
viimeistä kertaa, hän nousi seitsemäntenä päivänä kuolleista,
maasta, haudasta, vielä lämpimistä voileivistä,
turhaan haudattujen viereltä, sudenpesästä,
taipui mittaamaan suonsilmäkkeitä,
meiltä ammoin riistettyjä taksikuskeja,

silloin minä löysin maailmani, pölyjen keskeltä,
mainostaulujen takaa, lättähattujen muistoista,
kääntyvän vessanhanan alta, lopeta se turha vedenjuoksutus,
leukaluitten kohdalla minulle sanottiin,
ja leuka ja suu ja kieli tärisivät junan hytkyessä
kohti kadotusta, kohti länsirannikkoa, viimeistä rantaa,
manifest destinyä,
josta intiaanitkin voivat vain haaveilla