metsä tahkoo kiven kaikille, kun mikään ei riitä
eikä maailma tunnu edes siltä
miltä sen pitäisi kaiken järjen mukaan tuntua,
kun metsäkään ei riitä,
mennään aavikoille, siellä sitten ollaan herranterttuna
ja kuin ellun kanat ja esson baarissa,
ja lopulta myönnytään: maailman edessä
ajatus on turha,
harha ja murha, lihaa syödessään ihminen on
lähinnä eläintä, suoraan suusta alas ja silmästä sisään,
kulmasta silmään, silmäkulmasta kusilaariin,
maailman viimeiseen viemäriin