maanantai 22. marraskuuta 2010

Syksyn jälkeen talvi tuo sanat takaisin

Tässä pitkä rimpsu joskus jo elo-syyskuussa kirjoitettuja runoja. Ei kovin hyviä, kaikkea muuta kuin viimeisteltyjä. Ilmeisesti tuossa ekassa runossa esiintyvä väite, johon törmäsin jossain Facebook-keskustelussa, kahlitsi inspiraation. Tai jotain. Sen verran se kuitenkin vaikutti, että joitain tarpeettomia rivejä poistin tästä postauksesta.

uuden runouden manifesti

ei saa postitella blogeihin luonnoksia
vaan aina valmista matskua

***

valmiina syntyvät kauriit
kirmaavat polviemme ohitse

***

vielä kauriina syntyy eläimiä

***

ainutlaatuinen uniikki kokonaisuus
huonon runouden kokoelma

***

hyvät runot muistuttavat aina itseään

***

kirjekuori pöydällä,
sisällä on ollut joskus kirja
sisällä on joskus oltu
kauniissa maailmassa ollaan aina valmiita
mitättömimmätkin metallinkuuntelijat
kaulat pitkinä, kädet ojossa
ottamassa vastaan
tiettymättömistä palaavia sankareita
postiluukuista auringonsäde

***

vesi velvoittaa liikaa
maailman hämähäkit
nurkissa vikistään mutta liian kovaa
taantuma ottaa vallan maailmasta
kansallisestä mielipiteestä tuohon silmäkulmaan,
kiitos

***

vesi velvoittaa liikaa
minun on astuttava samaan puroon kahdesti

***

vesi velvoittaa liikaa
kaikkien on astuttava samaan puroon kahdesti
ellei peräti kolmesti
maailma vaatii sinua unohtamaan
entiset reittisi, entiset vedet
entiset kaupungit reittien varrella
unelmasi vesien varrella

***

kun tekee toisten työt
on kuin maailma väistyisi
turhuuden tiellä on monta askelmaa
perhosten siipienlyöntien välissä
ehtii ajatella monta kuolemaa

***

kun mies jättää maailmansa yksin
kauneus on vertaansa vailla

***

kauneutta ei kukaan tunne
mies jättää maailman yksin
tuolit on tehty istumista varten
mutta ei tässä maailmassa

***

tässä ajatuksessa on jotain vikaa:
maailman yksin jättäminen
riittää tekemään kenestä tahansa
hallitsijan,
tyrannosaurus on sopiva presidentiksi
vaan ei pääministeriksi

ollaan luulevinaan että tappamisessa
on jotain kiehtovaa
jättäkää kenet tahansa yksin
niin tiedätte:
maailma voittaa aina

***

maailmaan heitetty maailma
auringon kehrä perhosten ympärillä
veitsi kurkulla miehet runkkaavat
kastelevat ruohikon
vielä on mahdollisuuksia

***

maailmassa on mahdollisuuksia
uutisten kaltaisia

***

mikä maailmassa on

***

maailmaan yksin jätetyt hallitsijat
katselevat peilistä muita
maailman tarpeettomuus antautuu katsottavaksi

***

maailman tarpeettomuus antautuu katsottavaksi

***

peilistä kaikki näyttää tarpeettomalta
näytelmät perhoset siiveniskut niiden välissä

***

tuoli aukeaa allasi
maailman kyltymätön nälkä

***

kukoistavat kukat kauhistavat sinua
maailman viimeinen perenna valmistaa
valmista tarjottavaksi, viimeinen ranta
ydinsukellusveneiden paikalla on tilaa
tuulinen sijainti, perhosten kaukainen koti
ikävä maailma sinulle, minulle kaunainen
isänmaa, perhosten kaltainen tajunnanvirta
vielä saadaan tästäkin oopiumia

***

oopiumia saadaan tästäkin
kuka vielä kyselee muiden aineiden perään

Ei kommentteja: