En pysty katsomaan peiliin.
Elän jännän äärellä:
näen jatkuvasti ympärilläni suuria pyöreitä muotoja,
yhteiskuntia jotka muodostuvat toisiaan jatkuvasti kiehnäävistä
kuhnureista ja muista työläisistä,
joiden panos teollisuudelle on korvaamaton.
Elinolosuhteet toiletissani ovat kurjat:
vesipiste ja reikä.
Ne kuvaavat minua ja minun tarpeitani.
Kauneus vaivaa öisin,
haparoin seinää kuin olisin jokin hämähäkki,
tongin unissani kuninkaiden viittoja
ja mietin, paljonko vanhenen seuraavan 50 vuoden aikana.
Se on elinajanodote, elän vielä kauemmin kuin olen tähän asti elänyt.
En tiedä, mitä tapahtuu, kun lopulta kuolen.
Siksi en pysty katsomaan peiliin.