Kynttilän valossa köyhyys edistyy,
mahavaivat yleistyvät, suolet muuttavat aivoihin,
mutkalle taipuvat poliitikot ampuvat sinut,
minut,

meidät voi lopulta hirttää munista
jääkaapin auki jääneeseen oveen, se on
ajan ovela riento,

kauanko meidän täytyy tässä seisahtaa,
olisi kiire jo toisaalle?

***

Kauan olemme kietoutuneet shaaleihin,
kauas matkaamme, vielä on matkaa,
aurinko on kaukana.

***

Aurinko on lähellä,
delfiinien älykkyys lämmittää mieltä,
taksilla ei pääse minnekään.

***

Taksissa on elämää,
sinne pääsee toista kautta,

samojen totuuksien toistelu väsyttää urheimmankin,
päällysviitta on tarpeen näillä mailla.

***

Niin vähän on maailmaa, maalia seinissä
jonka tuuli irrottaa, ikkuna hajottaa, myyrä
talon alla, kuin alitajunta ja sielu
jonkun silmissä, hevosen jonka syömme
aamuisin, Hesarin ääressä,
125 vuotta on kulunut kaikesta muustakin.

***

Maalia seinissä joita emme tunne,
laastina jonka irrotamme syödäksemme,

on kuin olisimme aina raskaana.

***

Meidän ei kannata syöksyä tulevaisuuteen
valmistautuneina,

aina on jotain mitä emme tienneet.

***

Entä jos sanassa on kaksikymmentä sanaa,
maailmassa kaksikymmentä maailmaa,

lukossa avain, mielessä käärme, piipussa vielä yksi piippu,
menisimmekö metsään,

Lucifer kulkee kielessä, keskuudessamme,
kuin kuka tahansa meistä.

***

Entä jos sanassa on kaksikymmentä sanaa,
auringossa pieniä lintuja,

suussa hiekkaa, kauniit ajatukset.

***

Entä jos sanassa on kaksikymmentä sanaa,
maailmassa kaksikymmentä sanaa,
sanassa kaksikymmentä maailmaa,

pienenpientä, ajatuksen kokoista,
olisimmeko lintuja mielikuvituksen kahleissa?

***

Entä jos maailma on tässä?
Entä jos sanamme ovat muitten sanoja,
kielemme puitten puhetta,
hevosten joita emme tunteneet,
hevosten joita emme ole koskaan nähneet,
johtajien joiden arvoisia emme ole?
Entä jos maailma ei olisikaan tässä,
vaan aina jossain toisaalla,
tai sanoissa tai vaatteissa tai kengänpohjissa
tai torvien soitossa,
jota olemme aina inhonneet?

***

Hevosten jotka kaunis mieli on katkaissut
päät joiden avulla sanat tunnettiin
menneillä vuosisadoilla
mielestä meidän pitäisi tulla aina toimeen keskenämme
joissa taloissa meillä on viimeinkin rauha
tulla pimeiksi näkymättömiksi mustiksi
ja tulla syödyksi, nähdyksi, koetuksi.

***

Olipa kerran keksijät:
kaunis tarina joka ei pidä paikkaansa,
mielettömät lamput aivoissamme
luulemme olleemme jotain.

***

Olipa kerran sana
olipa kerran keksijät
hevosten hengitys
ja siinä näkyvät heijastukset.

***

Vielä kerran hevosten puolesta.

***

PS. Yllä taitaa olla kolmena eri kertana kirjoitettuja runoja. Aika huonoja osa.