valo päivän, auringon,
pilvet lampaita, lasken levolle luojani,
kauniille mättähälle, veri sydämessä,
veitsi kädessä, viileässä ilmanalassa,
alaville maille, minä olen itse hallan vaara,
kuin yö söisi minua jatkuvasti.
***
Vapauden maa on minulle kammotus, antakaa minulle yön pimeys takaisin.
***
Olen yön viimeinen prinssi,
sellaisten kohtalot kyllä tiedetään.
***
Taantumassa on varottava astumasta vasemmalle, tien ja kiveyksen ohi.
***
Kynttilän valo, lepattava sydämellisyys, viimeinen mahdollisuus samaistua.
***
Valon tarjonta on suoraan verrannollinen pimeyden kysyntään.
***
Loisto, splendor, spleen, munuainen, runouden rakennusaineet.
***
Käsissäni loistoa,
sammaleissa hometta, ruoassa, kirjahyllyssä,
aivoissa, viimeisten prinssien astellessa jossain kaukana preerialla,
oletan että tämä on maailmanlopun aikaa,
vielä on mahdollisuus parantua,
samaistuminen näillä rannoilla on tehty mahdottomaksi,
sataa mutta kukaan ei kastu,
on pimeää mutta kukaan ei nuku,
auringossa aivastellaan, nenäliinat ovat loppuneet,
astelen kohti usvaisia rantoja ja lopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti