Ensimmäisenä eiliseltä editoitu runo, vähäisin muutoksin. Lopussa pari vanhempaa runoa, joita huvikseni editoin. Lueskelin aiempia tekstejäni, joita olen tänne postittanut (minähän postitan 99-prosenttisesti kaikki runot, joita kirjoitan; tarkoitukseni ei ole sensuroida huonojakaan), ja mietin, että en selvästikään oikein tiedä, mitä ja millaista runoa minun pitäisi kirjoittaa. Suurin osa runoista on kauhean täyteen ahdettuja. Miten saisi tarvittavaa väljyyttä? Joissain teksteissä sellaista oli, sanojen välissä oli paikka lukijan omalle ajatukselle.


Kuinka selvitä elämästä,
kun happikin on taakka,
ilma allergisoivaa,
ilmanalat, navanalukset, ylipäätään alukset,
vuohet, juhannukset, toisiaan törkkivät teini-ikäiset,
presidentit ja presidenteiksi haluavat,
on lista ja on olematta, minulta löydät kaiken.

***

Olen lakannut olettamasta mitään,
muinaiset ajattelijat ovat kadonneet vuorille,
marakassit soittiminaan, René Descartes tilasi kahvin,
Mustanaamio munkin,
kaikki mausteet laitettiin, kuolema saapui välittömästi,
nahkatakkiset miehet asettuvat riviin ovesi taakse,
pistoolit on ladattu, varmistimet kytketty pois,
kytkin vinkuen auto saapuu luoksesi,
se on ulkopuolisen totuus,
sinulle maailma on olemassa vain ja ainoastaan itsesi kautta,
vihkoihin on kerätty toisarvoisia totuuksia,
vain valheet ovat totta, kiellämme kaiken,
Tunguskassa räjähti ydinpommi,
Pääsiäissaarten tunnelit johtavat eduskuntatalolle,
muinaiset kivimiehet söivät pashaa,
sinullekin sitä syötetään, yhden konsonantin korjauksella,
se oli ennestäänkin erhe,
astut tunnelin suulle, astut askeleen eteenpäin, älä vain katso taaksesi
äläkä eteen.

***

Paradokseina maailma näyttäytyy meille.
Tarjoilija tuo aluslautasen.

***

Alushameet on kielletty.
Tuolit maailman pelastus.

***

Tyyli on ihminen,
sekopäinen maailma, ajatus kaiken katoavaisuudesta,
tyyliniekka on kuollut,
dandy on mestarillinen kaksintaistelija,
skitsofrenia lisääntyy taksonomisesti,
potentiaalisessa sarjassa tarkastellaan eläimiä lähikuvassa,
ihmisyys asettuu ristivalaistuksi,
kuinka sanoisit sen vielä vetävämmin,
paradoksisuus on maailman selittävin sana,
Pariisista kulkee tunneli Pääsiäissaarille,
sieltä tuodaan munasta ja kermasta tehtyä jälkiruokaa,
valtaan tottuneille miehille,
tammenterhot murskautuvat jalkojen alla,
meillä ei ole ollut mahdollisuutta kieltäytyä tarjoilusta.

***

Tavattomat taatelit,
lapsen suussa maailman pelastus.

***

Kuinka kauan auto on ollut pysäköitynä,
kuinka kauan maailma makaa,
petaat niin kuin nukut,
käsi ojossa sivulla,
vetäiskö käteen,

tylsyys on maailmaa hahmottava ominaisuus,
kukko laulaa aamuisin ja kieltäytyy munimasta,
kanat opettavat meille kielioppia,
muinaiset surrealistit nousevat padasta,
se on joka-aamuinen ylösnousemus,
kuinka saat taivutettua vielä enemmän maailmaa luoksesi,
tartut käteen, jota ei ole aiemmin ojennettu,
elämä saapuu kävellen,
se on joka-aamuinen kuolema.

***

Kävellessäni sen huomaan: maa on jäätymispisteessä,
petrolivuot ovat ehtyneet,
enää ei voi heiluttaa nenäliinoja,
pieniä apinanpoikasia on lähetetty avaruuteen tarkoituksena saada Jumalan huomio.
Mies pysäköi autonsa, tervehtii naapuria,
se on muinaisten jumalien kaltainen tapa olla olemassa,
kapaloiästä saakka, muniviin kanoihin:
minä olin ensin, sitten tulevat muut.

***

Kysytään kyyltä,
käärmeet kyllä tietävät,

taivaat ovat auenneet jälleen kerran,

linnut astelevat polut,
autot turmelevat loput,
pohjat ja lattiat, kuka niistä eron tekee,
minä olen ennenkin käyttänyt patarumpua,
taivaat aukeavat, jumalat heristävät meille sormea,
jazzia kannattaa kuunnella tarkasti:
oi torvet, oi rummut,
kaupunkien suunnattomat rytmiset aarteet,
maaseudulta pakoon, neonvalojen loisteeseen,
tämä on minun manifestini, vastustan kaikkia muita,

selviää se joka selviää,
lattialla maaten,
muu on turhaa,
kadonneet mantereet eivät ikinä löydy,
eikä meiltä katoa omaisuutta sen enempää kuin muiltakaan,

puut kasvavat täällä vinoon,
mekin olemme kasvaneet niin kuin meille on käsketty,
kasvatuksen tulos, musiikkia korville.

Väsymys, univelka, painaa taakkaa,
umpisilmään ajelehtii suonsilmäke,
merten verenkarvaiset laivastot vaeltavat maan sisuksissa,
olen ennenkin kulkenut täältä, 20 000 mailia,
juostuaan hevonen kaatuu, nousee taivaisiin,
Jeesus kuristuu paksusuoleen,
kuolemaan onnistuu tutustua tiistaisin aamupäivällä,
perhetuvassa, arkkiatrin luona, television ääressä,
maailma pelastuu mainiosti, vielä ehdit,
juokse muutamat viimeiset askeleet,
sulje silmäsi, ota askel kohti unitupaa, talous on juuri nyt suotuisa,
näköalat on näköalattomuus, Vespalla kulkevat palkkatappajat,
taksikuskit sen tietävät: maailma pelastuu, jos on pelastuakseen.

***

Elämästä saa kuolion, suonsilmäkkeestä parannuksen,
varovaisesti astuvat hevoset ovat jumala,
auringonkaltaiset vihassaan,
säälimätön on myös rakkaus, ruostumaton,
univelkaisten uljaat maailmat.

***


Tulehdus on väistämätön, politiikka kipeää,
parsinneulat kulkevat vääjäämättä kohti loppua.

***

Tuntemamme maailmat ovat kadonneet,
tuolit eivät enää ole pelastus,
uimahallista löydämme ohjeet,
kuinka selvitä elämästä.

***

Kuinka selvitä elämästä,
kun happikin on taakka,
kun ilma on allergisoivaa,
ilmanalat, navanalukset, ylipäätään alukset,
vuohet, juhannukset, toisiaan törkkivät teini-ikäiset,
presidentit ja presidenteiksi haluavat,
on lista ja on olematta, minulta löydät kaiken.

pientä tyytyväisyyttä
maailma on keskeneräinen
linnut ja kuolemat kulkevat yhdessä
punaiset kuninkaat ovat hallitsijoina parhaat
pipo on päässä
porstuan ovella
seisotaan vielä kauan

***

suurta onnettomuutta on jos
ammutaan taivaalle
pannaan istumaan liian kauan
kuinka kuninkaat sen tekevät
puut kasvavat täällä meitä kohti

***

pietro fermi sen tiesi
punaiset näädät ovat hallitsijoita
pannaan taivaat oksentamaan
kuinka tästä saadaan järjellinen
maailmasta tolkku

***

olen ennenkin aloittanut tyhjästä
torvet ilmoittivat saapumisestani

***

tuisku on maailman perusarvo
maailmaan iskeytyy maaliläikkä
turpeet nostetaan
siihen se loppuu
maailma

***

maailma loppuu
puut nousevat turpeesta
liian pienet traktorit muodostavat puolueen
tuijottamalla voittaa kisan
kuin kisan

***

mielettömintä on oletus
tuolit pelastavat maailman
selkä täyttyy linnuista
lahdet ajatuksista

Punaista nappia painamalla voi ohittaa kuoleman.
Kiihottavat ajatukset voi väistää pohtimalla sydäntään.
Istu alas ja rentoudu.
Hei kaveri, sinulla on vielä mielikuvitus jäljellä.
Tallella on myös lompakko täynnä kuonaa.
Kaatopaikat on tehty valloitettaviksi,
muovipussit säädetään laiksi,
maatuminen edellyttää jalkapuolisuutta,
mielipuolisuus on täällä vain eduksi,
ulkonäkö on plussaa, kaikki on plussaa,
foto ois kiva, joulupukki lähestyy kirjeitse,
kuolema niinikään.

***

Torvet soivat, olemme antaneet niille mahdollisuuden,
kuolema kävelee linnun nokan päästä päähän.

Venuksen kukkuloiden alla makaa George W. Bush.
Irakin sota on radioitten kuulumattomissa,
Venäjän kaikki ohjukset on rahdattu kaatopaikalle,
kierrätys ei kaiken kaikkiaan toiminut kunnolla alun alkaenkaan,
mystiset sanonnat selittävät kaiken,

minä kävelin Kuun kolkasta kolkkaan,
ohjukset ylsivät sinne viime viikon tiistaihin asti,

Aurinko yllämme on suuri muna,
presidenttien tarve johtajuuteen on suurempi kuin arvasimmekaan,
salaliitot on heitetty romukoppaan,
mutta ei mikään todista että luulomme oli väärä.

Neliömäiset planeetat johtavat tietämme,
väärin luullut sanat, väärin ajatellut tiet,
ajatuksena vääryyden korjaaminen, suoran oikaiseminen.

Kaikenlainen rakentaminen jatkuu,
maailman tappiin saakka,

hämähäkit ja hyönteiset ovat ystäviäni,
maailman keskellä on labyrintti,
josta on osattu ulos viimeksi keskiajalla,

Pariisiin juoksimme, Lontooseen menimme muutoin,
sää ei suosinut,
tyttöystävät jättivät,
laulu jäi pystyyn pahassa kohdassa,
oletko pahassa kohdassa, olin viimeksi toissavuonna,
vastattuani puheluun jätin memon,

tuomionkellot soivat, pasuunat vetelevät viimeisiään,
kuka puhaltaa torveen viimeisen kerran.

***

Sivistyksen hedelmiä

Liekaköyden pää:
Lahden rakentaminen jatkuu.

(Tehty Akateemisen kirjakaupan kuitista, ostettu kolme kirjaa 7.2.2007.)

Uni ei enää tule takaisin,
oi surrealismi, minkä menetitkään,
Cordoban vasemmistolaisille runoilijoille annoit minut,
ohjusten käyttöjärjestelmän,
jazzit osataan ulkoa vain yhteiskunnissa,
joissa poliisia ei ole,
radio päällä, tungettuna hiekkaan,
koetin kuunnella maailmaa tarkemmin,
oi tarina, tarina,
missä sinä olet,
mistä tulet, traktorien käyttöohjeet, maamoottori petti meidät pahassa paikassa,
suomenhevosiakaan ei enää ole,

huumeiden orjuuttama presidenttimme
nauraa kaikille kielloille,
se on haitari, sanoo mies ja vetäisee soolon,
kunpa hän kohta aloittaisi soiton,

paradoksaalisesti tämä on maailman selitys.