Perjantailta ja maanantailta

Maailma on ikuinen, kaivon pohjalla on hämähäkin verkko,
se pistelee neuloja kankaisiin,
sen aurinko on maankuoren sisällä, Arne Saknussem on tulossa takaisin,
kuningas Arthurin miekka otetaan jälleen haltuun,
maailma häviää, korpin raakunta jää viimeiseksi ääneksi,
tunnetaan tuskat sanomalehtiä lukiessa,
kunpa tämä viimein päättyisi.

***

Viimeinkin on tultu tuntemaan tämä tarve,
aurinko loistaa silmiini, suora mies on tarvekalujen suolla,
puut kasvavat tällä vaakasuoraan,
apilanlehdellä leijuvat keijukaiset tervehtivät minua aamuisin,
katsotaan maassa lojuvaa sanomalehteä,
ollaan huomavinaan oikaisun tarve,
tämän maailman takana on toisia maailmoja,
sinun on astuttava peilin ylitse päästäksesi sisään, tai ulos,
edellisestä edelliseen, jälkimmäisestä tulevaisuuteen.

***

Elämä raakkuu vasten kasvojasi. Narrit juhlivat maanantaisin.
Viikonlopun jälkeen on mahdollista opetella hävityksen alkeet.
Vallankumous tulee väkisinkin, et ole ensimmäisenä sitä vastustamassa.
Ladon taakse viedään kukkakimput, lopetettavat tietoisuudet,
minästä vedetään siivuja, ripustetaan oksille roikkumaan,
kunpa minäkin olisin vielä kesäisin kaunis.

***

Kenen sosialismi voittaa, kysyy lehden kansi. Vieressäni kukat kukkivat,
sonnalla lannoitetut kasvit vihannoivat,
valo tihkuu kaikkeuden läpi, ehkä toisella puolella on joku.
On olemassa vain vähän toivoa,
mutta sen kanssa on elettävä.

***

Ilmeisesti en nyt keskity tarpeeksi. Kävin välissä vessassa ja luin vanhoja Kulttuurivihkoja.

***

Tommi Römpötti ihmetteli pippaloissa perjantaina, miksi heitän tänne kaiken, minkä kirjoitan. Se on kuvaus prosessista. En tiedä, aionko koskaan kirjoittaa mitään julkaisuun. Pari kolme hyvää syntyy kuukaudessa, ehkä siitä tulee neljän viiden vuoden kuluttua pieni kokoelma.

Koetanpa vielä. Kuuntelussa Paavoharjun upea levy Yhä hämärää.

***

Masennus on maailman johtava aate,
nihilismi kaikuu käytävillä,
kakku lentää naamaan,

se on ohjeeni tämän päivän varalle,
astele varoen, sinä olet viimeinen jolla on tietoa,
ehkä unelmiakin,

Cadillacien autiomaa on kammottava kirkko,
peilin kaltainen käyttöliittymä, sielun sisin välkkyy näytöllä,
betoni oli sana, jonka halusin taannoin kieltää,
sen kantaminen osoittautui liian raskaaksi,
ollessaan tämän maailman poliisi Jumalan oli pakko kieltäytyä yhteistyöstä,

hämähäkkien uhmaikä oli kuntosalien pitäjien keskuudessa kammottava ajatus,
aivan varmasti, puhutko totta, oletko tosissasi,

runot eivät aina etene mihinkään,
tumpelokin saa lopetettua pisteeseen,
aurinko on suurena kakkuna taivaalla, keskiöisin tarpeensa tekevät
ammutaan ladon taakse, nahkatakkien öiset liepeet lepattavat muistoissamme,
on mahdollista vielä kadota,
tee se varoen, hyppää ilmaan, koeta olla osumatta maahan,
puh! olet kadonnut,
silmiä räpäyttämällä, kahleet katkaisemalla,
olet viimeinkin tajunnut, mistä on kyse.