Vanha teksti

Lyhyt runo noin kymmenen vuoden takaa. Tämä ilmestyi runouslehdessäni Blinkity Blankissa ja ystäväni käytti sitä opettaessaan lyriikkaa jollain yliopiston peruskurssilla. Joku opiskelija sanoi, että se tuo hänen mieleensä Eeva-Liisa Mannerin. En olisi kyllä osannut tämmöistä kuvitella.

On olemassa sellaisia kosmogonioita,
joihin olen tyytyväinen.
Hukun labyrintteihin, katoan luoliin ja
luolien alaisiin luoliin, aina toisiin luoliin,
putoan putoamistani enkä saavuta lattiaa:
kuka tämän tunnistaa omakseen,
saavuttaa lattian välittömästi.