keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Vanhoja runoja, lienevät vuodelta 2004

Miltä tuntuu kun maailma hajoaa alta,
miltä näyttää auringon luhistuminen,
koska alkaa uusi aamu,
koska koska koska.
Meillä ei ole valmiita kysymyksiä,
haemme niitä loppuun asti,
taannumme sitten tai etenemme,
millään ei ole sen kummemmin väliä,
tämä on lopullinen totuus asioistamme.


Tunturien laeilta näkee kauas,
tai sitten ei,
minulla ei ole muita asioita todettavana
kuin suunnaton kylmyys
ja talouden taantumat.


Kun olemme viimein valmiit,
meillä ei ole enää aikaa.
Kun olemme lopettaneet,
meidän on aloitettava.
Talot, talous, aurinko,
meillä on kalat taskuissamme
ja heitämme ne takaisin jokeen.

Ei kommentteja: