Monen päivän satsia, ainakin tältä päivältä ja viime viikolta:

Kuka vielä sanoo että neekerit ovat tyhmiä,
menköön Kuuhun, siellä tuhka vihannoi,
poliittiset ajattelutavat taantuvat lopulta pelkäksi mullaksi,

se on sen arvoista,
nähdä miten maailma tuhoutuu.

**

Saa nähdä miten maailma tuhoutuu,
mikään muu ei ole sen arvoista, voimme viimeinkin toteuttaa itseämme,
ilman rajoituksia, ilman sääntöjä ja ohjeita,

se on hämähäkkien maailma,
harakka kävelee Rita Hayworthin kasvoilla,
Sibelius räjähtää vessanpöntöllä,
kapitalismin King Kong on uusi Jeesus.

***

Maailma tuhoutuu, mistään et ole sen arvoinen,
saman tiedon saat R-kioskilta,
propagandaministeriön hellimästä pesäpaikasta,
skitsofreenikkojen yhdistyksen kokoushuoneesta,

se on hämähäkkien maailma,
minusta on inhottava valita tämän ja sen välillä,
linnut kävelevät runon päästä päähän,
katoliset kirkot huojuvat perustuksissaan, paavilla on fanikerho,
sieltä saa tarroja ja muuta kivaa,

maailmanlaajuisen ruotsalais-venäläisen salaliiton postimerkit
on kerätty messuilta pois, se on pientä varjelua se,
jumala asettui portille ja tarkisti pressikortit lopuilta kävijöiltä,

tarroitse levitettävä rutto on viimeinkin asettunut
hallituksen huoneisiin, ministerien aivoihin,
rakastettujen autojen takapenkeille.
Maailma on meidän, se on seuraavana vuorossa.

***

Voisiko joskus pysähtyä tarkkailemaan luontoa,
ohikiitävää liikennettä, kirjoitettavaa runoa,
todeta epäonnistuneensa elämän keskeisillä alueilla,
vajota itsetyytyväisyyteen, tulla esiin mustan aukon kautta,

voisiko joskus kuitata itkut kuluneilla sanonnoilla,
voisiko joskus tilata Jumalalta hetken onnea,

ilta saapuu iltaan, viini lasiin,
hämähäkki saapuu kotiimme, kutoo seitin,
olemme kuin emme olisikaan.

***

Stressi painaa punaisen pään syliin,
iltamenot vaihtuvat harrastuksiin,
aurinko laskee kaukana,
nousevan auringon maat on jo katsastettu,
tuomareilla ei ollut mitään sanottavaa.

***

Stressi painaa punaisen päänsä syliini,
tule tänne, rakkaus, ja ota meidät haltuusi.

***

Stressi painaa väsyneen päänsä syliini,
auringon rajoilla taistellaan, kaukana raukoilla rajoilla,
Balkanin vuorilla ei ehditty kärsiä nälkää, miksi siis nyt,

rujot miehet katoavat näköpiiristä, maisemasta, kaduilta,
ellei sokeritauti tuo heitä takaisin,
lehtipuut kellastuvat eivätkä valita,
olen enemmän sukua havupuille, painan väsyneen pääni syliini,

levylautaselta kuuluu riitelyn ääniä,
kadun äänet kantautuvat ruokasaleihin ja kirjastoihin,
olkoon tämä viimeinen musiikkini, viimeinen annokseni sisarkateutta
ja tuhoisaa rakkautta.

***

Stressi painaa pääni toisten syliin,
maailmani rajoilla taistellaan, olen uupunut maailman painosta,

Balkanin vuorilla ei kärsitty nälkää, miksi siis nyt,
rujot miehet katoavat näköpiiristä, maisemasta, kaduilta,
ellei sokeritauti tuo heitä takaisin,

lehtipuut kellastuvat eivätkä valita,
itse olen enemmän sukua havupuille, painan väsyneen pääni syliini,

levylautaselta kuuluu riitelyn ääniä,
kadun melskeet kantautuvat ruokasaleihin ja kirjastoihin,
olkoon tämä viimeinen musiikkini, viimeinen annokseni sisarkateutta
ja tuhoisaa rakkautta.

***

Taantumus voittaa kaukana rajoilla,
kitarat raikaavat, bändi tiluttelee menemään,
se on tämän maailman musiikkia, ärsyttävää kuunneltuna liian pitkään,

oikeisto sanelee ohjeet vasemmistolle,
jotkut pyristelevät siinä välissä,

hei sinä siinä, tajuatko tämän väitteen, maailma on menossa nurin,
ideologia kutsuu ihmisen subjektikseen vihellyspillillä,
se on seksikäs kutsuhuuto,

tämän maailman musiikiksi ei taivu runo,
kauneus on sijoitettu tuotteeksi elokuviin,
mainosmaiset salkkumiehet kulkevat eestaas estradeilla,
puut vajoavat mitättömyyteen,
mitä jää meille kun olemme kuolleet?