Tämä on aiemmin julkaistu Pulpetissa.
Kehitys on peruuttamaton. Me emme voi koskaan enää askeltaa taaksepäin. Meille on luvattu tämä. Nämä vuodet ovat kuluneet jo liian kauan. Liian pitkään olemme vaeltaneet keskenämme. Irtiotto tuntuu epäluontevalta. Epätodellinen on myös toiveemme. Että vielä kerran voisimme. Että vielä kerran saisimme koskettaa läpinäkyvää ilmaa, jota emme enää hengitä. Läpinäkyvyys on hallinnoinnin perusperiaatteita. Meitä on hallinnoitu vuosisatoja turhaan. Me emme ole oppineet. Keskuudestamme voi vielä nousta maailmanloppu. Tai maailmanalku, kuka sen tietää. Meille on selitetty kuoleman perusperiaatteet. Kuolema on hallinnoinnin perusperiaatteita. Perusperiaate on myös savu, sen nousu ylös ilmaan ja lopulta haihtuminen. Perusperiaatteita ovat koskemattomuus. Me emme voi koskettaa savua. Se hälvenee ja haihtuu. Usvakin hälvenee. Me emme näe mitään pitkään aikaan. Usva on keskuudessamme. Usva hallinnoi meitä. Perusperiaate on keskeinen. Oikeuksistamme emme luovu. Usva pakenee meitä ja käsiämme, mitään näkemättömiä silmiämme. Usva on me itse. Kuolema ympäröi usvan emmekä me enää tiedä, mistä me saimme oikeutemme.
