Roadrunner

Ensimmäinen näistä syntyi, kun kuuntelin Jonathan Richmanin valloittavaa varhaistuotantoa edustavaa samannimistä biisiä.

I'm a roadrunner, honey,
hunajaa pantiin ennen vanhaan leivän päälle,
mitäs nyt kun se on loppu,
rahatkin loppu, mitättömyys valtaa mielen,
lokit ilkkuvat ikkunoiden takana,
kello on jo liikaa, on kiire, on riittämättömyyden tuntemuksia,
lehdet tulevat liian myöhään, en ehdi lukea niitä
ennen kuin jo tulee pakottava tunne.
Lähteä vetämään vielä kun ehtii.
Kun vain ehtisi.

***

Aina ei voi onnistua. Viimeksi onnistuin vuonna 1988.
Silloin olin kuin en olisi aiemmin mitään tehnytkään.
Olin silloin 16-vuotias. Nyt olen kohta 50-vuotias.
Siihen ei mene kuin 16 vuotta.
Marxista minun piti kirjoittamani,
hänkin teki jotain jo 16-vuotiaana,
muistelen että hän kirjoitti myös Gründrissen nuorena,
varmaan runoja raapusteli, niin, siis silloin aiemmin,
semmoisia hempeitä, rakastavia säkeitä,
ei ehkä silosäkeitä,
se lienee jotain täsmällistä.

***

Äijä menee ohi, nauraa, katsoo silmiin.
Junassa toinen äijä sanoi: Mitä toi tuolla kattoo?
Antaisivat olla rauhassa.
Silmiin katsominen on viimeinen ele,
viimeinen voimainkoetus ennen astumista junaan,
junaan joka vie sinut taivaalle, seitsemänteen,
julkisiin sirkuksiin,
joista ei ole pääsyä pois.