sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Vanha koneen uumenista

No ei ehkä ihan niin vanha, sanotaan kolme neljä vuotta vanha.


Miten on mahdollista suodattaa olemansa,
miten on mahdollista suorittaa kuulemansa,
oppivelvollisuuden määräämät rasitukset,
hevoset loikkivat puistoissa vanhojen tätien ylitse
panssarivaunut rajaavat olemisen ehtoja,
tähdet nielussani liikkuvat vaivatta,
turpeat pääministerit ja heidän isänsä kiistelevät julkisuudessa,
useat kuitenkin kieltäytyvät tarjotuista mahdollisuuksista,
aurinko sammuu kaupan ovelle,
sumuiset ajatukset liukuvat jään pinnalla,
suot ja niiden lukuisat silmäkkeet, ne vasta ovat jotain,
saappaiden tuho, jalat uppoavat, samoin miehet, kokonaiset miehet,
ei ole tästä ennen puhuttu,
kuka meille antaisi anteeksi,
meille on mahdollista vain liike,
vailla pysähtymisen suomaa varjoa,
vain siellä kaupat ovat auki jatkuvasti,
vain siellä sielumme on suoritus,
ja kun me viimein pääsemme perille,
meitä odottaa kineettinen purkaus,
luonto ja sen viimeiset pyrskähdykset:

se mikä ei ole mahdollista.

Ei kommentteja: