Tilanne palautuu normaaliksi heti keskiviikkoaamuna.
Hullujen paljastetaan olevan oikeassa.
Perhonen läpyttää siipiään Toledossa,
minä kaadun jäähän ja lyön pääni Käsityöläiskatuun,
kauneus on siitä kovin kaukana.

Palestiinan lapset huutavat rannikoilla,
jossain kaukana,
onko raukoilla edes rannikkoa,
tuskin,

tässä ovat nykyisen tietomme rajat.
Meidän viheliäisyytemme paljastuu ennen viikonloppua,
aurinko silpii meistä turhat pois.

***

Onko meillä edes rannikkoa,
minkäänlaista,
meri ei vaikuta elämäämme mitenkään,

on kuin saisi suolapärskeitä kasvoilleen
kun kulkee terroristien ja näistä puhuvien keskellä,

kuljet pitkin jokea kohti merta, 
olet sokko, silmäsi sidottuina,
aivan sama kuin lukisit kirjaa ilman käsiä.

Silmittömyys on tämän ajan hyve,
saatat hyvinkin huomata olevasi
jonkun henkinen johtaja,
lakkaa siis kirjoittamasta sanoja näkemättä niitä.