Tilanne palautuu normaaliksi heti keskiviikkoaamuna.
Hullujen paljastetaan olevan oikeassa.
Perhonen läpyttää siipiään Toledossa,
minä kaadun jäähän ja lyön pääni Käsityöläiskatuun,
kauneus on siitä kovin kaukana.

Palestiinan lapset huutavat rannikoilla,
jossain kaukana,
onko raukoilla edes rannikkoa,
tuskin,

tässä ovat nykyisen tietomme rajat.
Meidän viheliäisyytemme paljastuu ennen viikonloppua,
aurinko silpii meistä turhat pois.

***

Onko meillä edes rannikkoa,
minkäänlaista,
meri ei vaikuta elämäämme mitenkään,

on kuin saisi suolapärskeitä kasvoilleen
kun kulkee terroristien ja näistä puhuvien keskellä,

kuljet pitkin jokea kohti merta, 
olet sokko, silmäsi sidottuina,
aivan sama kuin lukisit kirjaa ilman käsiä.

Silmittömyys on tämän ajan hyve,
saatat hyvinkin huomata olevasi
jonkun henkinen johtaja,
lakkaa siis kirjoittamasta sanoja näkemättä niitä.

Ihmisen on hyödyttävä maailmasta jollain tapaa:
ota esimerkiksi vaikkapa kaikenlainen kritiikki,
jota saat toimistasi:

vuohet puhuvat vuorenrinteillä,
Venetsia, mereen uponneena, ei voi sinua enää satuttaa,

ikkunasi alla kasvaa metooppeja,
psykopompos on pieni hiiri,
joka piipittää sinulle ohjeet tulevaa elämääsi varten.

Kauneus on muille suunniteltu,
tämän maailman saat kun antaudut.

***

Kauneus ei ole tämän maailman ominaisuus,
maisema avautuu lännestä itään,
aurinko nousee leivän tavoin,

se on kasvot,
jotka ohjaavat sinut kuolemaan,
kohti suurta kohtaamista

se on:
merenranta lähellä metsää,
keskipäivän tajuaminen iholla,
viimeinen katse silmiin.

***

Pelko mielisairaudesta
ohjailee suuria joukkoja.

Emme ole tuon kaltaisia,
olemme tämän kaltaisia.

Erottuminen suurista sankareista
on olennaista.

Haarukan nokassa
näet viimein itsesi,
hirtettynä.

Raadeltunakin ihmisenliha
maistuu vain makealta.

Voisiko se joskus maistua
suolaiselta,
kysehän on vain maustamisesta.

Ihminen nukkuu huonosti.
Se on kaiken vika, rappukäytävästä kuuluvat äänet
räjäyttävät tajunnan kerta toisensa jälkeen,
kukat avautuvat linnan käytävillä,

kuu nukkuu huonosti,
kaikkeuden tarmolla voisi ehkä elättää itsensä
ja pienen perheen,

maailmaan ajautuneet vuohet,
pakolaiset, heidän avaimensa,
mennään ovesta sisään, pakotetaan kaikki johonkin, 

yhteiset leikit ovat kivoja, eduskunta määrää lain siitä.

Ihminen nukkuu huonosti,
parhaiten ehkä keskikeväällä kun kaikki on vielä pimeää,
keskiaikakin,

uuden ajan tullessa menneiden sukupolvien ajatukset
painavat liian raskaasti hartioilla
ja unemme on syvää,
syvempää kuin koskaan ennen.

Vanha runo arkistojen kätköistä

(Olen siivonnut laatikoita ja paperikasoja, tarkoituksenani antaa kaikenlaista sekavaa maakunta-arkistoon säilytettäväksi Juri Nummelinin nimikkoarkistossa. Tässä runo paperista, jota en aio säilyttää - siinä oli tämän lisäksi vain sekalaisia ja sekavia kirjoituskoneella tehtyjä merkintöjä, joista osa oli todennäköisesti lasten kirjoittamia. Runossa on ihan otetta.)

Kirjoitusvirheitä en aio välttää, ne ovat virheitä silmissäsi.
Läpinäkyvät muurit pitävät kieltämme kohdallaan,
jotta ymmärtäisimme siitä edes jotain.

Tämän on tultava teille yllätyksenä,
johon ette saa johdatusta ylhäältä.

En saa laittaa tätä kiinni. Homma menee talkoomeiningillä,
kukoistavasti, konerunouden merkeissä.

Tämä on selvitys sivilisaation tilasta.
Jonka teen ilmaiseksi eniten haluavalle, sanoi mies
ja ajoi partansa. Hän oli viimeinen profeetoista.

pysähtyminen on maailman ehto
lauseke lemma dilemma kaksi hevosta
laitumella määkimässä presidentti
valtaoikeuksien perään säntäävät adjutantit
ja luutnantit
in a lieu of poissa olevien äänet, kaikkeuden kirskahdukset
hevosten määrittelemättömissä olevat ajatukset
ja vielä kasvoilla viipyvät ilmeet, niiden varjot
unohdukset aurinkorasvoilla pois pyyhkiytyvät
aurinkorannoilla kaikkeuden perässä juoksevat
maailman ehtoja pohtivat intellektuellit
joiden on vastuu ja vapaus tästä maailmasta
jossa hevosten kesken on sopimusoikeus
oikeus olla tapaamatta tiistaisin

Järjetön, typerä postaus: syys-lokakuu 2011

Seuraavassa kaikki runot, jotka olen syyskuusta alkaen, kesäloman aiheuttaman tauon jälkeen kirjoittanut. Osa on kehityskelpoisia, osa sietämätöntä kuraa.

maailmankaikkeuden täyttää kateus
hämähäkkejä syyttävät asianajajat

heitä on kaikkiin 69
maailman joka kolkasta

viimeksi kun tavattiin
katselin taivaalle
tähtiä, aurinkoa, planeettoja, niiden asentoja

olen väärennös maailmasta
maailmassa, kitarat viritettiin aamuisin
nuotiolla laulettiin yhteiskunnan vääryyksistä

taulut museossa, roikkuvat viimeistä päivää
sitten louvre jne. hävitetään
maan tasalle

se on ikiaikainen toive
ihminen haluaa lentää
kauas, kauemmas, lopulta kokonaan pois

viimeinen sammuttaa valot
pääsemmepä kateudesta eroon
kun ketään ei näy

***

kaikkeuden synnyttää kateus
maailmaa pyörittää suunnaton pyörä
jossain venuksen tienoilla

sukupuolitaudit lisääntyvät aina tiistaisin
maanantaina tuhotaan kokonaisia yhteiskuntia

ensi viikolla sammutetaan valot
kateus lakkaa kulkemasta maan päällä

***

tuotantoprosessit ja tavaramuodot
tiistaisin valitsemme fetissit

***

tiistaisin valitsemme fetissit
fetsit päässä katsomme taivaaseen
taivaalta haemme ohjeet elämään
hameet kauimpana ajatuksista
ajatuksissa viimeinen mieliteko
mielisairauksissamme viimeinen tiistai

***

kauimpana kaikkeudesta
on kateus
venuksen tietämillä, merkuriuksen rajoilla
kauimpana meistä ja rakkaudesta
tuotantotapojen ja tavaramuodon tuolla puolen
fetisistien himoamana
kuinka pääsemme venuksesta eteenpäin

***

vielä on aikaa
irrottautua tavaramuodosta
tiistaina
ensi tiistaina se tapahtuu
juot kahvit
sen jälkeen tartut aseeseen

***

tavaramuodosta irrottautuminen tapahtuu kiertoteitse
ammumme taivaalle tuhansittain ilmapalloja
fetisismi määrää elämämme suunnan
suunnaton kyyhkysparvi laskeutuu yllemme
saamme rauhan
mutta emme tässä maailmassa
meitä kahlitsevat tuotantoprosessit
yhteiskunnan omistussuhteet
kateus viha ahneus
käännämme kylkeä
emme välitä
painumme suolle

***

ollapa väärennös maailmasta
kauniina makoilisi kedolla kukkien seassa
ollapa minä kaikkeudesta kaukana
esseistien ja kriitikkojen pilkattavana
ollapa hevonen kirmaamassa raviradalla
esteellisten ihmisten tuijotettavana
ollapa yhteiskunnan viimeiset tabut
joulupukkimainen hirviö
ovesta sisään, kirves kourassa, tabut silmissä
missäs mikropiirit on, kivespussit ja klassistiset huonekalut
lakatkaa vaatimasta biedermeier-lyriikkaa
kauniina asettukaa odottamaan lopullista päätöstä

***

ihminen on aina menossa keskitysleirille
ovesta sisään, toisesta ulos

***

eläimessä peili
katsomossa taantuma
elämä tarttuu rajapinnoilta
suuhun

***

elämä sulkee sieraimemme
meille alistuminen on tärkeintä
astumme ovesta sisään, toisesta ulos

***

ollapa väärennös maailmasta
kukka maljakossa ikkunalaudalla
tuoleilla ikuisesti istuva lonkerojumala

***

eläminen kostautuu elämisenä
pyyhit kyyneleitä autojen tuulilaseista iltapäivisin
mitään ei tapahdu
kauneus saavuttaa sinut
otat sen vastaan

***

pyyhit kyyneleitä autojen tuulilaseista läpi elämäsi
tartut tilaisuuteen murskata omat haaveesi
missä on silloin omanarvontuntosi solidaarisuutesi
pidät kiinni omasta tyylilajistasi
eteläisissä maissa tavoitellaan hysteriaa
suomenlahden toisella puolella on atomipommit
ruotsissa kauneuskilpailut
me joudumme valitsemaan sinun ja niiden välillä
kauneus tavoittaa sinut elämäsi ehtoopuolella
antaudut sille, et voi mitään
kädet avoinna astut ovesta ulos ja toisesta sisään

***

yks hunaja maku
yksi ja sama vuosisadasta toiseen
paskan haalea aromi
viileä jääkaappi maaseudulla
rauhassa aroilla makaamassa
pustalla törmäät pieniin hevosiin
joiden elämänhalu on suurempi kuin sinun

kauempaa katsottuna näytät suurelta
puut ja kamerat vääristävät näkymää
kannattaako astua enää lähemmäksi
suussa on paskan maku
kengänkorko huulilla, kähiset
viimeiset sanasi

***

kun paskakaan ei tunnu enää miltään

***

silmän uloskaivuuta odotellessa
sikiö on viimeinen toivomme

***

kun nukuttaa astu alas valtaistuimelta

***

nukahtaminen on ihmisen viimeinen häpeä

***

nukahtaessaan tuntee vähimmin iloa
kaulin kädessä koiria vahtiessaan tuntee itsensä valtiaaksi
viipaleita katsellessasi mietit kurkkua, sen katkaisemista
kauniiden naisten käsivarsia
tiedät olevasi vastuussa monen maailman tuhosta
ne olivat pieniä maailmoja mutta kuitenkin
katsot ulos ikkunasta, taivaalle, kirkastuvaa, vielä vähän tihuttaa
maailman tarpeettomuus on sinulle selviö

***

kamalinta on kun et nukahda etkä herää
väsymys taannuttaa pahimmankin porvarin
ja se on vain hyväksi
kauneus ja rumuus ehtivät odottaa

***

kulon polttamat seudut
maailmaan tulee sadetta jostain
avoimet ovet käyvät mielessäsi
koulu

***

koulu on keskitysleiri
tiistaisin sataa pihoille ja kaivoihin
teknologia tuhoaa rakkauden

***

melodiattomuus tuhoaa rakkauden

***

olen juossut ennenkin
paennut totuutta kauneuden pariin
death wish on juurtunut kulttuuriin
kuuden tähden mestariteokset kuluvat käsissä
kuluttaminen on tiistaisin menevä ratkaisu

***

olen juossut ennenkin venuksen rajoille
kauas tarpeettomasta tavarapaljoudesta

***

antaa mennä, paina kaasua
keskitysleiri tavoittaa sinut kuitenkin

***

maailma ehtii odottaa
nuku, lapseni

popcorn valvottaa kuninkaitakin

***

kuninkaatkin valvovat öisin
kukaan ei enää herää
syvässä etelässä on syvää kauneutta

***

eihän tästä tule hevon vittua.

sanovat: tuli iso jytky
minä sanon tämän ilman ironiaa
en vaihtoehtojen puutetta
olen oma isäni
hevoset ratsastavat lapsuudessani kaukana taivaanrannassa
hyppivien vuohien ylitse

sanovat: tuli iso jytky
olen kieltänyt sanan käytön
ja rikon omaa sääntöäni
kuuntelen pehmeää jazzia
joka kelpaa kaikille yhteiskuntaluokille
ilman ironiaa

sanovat: tuli iso jytky
toivoisin että se tulisi housuihin
ja haju paljastaisi sen lähteen
ilman ironiaa, ilman etäisyyttä joka tuhoaa elämämme
yhteiskuntasuhteet länsimaiden kulttuurin
koko tuntemamme maailman

***

kansa pysyköön kansana
rahvasta on kiva katsella etäältä
ikiaikaiset perinteet sallivat meille kaikenlaista kivaa
väkivallasta alkaen

symbolinen on konkreettista
ja konkreettinen symbolista
ilmassa lentävät luodit eivät ole mitään verrattuna
elävältä kynittyyn kanaan
kaksisataa meren alla kuljettua mailia
eivät ole mitään verrattuna isoon jytkyyn

se tulee kerran
ja sen on kerta kaikkiaan tultava
kaikkien asioiden on tultava
minkä tahansa ajatuksen saatkin
se on toteutettava

maalilla käy kova tohina tiistai-iltaisin
kaikkihan siihen tungeksivat
minä en tiedä miksi minä olen siinä
kai se on jonkinlainen massahysteria
spontaani mielenosoitus
jossa hevosetkin tallotaan jalkoihin

meidän on helpompi hallita toisiamme
kun emme sano koskaan mitään
muutenkin kannattaa pysyä hiljaa
joku voi pahastua

pahastuminen on vallankumouksen itu
siitä on lyhyt matka revolveriin
oman käden oikeus jääkiekkomaalilla
sellaista pitävät presidentitkin
jotka lentelevät maailman ympäri helikoptereilla

antiikin kreikan myytit eivät enää auta
lienevätkö koskaan auttaneetkaan
meidän on turvauduttava uusiin
eleettömiin suorituksiin hampaattomilla suilla
ihmisiin jotka eivät nuku eivätkä pukeudu
kylmässä kevätilmassa paljastettuihin sukuelimiin

näitä ei ole suunniteltu palavereissa
siksi ne ovat meille parempia kuin aiemmat
parempia kuin palavat liput
rajaseuduilla sytytetyt saunat
suoraselkäisempiä kuin kurkkuihin pureutuvat ohjeistuksia tekevät
nilkit ja nillittäjät

niihin kuuluvat vain kaikki muut, me olemme aina tahrattomia
me vain katselemme etäältä
tuntevatko katsojat toisiaan
tunteeko poliitikko toista
kauas on mentävä että näkee toisen
sodassa ei

tämä on puolueen perustajan puhetta:
etujoukko kaatuu rintamalla
takajoukko tuuppii perästä
vapaus on sinulle sitä että saat olla saamatta turpiisi
kauneus on varattu aina vain toisille

***

Ensimmäinen runohan on selvästi kirjoitettu vaalien jälkeen. Niiden tulos oli minulle järkytys, syistä joita ei tarvinne sanoa. Runo vain on unohtunut postata blogiin. Jälkimmäinen runo syntyi äsken, improvisaationa (olin tosin tapaillut sitä mielessäni eilen päivällä tai pikemminkin kohtia siitä), kun en pystynyt enää mitenkään analysoimaan sitä keskustelua, jota jääkiekon MM-kisoista on käyty. Siksi sitä - runoa siis - ei varmaan pystykään analysoimaan. Tai ainakin olisin kovin kiinnostunut kuulemaan, mitä siitä saa irti, jos saa mitään. Lupasin Facebookissa ystävälleni, etten enää puhuisi jääkiekosta, enkä tiedä, postitanko tätä sinne.