keskiviikko 28. helmikuuta 2007

Luomisen tuskaa keskiviikolta

Kolmen tähden ylivalta
parrat nuuskivat maailmaa
näädät viittoja
hiekka osuu silmiin
komisarius saapuu paikalle
kuoleman ylivalta on voitettu

***

laatu tulee ensin
sitten kuolema
loppumattomat ruumisrivit

***

pyyhin tästä äsken runon pois.

***

on olemassa huonoja runoja

***

Kauhistus valtaa mielen,
kaasupilvi maailman,
hämähäkit ryömivät koloistaan,
eduskuntatalo on täynnä,
viimeinen suojaus ennen maailmanvalloitusta.

***

Tunnetiloista paras on kyltymättömyys.

***

Mitä helvettiä oikein horisen koko ajan?

***

Horina lisääntyy maailmassa,
kaverit muuttivat pois, kaupunki häämötti jossain kaukana,
maaseutu on ominta tuottamaan tuskaa,
valot häilyvät, tikka koputtaa ruutuun,
aurinko ei nouse näillä mailla,
eikä jumalaa pilkata.

***

Lienee syytä lopettaa. Joskus jää tunne ettei kannattaisi lopettaa. Ehkä sittenkin vielä jatkan yhden tekstin verran.

***
Tuntemattomat alaviitteet kuolevat kaduilla,
veri virtaa, kadut ovat porvarin, maailma,
tuhotaan kuvat, toverit, eteenpäin,
retroilu on kannattavaa kivaa,
näin kirjoitti Osku Pajamäki,
historia ei opettanut hänelle mitään,
minä olen hämähäkit, kudotut verkot,
saksofonit soivat kunniaksemme,
tämä on viimeinen taisto,
historiattomuuden alaviitteet tunkevat uniimme,
ajatuksiimme, kaveri kaivaa kassista pullon,
aseen, pyssyn, sen kirjoitti Mao,
kirjassa on kissa Mao, olemme suomettuneita, vääristyneitä,
historia on näköalattomuutemme todistus,
kukaan ei tiedä mistään mitään,
vain sen osaamme kertoa,
tulostusahdistus on ehkä lähinnä sydäntämme,
ja se on myös tärkein totuus meistä itsestämme.
Maailma ahdistuu radallaan, linnut nokkivat meistä ylimääräiset lihat pois,
se on läskikapinaa se,
linnut päästimme irti toissavuonna
kun Pershing-ohjukset tuotiin naapuriin,
return to sender, laulettiin,
se oli hieno hetki, en ollut mukana, olin mukana vasta myöhempinä vuosina,
kun olin jo kuollut, henkisesti ja psykofyysisesti.
Paradoksaalisesti allekirjoitin sopimuksen verelläni,
linnut lauloivat aamunkoitteessa,
ja minun piti asettua seinää vasten.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Runoja ei saisi tulkita, mutta et tainnut aivan ymmärtää kirjoitustani vapauttavasta retroilusta. Hyvässä huumorissa on aina läsnä truth and pain.

Anonyymi kirjoitti...

Ru nossakin voi olla monta kertojaa ja sisäkkäistä ääntä, en osaa sanoa, kuka niistä allekirjoittaa sinua koskevan väitteen. Ymmärsin kyllä kommenttisi, joskaan se ei auttanut omien traumojen käsittelyä.