Keskiviikon terveiset. En sitten kirjoitakaan tänne vähään aikaan mitään, ellen reissun päältä innostu: lähden tänään Tampereelle filkkareille ja lauantaina Kyprokselle viikoksi perheen ja appivanhempien kanssa.

Kauniit kaupungit ovat tunnottomia paskiaisia,
kirjastot avataan tunnottomalle yleisölle,
tunnoton on myös sydämen lyönti,
hakkuuaukeitten koko samba,
yhteiskuntien siunatut tilat, käsi etsiytyy takataskulle,
morjestaa reteästi vastaantulijoita,
lompakko onkin tyhjä, maailma ei enää aukene meille.