Vanha levykkeeltä löytynyt runo, vuosi voi olla mitä tahansa 1995:sta 1999:een.

minä en tiedä en osaa
lauseet tulevat
kuin tauti
maailma on virus
on olemassa sellaisia maailmoja
joissa lauseet eivät toimi
minä puhun sujuvasti venäjää
saksassa olen huonompi
kärsin sotien lopputuloksista
tämä on häkki,
johon minut on
asetettu kärsimään
rangaistuksesta:
kävin liian lähellä
ja vaha putosi isoina paloina alas mereen
minulle sanottiin
ettei kannata
kukaan ei sanonut
ettei minun pitäisi olla nukkumatta
mikä on todella rikokseni:
olen maailmasta kotoisin,
siis itsekin virus,
kärsin itseni päivittäisestä tappamisesta,
kohtaan itsessäni kaikenlaisia,
hyväksyn jonkinlaisia, minä olen
tyytyväinen, tyytyväisempi kuin moni muu,
kuin sinä, katson lävitsenne kuin profeetta,
olen avoin kaikille,
antakaa lasten tulla tyköni,
minä olen se joka olen,
ego sum qui sum, osaan puhua hepreaa ja latinaa,
olen käynyt niin lähellä,
olen ollut runous itse, minä tunnen eräänlaiset,
minä tunnen paremmin kuin muut, minä olen tyytyväinen,
tyytyväisempi kuin sinä, kuin he,
olen itseäni tyytyväisempi,
minä olen tämän maailman herra tämän häkin ainoa pappi:
olen kuin lakimies
sokea vaa'aton koira

Reissun jälkeen hitaasti palailua työn pariin

Läpikuultavuus asioissa, jotka eivät luonnostaan ole läpikuultavia,
kammottavuus uutuustuotteissa, luonnottomuus ihmisen elämässä,
elämyksellisyys kaikkeudessa, puutteessa, loistossa,
sen tajuamisessa että yksin on kaikki,
kukaan ei tänään auta ketään eikä mikään puhu puolestasi,
se tiedettiin jo ammoisina aikoina, ennen sotia, tiistaisin sateen jälkeen,
aamupäivät vietettiin miellyttävässä horteessa,
ne ovat niitä aurinkoisia hetkiä joita muistelet vanhana,
kun olet jo antautunut maallisille nautinnoille, jättänyt äänestämättä,
astunut kohti valoa, jonka taustalla soi Mozart.

***

Minun Mozartini on läpikuultava,
kaksi kiveä kämmenen ihossa.

***

Mozart ja kaikki muu tämmöinen rihkama kuuluu runoihin, samoin Coltrane ja muu älykäs jazz. Miltä kuulostaisi jos viittaisin runossa The Crampsin levyyn A Date With Elvis, jota olen juuri siirtämässä cd:ltä kovalevylle?

***

Siirron tekniikka ei ole koskaan kiinnostanut minua,
kaikkein vähiten sen tajuaminen että maailma on teknologia.
Olen onnellinen suonsilmäkkeessä, vajonneena, hautausmaat läpikäyneenä,
kuulostellen tajuttomia yhtyeitä,
The Crampseilla on treffit Elviksen kanssa.

***

Ei se oikein toiminut.

Keskiviikon terveiset. En sitten kirjoitakaan tänne vähään aikaan mitään, ellen reissun päältä innostu: lähden tänään Tampereelle filkkareille ja lauantaina Kyprokselle viikoksi perheen ja appivanhempien kanssa.

Kauniit kaupungit ovat tunnottomia paskiaisia,
kirjastot avataan tunnottomalle yleisölle,
tunnoton on myös sydämen lyönti,
hakkuuaukeitten koko samba,
yhteiskuntien siunatut tilat, käsi etsiytyy takataskulle,
morjestaa reteästi vastaantulijoita,
lompakko onkin tyhjä, maailma ei enää aukene meille.

Päähän iskostui lause hämähäkistä. Olen kirjoittanut hämähäkeistä ennenkin, en tiedä, mikä niissä yhtäkkiä muka kiehtoo. Asuin kerran yhden kanssa, se oli minusta jollain tavalla mukava näky aamuisin verkossaan köllimässä vessanpöntön takana.

Mutta eivät nämä runot kovin hyviä kyllä ole.

Hämähäkki kutoo viisautensa umpeen,
maailman kutoo kiinni itseensä,
hämähäkki on viisas, kuolemaansa saakka,
presidentti taas, hän katoaa taivaanrantaan,
häviää silmistämme, häipyy mielistä,
hänen muistelmansa ovat uskalletut,
maailmaan sukeltavat.

***

Hämähäkki kutoo maailmansa viisauteen,
meille jäävät pelastuksen kaltaiset olotilat,
muistamattomuus taivaanrannassa,
tajuttomuus keskellä päivää.

***

Hämähäkki kutoo viisautensa maailman ympärille,
hämähäkki kävelee niemennokan päästä päähän.
Hämähäkki tietää mitä tekee,
se on maailman pelastus.

***

Auto kääntyy ja pysähtyy,
maailma astuu ulos,
seis! minä tahdon sisään.

****

Toivottomuus valtaa alaa,
hämähäkki kutoo maailmansa umpeen,
viisaus on häviävä luonnonvara,
presidentit laukkaavat radoilla kilpaa,
hiljaisina, silmät ummessa, emme voi nähdä sivuille, sanovat.

Pariisissa oli kerran mielenosoitus,
sivistyneitä kapinoitsijoita, sanottiin,

mätien tomaattien käyttäminen poliittisena ilmauksena on sivistynyttä,
sanotaan,

sanotaanhan sitä kaikenlaista.

Maailma sillä välin pyörähtää akselinsa ympäri,
kukat asettuvat talviteloilleen,
lehtien vihreä taittuu valoksi, iltapäivän hämäräksi,
sade taukoaa, juoksemme sisään,
jäämme tahtomattamme verkon vangiksi.
Se on sivistynyt tapa päättää päivänsä,
teekuppi kädessä, höyryä katsellessa.

Poistettu lopetus:

keitämme teen. On pakko ahtautua maailmaan,
Tampereelta Turkuun,
kummatkin ovat kauniita kaupunkeja,
tunnottomia paskiaisia.

Paradoksi paradoksin perään,

rukoile armahdusta,
maailma on tuloillaan,

rukoile pelastusta, olet syntymässä,
paradoksi kaatuu eteesi,

maailma tulee peilistä, takavasemmalta,
kaatumatautisten maailmanselitykset,

paradoksi on myös tämä:
kaatumalla pelastat itsesi ja lähimmäisesi,

rukoile kaatumista, rukoile maatumista,
tunne itsessäsi maan käsky,

maailma kaatuu niskaasi,
oletko valmis hyppäämään pois,

rukoile paradokseja, paradoksien puolesta,
ilman niitä maailmasi on vajaa.

Vanhempaa tuotantoa

Isolta kotikoneelta kaivettua tekstiä muutaman vuoden takaa:


Käsitteistö ei ole selvä:
linnut ovat vielä valtaamatta,
pesimäpaikat ovat spektaakkeli,
yhteiskunta vaatii meiltä sen mitä emme voi antaa,
itsemme, minämme, sen mikä meissä on meitä,
varjot laskeutuvat hitaasti,
se oli mennyttä kesää,
silloin en voinut vielä tietää mikä olisi osani tulevaisuudessa,
tiedänkö sen nyt,

kysyn sitä sinulta,
koska oletan että tiedät,
minut on siitetty drive-in –teatterin valossa
elokuvien keskellä,
huonojen sellaisten,

se on ulkomaiden taikaa,
Suomessa ei ole perinteisesti ollut drive-in –teattereita,
andalusialainen koira ja sen sellaiset,
mrs. miniver ja hänen kaikki tuskansa,
kuka sen läpäisee, kuka sen voi voittaa,
kaadettuamme meidän on jälleen nostettava,
mitä,
lelut tietysti,
pienet muoviset numerot ja työkalut.

Luomisen tuskaa keskiviikolta

Kolmen tähden ylivalta
parrat nuuskivat maailmaa
näädät viittoja
hiekka osuu silmiin
komisarius saapuu paikalle
kuoleman ylivalta on voitettu

***

laatu tulee ensin
sitten kuolema
loppumattomat ruumisrivit

***

pyyhin tästä äsken runon pois.

***

on olemassa huonoja runoja

***

Kauhistus valtaa mielen,
kaasupilvi maailman,
hämähäkit ryömivät koloistaan,
eduskuntatalo on täynnä,
viimeinen suojaus ennen maailmanvalloitusta.

***

Tunnetiloista paras on kyltymättömyys.

***

Mitä helvettiä oikein horisen koko ajan?

***

Horina lisääntyy maailmassa,
kaverit muuttivat pois, kaupunki häämötti jossain kaukana,
maaseutu on ominta tuottamaan tuskaa,
valot häilyvät, tikka koputtaa ruutuun,
aurinko ei nouse näillä mailla,
eikä jumalaa pilkata.

***

Lienee syytä lopettaa. Joskus jää tunne ettei kannattaisi lopettaa. Ehkä sittenkin vielä jatkan yhden tekstin verran.

***
Tuntemattomat alaviitteet kuolevat kaduilla,
veri virtaa, kadut ovat porvarin, maailma,
tuhotaan kuvat, toverit, eteenpäin,
retroilu on kannattavaa kivaa,
näin kirjoitti Osku Pajamäki,
historia ei opettanut hänelle mitään,
minä olen hämähäkit, kudotut verkot,
saksofonit soivat kunniaksemme,
tämä on viimeinen taisto,
historiattomuuden alaviitteet tunkevat uniimme,
ajatuksiimme, kaveri kaivaa kassista pullon,
aseen, pyssyn, sen kirjoitti Mao,
kirjassa on kissa Mao, olemme suomettuneita, vääristyneitä,
historia on näköalattomuutemme todistus,
kukaan ei tiedä mistään mitään,
vain sen osaamme kertoa,
tulostusahdistus on ehkä lähinnä sydäntämme,
ja se on myös tärkein totuus meistä itsestämme.
Maailma ahdistuu radallaan, linnut nokkivat meistä ylimääräiset lihat pois,
se on läskikapinaa se,
linnut päästimme irti toissavuonna
kun Pershing-ohjukset tuotiin naapuriin,
return to sender, laulettiin,
se oli hieno hetki, en ollut mukana, olin mukana vasta myöhempinä vuosina,
kun olin jo kuollut, henkisesti ja psykofyysisesti.
Paradoksaalisesti allekirjoitin sopimuksen verelläni,
linnut lauloivat aamunkoitteessa,
ja minun piti asettua seinää vasten.