Ja taas runoja

Tiistailta ja torstailta:

Asenna nämä päivitykset,
asenna ne asentamatta,
maailma on kohdallasi,
ota se vastaan,
kuuntele kuuntelematta,
kuule kuulematta, ajattelematta,
nautinto on valmiina,
kaupungit suuntautuvat matkustamiseen,
turismiin ajattelun kustannuksella,
minun junani meni jo kauan kauan sitten,
olipa kerran pieni purtilo,
joka näytti aivan minulta
kun katsoin viimeksi peiliin,
kokeellisuus valtaa alaa
näilläkin tienoilla, tiehyeillä,
luovuthan viimeinkin merkityksistä,
joita emme ole ikinä tarvinneet.

***

Alusvaatteiden tarina,
mitä ne voivat meille kertoa,
aurinko kulkee akselinsa päähän ja takaisin,
mustat lehdet korttipelipöydällä.

***

Lapseni ylitti tien,
nainen seurasi perässä,
piste on maailman tarkoitus,
selitys seuraa kirjeessä.

***

Palapelit kootaan pöydillä,
koeputkissa tapahtuu mullistavia,
historia toistuu ja toistuu,
minä kirjoitan sen ylös vihkooni.

***

Vielä kerran on mahdollista.
Loputtomuus on pidempää kuin alun alkaen luulimmekaan.
Maan päälläkään ei tapahdu mitään.

***

Kuka ei olisi kiireinen, näinä päivinä, ahtauden ikimuistoisina vuosina,
terapeuttien ammoisat vastaanotot,
liian lahjakasta, liian antoisaa,
taas se tuli takaisin,
kauanko vielä meidän täytyy muokata olemistamme,
me ja me ja me, enkö osaa muusta puhua,
parempi tämäkin kuin rukouksille pyhitetty nurkka jossain huoneen toisella puolen,
se ja sitten se että meiltä on evätty taivasosuus.

***