Torstailta

Tämä päivä alkoi vähän paremmin kuin eilinen. Runoista en taaskaan tiedä.

Herran säteet läpäisevät maan.
Kannen alla kihisee salaisuuksia.
Pariisin katujen päästä päähän kävelee eräs tietty vakoilija.
Tunteista ei ole keskusteltu sitten keskiviikon.
Maailma kulkee radallaan tiistaisin.
Joku on kuvittanut lastenkirjoja omalla verellään.
Ruumiit siivittävät pankkikirjojen lukemista.
On sotia ja huhuja sodista.
Tämä lause on jäänyt mieleeni jo kauan sitten.
Eräässä elokuvassa valkokangas syttyi palamaan.
Ihmiset ovat viimeinkin räjähtäneet.
Kukkaruukuista versoo maailmanlopun alkuja.
Laulaja paljastaa sisimmät olemuksensa.
Olettamuksena on kai että katsoisimme päin.
Edes päin.

***

Torneittain on kaadettu öljyä,
vihollisten niskaan sataa vihanneksia,
harrastukset tekevät meidät hartaaksi,
tajutaan olevan ympyrän keskipisteessä,
kaiken tajutaan olevan siellä,
saa ollakin, emme välitä,
minä kaikkein vähiten,
hyvästit nyt jää,
nenäliinoin vilkutettu,

öljy loppuu maailmasta.
Se on vissi talouden laki.
Sitten lakkaavat myös nenäliinat.