Mukana on jonkinlaista pohdintaa runon kirjoittamisesta ylipäätään. Kai se voisi olla oma runonsakin. Eka runo ei tosiaan ole kovin hyvä.
Kuuluisat sanat, viimeisenä kuullut,
meistä on veistetty vitsejä jo alakoulusta saakka,
sinun pitää ymmärtää tämä:
Pariisi ei ole mikään Azerbaidzhan,
norsut kulkevat kaduillasi eestaas,
haudat avoimina, hautausmaat aukihakattuina,
hyllyvät perseet kävelevät silmieni edessä,
upeina, käsintajuttavina,
runoutta haluavat kaikenlaiset tyypit,
minä en ole sen kummemmin kiinnostunut.
***
Joskus alkaa hyvin. Siihen se sitten jämähtää. Joskus alkaa huonosti, mutta päättyy hyvin. Onnellinen alku on parempi kuin onnellinen loppu, koska sen voi aina muokata uudestaan. Mikä on kerran päättynyt, on päättynyt.
***
Vastuu on kaivajilla,
haudat on kaivettu ylös, Chaplin varastettu jälleen kerran,
Egyptin faaraot tiesivät sen jo etukäteen,
masoniset looshit ovat historian etujoukko,
puolue, meille tämän kertoi Brecht,
kaivajat ovat perustaneet puolueen,
johtohahmona ohjuksia kanniskeleva Pat Buchanan,
kalistelkoon kuka kalistelkoon,
miekat on jälleen kerran taottava auroiksi,
kirjojen välistä tipahtelevat paperit
suoraan syliini,
sylistäsi kumpuaa kaukaisia kukkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti