Minä pelaan palapelejä, maailman ennustettavuuden takaamiseksi,
tämä kuuluu tähän, nämä tuohon,
ennen muinoin tämä oli mahdotonta,
tyystin ajateltavissa olevaa,
tai ainakin päinvastoin,
niin päinvastoin kuin kukaan vain voi ajatella,
minun maailmaani kasvaa puu, se on jo kukkinut eikä enää kukoista,
päähäni muodostuu ajatuksia olevaisuuden rajoilta,
tuhkakuppien kaltaiset timanttikammiot ojentuvat käsivarsieni ulottumattomiin,
ennen muinoin mikään ei ollut mahdotonta,
ei edes maailman muokkaaminen,
tiettyjen reunaehtojen takaaminen,
fantasioiden luotettavuuden tarkistaminen,
näihin päiviin olen kaivannut jonkin verran omaa osuuttani,
olen taannoin syntynyt ja takavuosina kasvanut,
päähäni on kerääntynyt liikaa ajatuksia, joita sitten käytän hyväkseni,
palapelit on koottu jo kauan sitten
enkä tiedä, mihin viimeinen pala laitetaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti