Huonoja runoja

Kuinka huonoja runoja ihminen osaakaan kirjoittaa? Nämä ovat viime perjantailta - tänään en ehtinyt kirjoittaa mitään. Ehkä ihan hyväkin.

Rytmitön askellus,
meininki on makkaramaista,

kaupunkien nielut valaisevat minut ja askeleeni,
olen yhteiskuntien vääjäämätön rappio,

teen sananmuunnoksia: läski tyhjentää kuhtiessaan,
mitä on läski: sanan rappio,
mousse on ruoan rappio, suklaat on lakkautettava,
kuka vielä lopettaa.

***

Pidän siitä, ahaa, pidän siitä,
mitä tästä on vielä sanottava:
kukat on kasteltava viattomien verellä.

(Joku selitys on ehkä paikallaan: kuuntelin jotain biisiä, jossa hoettiin "I like it, a-ha, I like it".)

***

Katsottava viereiseen mieheen,
istuttava viereiselle penkille,
kukistettava viereiset valtiot,
noustava viereiselle pilvelle,
tämä on tappava boogie,
aina pitää ja pitää,
viereiset penkkirivit, vessat, huussit kylien laidoilla,
hyökkää ja kukista yhteiskunta itsessäsi, itsessänne,
meissä on sellaiset voimat että kukaan ei tiedä mitä me voimme saada aikaan.