Joskus kuppi kuivahtaa pöydälle,
joskus yhteiskunta solahtaa sille luvattuun paikkaan,
kuruun aarniometsissä,
nämä ovat meidän aarteitamme, sanotut sanat,
kudotut hämäheikinseitit,
jäätyämme ansaan meidän on vielä kerran lopetettava.
***
Kävellessäni sen huomaan: maa on jäätymispisteessä,
petrolivuot ovat ehtyneet,
nenäliinat jäävät heiluttamatta,
vaille huomiota jäävät myös pienet apinanpoikaset,
joita on lähetetty avaruuteen tarkoituksena saada Jumalan huomio.
Mies pysäköi autonsa, tervehtii naapuria,
se on muinaisten jumalien kaltainen tapa olla olemassa,
kapaloiästä saakka, muniviin kanoihin:
minä olin ensin, sitten vasta muut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti