Tiistai

Kohta tartun toimeen,
hämähäkinseitit silmieni edessä,
suunnattomat kontiaiset, Ovidiuksen kerrastot,
minä vielä tuon tämän kotiin,
haastattelut eivät suju kuin tiistaiaamuisin,
jos silloinkaan,
teekuppi jäähtyy, minä kuljen öisin kuin haamu,
lakana päälläni, alushousut tosin unohtuivat,
kertosäkeet soivat päässä,
teidän päässänne.

***

Minun tulisi olla siunattujen joukossa.
Kengät on naulattu seinään.

***

Kenkäni vievät minua taivaaseen.
Kukoistus on kauan sitten mennyt.
Lakatut seinäreliefit putoavat mereen.
Kirahvit heitetään perään.
Paavi siunaa meidät.
Kädet käyvät. Mieskuntoisuus testataan.
Andalusia on vielä kaukana,
samoin ammattiyhdistysliike.
Pariisi on ammoinen virus,
Berliini katkesi kahtia.
Vuonna 1972 maailma tajusi rajallisuutensa.
Minä mittasin peltojen reunoja.
Poliitikkoni on Mauri Pekkarinen,
sieniä syövä troglodyytti.
Haluaisin jonkun rakastavan minua,
olkoon se edes mittarimato.
Neljä kvartettia eivät riitä maailman kertomiseen,
tarvitaan suunnaton kuorma-auto.
Olen ajanut sen perässä jo vuosia.
Kuoleman koirat olivat kannoillani.
Olin mytologian vanki,
enkä osannut vaatia itselleni vapahdusta.
Suljin silmäni,
sinunkin tulisi.