Tämä lienee temaattista jatkoa aiemmalle Turku-runolle.
Asiat voisivat olla tuhannesti paremmin,
mutta en viitsi tehdä sille mitään:
onhan aina maailmoja, jotka eivät ole parhaita mahdollisia,
kuten on myös unia, joita ei nähdä, ja kokeita, joita ei läpäistä.
Sellainen on myös tämä kaupunki,
korkealta laaksoon alas vajonnut,
vuorenhuipuilta itseään karannut,
oransseja kattojaan paennut,
viidesti olen kironnut tämän maailman,
kolmesti olen palannut elämään,
tajunnut miten asiat asettuivat edellisessä elämässä
ja viimeinkin pyytänyt anteeksi olemassaoloani.
Viidesti olen ollut oikeassa,
tämä lienee kuudes kerta.
Asiat voisivat olla vielä huonomminkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti