Parilta viime päivältä

Ei tässä taida olla yhtään hyvää.

Olen lukenut omaa kirjoitustani, palvonut veristen saappaiden jälkiä märässä maassa,
katson peilikuvaa historiasta vääristyneenä, väärien tulosten ilmiö yllättää yhteiskunnan,
mistä tähän on tullut tällaista pateettisuutta, joka ei tunnu oikealta edes menneen maailman ilmapiirissä,
kauneus on kadonnut maailmasta, se tuli aikoinaan varkain Kuun takaa, vasemmalta,
suhahtaen, putosi viemäriin, se oli avaruudesta tullut virus,
tuhotkaamme tuo virus, se on tämän runon tarkoitus, ja minun aikeeni tulette tietämään,
jos ei muuten niin viimeistään sitten kun olen kirjoittanut viimeiset rivit.

***

Katson omaa kuvaani peilistä, se on historia vääristyneenä,
rypyt silmien ympärillä, nenäkarvat, joita en ole ajellut,
kaivolle kannetut ämpärit, juoksuhautoihin kaatuneet sankarit.

***

Tuskin tunnen tuskaa vaikka kuinka haluaisin.
Automaatti kirjoittaa puolestani. Saan itsen hikoilemaan jos haluan.
Kuolema on lähellä joka aamu kun herään.
Vieressäni tuhistaan, olen elossa,
muutkin ovat todistettavasti.

***

Jokin ajaa aina kirjoittamaan. Useimmiten huono runo. Hyvään runoon tulee itsetyytyväisyyttä, joka ei poistu.

***

Hämähäkki kutoo seittinsä sukuni ympärille.
Se on häkkien viisautta.
Hämäläisyyteni pusertuu pintaan yksityiskohdissa.
Murteesta en piittaa,
mänttäläiset puhuvat parhainta suomea,
tajusin vasta myöhemmin mitä tarkoitettiin:
oli kuin Kosovo olisi astunut lapsuuteeni vuonna 1978.

***

Ikkunat ovat huurussa, olleet jo ammoisista ajoista.
Hinkkaaminen ei auta mitään.
Tuisku sivaltaa katuja pitkin.

***

Joskus kirjoittaa niin huonon runon että on pakko lopettaa.