tiistai 9. tammikuuta 2007

Huonot runot jatkuvat

Hapuilu on kunnioitettavaa pienissä määrissä,
löydä jos olet löytääksesi,
kannusta kuolemaa joukoissanne,
keskuudestanne löytyy tulevia presidenttejä ja asessoreita,
naishuolet kaikkoavat,
kukat kukkivat sadannetta kertaa, kuolema on toisinaan läsnä,
puista veistetyt huilut soivat rotkojen pohjilla.

***

Miksei maailmani voi kiehua,
raivottaria olen ennenkin kaivannut,
huhtikuussa menin Prahaan, joulukuussa vierailin serkusten luona,
maailma meni sijoiltaan jo kesällä,
siinä välissä kirjoitan sinulle kirjeen,
kerron kaiken, jätän kertomatta kaiken, minkä taakseen jättää jne.,
kerron kaiken, sinulle olen kertomatta vain totuuden,
jätän mainitsematta turhuuksiin menneet mammonat,
joita minulla ei koskaan ollutkaan,
olen turvoksissa huonosta ruoasta ja saastuneesta ilmasta,
matkallani käytin lähinnä julkisia kulkuneuvoja,
nukuin Lontoon viemäreissä.
Ei saatana, eihän tästä tule mitään.

***

Ryhmäseksi on poliittinen ilmaisu.
Politiikka on parhaimmillaankin orgastista.
Valtakunnalliset pyhityspäivät on käytetty loppuun.
Olemme kantaneet akat kaivojen luokse.
Kaivonkatsojat ovat armahtaneet meidät.
Se onkin se mitä olen kaivannut: armo.
Armo, joka juoksee meidät kiinni.
Antaa meille sapiskaa, pistää illalla nukkumaan iltapalaa.

***

Armo on kuulunut joka-aamuisiin rituaaleihini jo ammoisista ajoista.
Olen pannut eläimet katselemaan itseäni
ja ojentautunut matolle, jonka olen jo illalla käärinyt ja asettunut makaamaan.

Ei kommentteja: