maanantai 26. marraskuuta 2007

Elävältä syödyksi tuleminen on sen verran suuri nautinto,
että voin suositella sitä kaikille,
mietintö seuraa perässä,
peskää kätenne mennessänne.

***

Peskää kätenne mennessänne,
näin neuvottiin manalan ovella.

Kun palasimme takaisin,
aurinko paistoi silmiin
ja oli kuin kesä jälleen.

***

Tuhkani on keltaista,
hampaiden ylijäämäteollisuuden karstat
valuvat päältäni kuin nahkurin orsilla.
Politiikka on juuri tätä,
auringon kiertämistä oikealta,
piirun verran oikeammalta kuin aiemmin.

***

Tumpelot ovat saaneet vallan.
Presidentti kauhistelee sanomalehdistöä.
Miten voidaan tarttua asioihin
tuntematta inhoa?
Kynsieni alla on ihmisten ihoa,
metsissäni kultaiset silmät
ja laulavat sateenvarjot.
Kun aikani heilahtaa jälleen takaisinpäin,
on kuin linnut lentäisivät suoraan suuhuni.

torstai 22. marraskuuta 2007

Pari vanhempaa

Olen näköjään unohtanut postittaa tänne uusia runoja. En pääse niihin nyt käsiksi, mutta tässä pari vanhempaa.

Kuulemma minun pitäisi aloittaa uudestaan,
tajuttomat tienvarsilla,
kuolevat käsivarsilla, Suomen käsivarressa,
uupumus, tyhjyys, tauottomuus,
loputtomuus,
pidempi kuin ikuisuus,
enemmän sanoja ja kirjaimia,
kenelle niitä pitäisi lähettää.

***

Tunkiot tulevat täyteen ilman minuakin,
aurinko paistaa mutta ei risukasaan,
nuotiot syttyvät, minä en sitä voinut auttaa,
vaikka kuinka kirjoitin siitä.
Loputtomalta tuntuvat prosessit
eivät usein ole sitä.

***

Karmeita ajatuksia miettiessään
voi katsoa ulos. Kaikki on vielä pahempaa.
Savu nousee kohti taivaita,
minulla on vielä toivoa.

maanantai 12. marraskuuta 2007

Vanha pätkä

Levykkeeltä, jonne olen säästänyt vanhan kannettavan tekstejä. Todennäköisesti viiden kuuden vuoden takaa. Edustavat vielä 1990-luvulla harjoittamaani mystisyyttä (hah!). Olin lukenut Paul Celania.



Vesi kiehuu kerta kerralta eri tavalla,
olen ollut jo pitkään huolissani
erilaisuudesta ja siitä, miten se ilmenee:
tavallisuus on kauppatavaraa,
veden tavoin selän päältä vapaasti liukuvaa,
aurinko on omistettu
ja omistus on varastamista.



***



Sukulaisuus on kirous,
kaikenlaiset sanat vapahduksemme,
puista ja kärpäsistä uutamme unohduksen,
saasta on aineellinen jumalamme,
mukavuus taivaamme.



***



Kun katsoo ylös taivaaseen, näkee pilviä.
Elämä on juuri sellaista: näkee sen, minkä odottaakin.
Turha on toivoa tästä mitään muuta,
kammottavat keksinnöt on jo tehty, enää on jäljellä
vain rosoreunainen aukko, ajatuksista tehty, täynnä.


***


Seisahtuessaan voi kuvitella tuntevansa rakkautta.
Puut seisovat edessäsi,
katsot taaksepäin, jäljellä on vain ajatuksia,
joilla ei ole virkaa.

***


Luomme ajatuksia tyhjästä,
näennäisesti tyhjästä. Reiät ovat selkeitä,
mutta niitä on liian vähän. Aurinko paistaa lävitse
ja me näemme, miten vähän meitä todella on.

maanantai 5. marraskuuta 2007

Ei taaskaan kauhean hyviä tekstejä

Osa tajunnanvirtarypistystä, osa yksinkertaisesti vain huonoja. En tiedä, auttoiko viimeisen runon kohdalla editointi ollenkaan. En jaksanut aamulla ajatella asiaa; itse runo oli kirjoitettu jo torstaina.

Muutut lapsenkaltaiseksi tullessasi maailmaan,
aiemmin olit tyyni ja sivistynyt,
osasit kaiken, tiesit paljon,
paina pääsi kädelleni, tämä maailma vaatii väsymystä,
nyt on vain jatkettava koodien tulkitsemista.

***

Mytologia on koodien tulkitsemista.
Juostaan eestaas, maailma on viimeksi jäänyt avonaiseksi,
asetelmat ovat ennallaan,
tuskat entisellään, pieninä patsaina teiden varsilla,
kuka tästä selon ottaa,
se on viimeinen joka sammuttaa valot.

***

Automaattiset sykäykset maailman rajoilta,
pippeli ohjautuu sisuksiisi,
kammottavat runot ansaitsevat tulla kirjoitetuiksi,
en ole kaikesta aina aivan varma,
viikko viikon jälkeen olen kirjoittanut tätä runoa,
toisto on tosi ikuisuus,
pippeli ohjautuu sisuksiisi,
niin alkaa huumorikin naurattaa.

***

On kiire, tuleeko kiiressä tehtyä hyvää jälkeä,
tuskin, poika poloinen on antanut avaimensa jo syntyessään,
avaimet ja hyppivät vuohet tulevat vielä pyytämään anteeksi,
maailman tuhoutuessa lakeijatkin kuolevat,
se on maailman viimeinen laki, se on Raamatusta tuttua,
mutta poistettu viimeisestä laitoksesta,
kuolema on viimeinen laki, saluunoista saluunoihin,
villin lännen viimeiset ja ensimmäiset henkäykset,
kaikkeus kaipaa vetreyttä,
verrytellään siis puistoissa, tuntuu siltä kuin tarvitsisimme sitä itsekin,
näkyväisyyden maailma on kuunalinen,
kuinka me saisimme sen tälle puolelle peiliä, olemattomuutta, naamioita?

Turhaa on antaa ohjeita sähkeitse,
morsetuskoodi toimii ruokalautasen reunaltakin,
käsistä lähtee hilseen mukana kaikki järki,
kosketus, ainainen kosketus parantaa useat haavat,
hämähäkkien jäljiltä maailma on niljakas,
siellä ne kykkivät, ihmiset, vessanpönttöjen takana verkoissaan,
tulkaa tänne sieltä, huutelevat,
näin tekee myös Ari Vatanen, ranskalainen poliitikko,
jonka kirjoittamassa tunnustusteoksessa on omistus Ajatollah Khomeinille,

se on ruusuraportti, napalminkäryinen sanomalehti,
johon et voi tarttua tuntematta inhoa,
ja vain moukka nai hyvin, sen tietävät monet,
nekin joille yleinen tietämättömyys on ylimpiä arvoja,
pornografia on asioista hienoimpia, ylevyys korotettuna potenssiin,
ja kun kuljet tarpeeksi kauas, tulet taas vastaan,
ja voit tarttua pensseliisi ja maalata itsellesi uuden taivaan.

***

Ihminen on robotti, jolla ei ole inhimillisiä tunteita.
Kenelläpä olisi: pääoma kasaantuu kaatopaikoille,
raikas tuulahdus olisi poikaa, mutta ei voi mitään:
tomaatit kasvavat täällä kohtisuoraan, luomuna, ilman lisäaineita,
suolattomuuskin lisääntyy, se on jo huijaus monen mielestä,
vanhoja ukkoja kannattaa kuunnella, tietää välttää tiettyjä asioita,
voi kertoa sitten myöhemmin ettei ollut mukana kaikkein typerimmissä tempauksissa,
peilistä katsoen saat myös ravivihjeet: hevosnaamaisuus näyttäytyy
kaikkein kauneimmissakin kaupungeissa olevan pääsääntö eikä vain poikkeus.
Kauneimmillakin naisilla on hevosen kasvot.
Se on pääministerin määräämä asetus, eikä siitä saanut keskustella julkisesti.

***

Maailma ei ole tehnyt parastaan, emme ole syöneet loppuun lanttulaatikoita,
sinappikastike pelasti kasvomme, turpeat sillinsyöjät tunkeutuivat esiin.

Eihän tästä tule mitään.

Viha määrittää maailmamme rajat.
Jollekulle viha on maailmanselitys, toiselle turhaa energian haaskuuta,
vihassa on kielemme, maailmamme aurinko,
lattea maailmankaikkeus, litteä maapallo,
ohjukset lentelevät minne sattuu,
vihan lennättämänä myös diskomusiikki maistuu,
kuuluu mussutusta, punk-kitaristit soittelevat sitroillaan meneviä biittejä,
kauniit kitarakuviot ovat kuuluneet asiaan jo vuosisatoja,
maailma astuu kuviosta ulos,
seis! tahdon sisään!

***

Koska elämä heittelee,
aurinko astuu maailman ovesta sisään,
häikäistymme ja kahleet ovat auki.

***

Elämä heittelee,
aurinko astuu maailman ovesta sisään,
häikäistymme ja kahleet ovat auki.