perjantai 21. joulukuuta 2007

Taas pitkiä rimpsuja viikon varrelta

Kun ei saa mitä haluaa
on kuin aurinko lakkaisi paistamasta.
Risukasaan se tosin ennenkin paistoi.
Lakataan haluamasta,
sinä et voi tietää miltä se tuntuu,
maailma kulkisi yhä edelleen editsesi,
sinun saamatta siitä sen kummempaa otetta,

maailma, sinun kaikki kyläsi,
sinun kaikki elokuvasi ja farmaseuttisi,
maailmasta eivät lopu tallotut sielut, taiotut puut,

sinäkin ja sinun sielusi, linnun päästä päähän astelemat
aidat keskitysleirien ympärillä.

***

Taannutaan jos taannehditaan, lelut ovat uusia robotteja,
maailman ja kyborgin välillä on vain askel, suora viiva,
silmälaseista saat tekosyyn olla kirjoittava toimittaja,
älä osta mitään, se on päivä kerran vuodessa,
jolloin voit armahtaa itsesi, maailman kattava ostoslakko
lakkauttaisi perheet ja muut yhteiskunnan kannalta tarpeelliset yksiköt,
ministeriö siirtyy kuntosalille, siellä paljastetaan joitain salaisuuksia,
maailma on verkosto, huomaat sen ystävistäsi, heidän kasvoistaan
ja heidän yhteiskunnallisesta statuksestaan,
tämä maailma on kirja, se muuttuu aina kun puhut tai ylipäätään sanot jotain:
ministeriö on ylin jumala, tuomari, päätösvalta.

***

Voisiko jos voisi katua menneitä yhteiskuntia,
muinaiset menneet ajat dinosaurukset, muumioitten vanhemmat,
kauniit egyptiläiset prinsessat kaatuvat epileptisissä kohtauksissa,
panssarivaunujen tuhoisuus, what's up doc, kysytään kokouksissa,
seminaareissa, fläppitaulujen äärellä, suppose they give a war
and no one comes,
kukaan ei kuule enää rumpuja,
meillä lakkasi olemasta tarvetta, tarvekaluja, palokalut
annettiin Iiro Viinaselle, sellaisten patsaiden tarpeellisuutta ei ole vielä todistettu,
Mellunmäkeen mentiin ulkomaille, siellä ammuskeltiin,
no one comes, meillä on yksityiset sodat, se riittää,
tarpeeseen tulevat myös yksityiset armeijat, kohta Nalle Wahlroosillakin on oma,
punaiset housut kammottavat frankensteinit, turpeat malmothit, vaeltajat,
pääoma on vaeltaja, kapinallinen vaeltava kommunisti, anarkisti, merirosvoja
muistuttavat eniten kapitalistit, turpea suolta ponnistanut typerys,
this is an African tribal chant,
musta menneisyys vaatii mustia tekoja, afrikkalaisuus ponnistaa vastaanottokeskuksesta,
ajatollahit ja mullahit ovat hulluja apinoita,
kuka oikeasti puhuu näin,
voisiko katua menneitä puheita, olleita ajatuksia, menneitä ja tulleita presidenttejä,
voisiko pyytää anteeksi jos voisi pyytää anteeksi turpeita yhteiskuntia,
kammottavia punaisia housuja, joilla on pyyhitty veret lattialta?

***

Maailman kirja on mäyrä, punainen viistävä mäyrä,
surkea elokuva näyttäytyy parempana pienille muurahaisille,
Marilyn Monroen lähettämät pommit putoilevat Israeliin,
valkokankailta saadaan turpeat terveiset,
kapakalamaiset senttarit ovat presidentteinä,
I blew me away, it's a kiss, yhteiskunta on kuollut, kadonnut,
taivaan viimeiset ohjeet tuntuvat tarpeettomilta,
kun olet kuollut,
lompakkosikin on viety, revi siitä huumoria.

***

Ollaan Nobel-tasoa, suomalainen haki Oscarin,
puhui selvästi ruotsia, dynamiitti perseessä on hyvä käydä sossussa,
syö vähän huumeita, muovipussiin pakattu kaleidoskooppi,
kalastajien ohjeet ovat kuin petrolia, valettuna laineille,
jäitä poltellessa Auschwitzissakin oltiin.

***

Haetaan Oscarit, aerosoli polttaa ihoomme omistajan merkit,
Nokian kännyköillä on ennenkin tehty pahaa jälkeä.

***

Maailman taustalla on salaliittoja,
kuolema ja sen kaikki kätyrit,
politiikan viimeiset mahdollisuudet.

***

Ollaan kovia, ollaan olevinamme,
Vammalassa tavataan, pässien liepeillä,
meitä purtiin, kuulehan sinä siellä,
näin puhuu subjekti ideologialle,
Althusser-setä ei tainnut paljon tietää,
maailma sietää paljon enemmän kuin ennen luultiin,
taistolaisuus selitti jotain mutta ei kaikkea,
Hitler kuljetti joukkonsa Mongoliaan ja Atlantikseen,
yksisilmäiset ja -sarviset olennot,
ne olemme me, presidentteimme armoilla olevat idiootit.

***

Maailman taustalla on salaliitto,
kuolema ja sen kätyrit.

***

Kirjailijan kynänjälki on vahvimmillaankin olematon,
suunnaton purkaus, kapakalamainen senttariasenne,
yliopistot tuottavat sadoittain jätettä,
lintu astelee pään päästä toiseen.

***

Maailma on mallillaan,
kun astumme eteen ja kuristamme toisiamme.
Maailman reunalta voi aina pudota
pimeyteen.

***

Surumielisyys on vallitseva mieliala öisin.
Kukaan ei nuku. Pääministeri ei hallitse.
Tietolähteemme nuokkuvat.
Juostaan ympäri maata,
nurmikot kutittavat jalkapohjia,
hädästä suurin apu nousee.

***

Voisiko katua menneitä puheita, ollutta maailmaa,
kaadu katuun, porvarin hallitsemia ovat ennenkin olleet ajatukset,
ajatukset ovat pois sinulta,
kaadu mereen, se on kuin järvi poissa maalta, maapohja silläkin on,
niin kuin talolla välipohja,
when the sun comes, I'll be on top,
maailma toimii juuri näin,
yhteiskunta on juuri lakannut toimimasta,
kuolema tulee vähiten odottaville, eniten annetaan niille joilla on eniten,
muut kuihtuvat pois, turtana odotuksesta,
M.A. Numminen luuli katsovansa u-elokuvaa,
meni Tallinnaan,
kuulkaa, ohjeet annetaan ylhäältä,
muut eivät meitä ymmärrä, maailma ei näyttäydy meille,

vittu mitä paskaa.

***

Joulukinkulle

Kun sinut mainitaan julkisuudessa,
vetäydy kammioon, ruoskittavaksi,
nuoret naiset ovat sinulle kammotus,
kun sinut teurastetaan, viimeinkin, jouluksi,
pannaan sukkaan takan reunalle,
ole onnellinen että elit edes tämän elämän.
Joku muu olisi saattanut olla huonompi.

***

Elämäkertureiden tehtävänä on olla tuomittuja.
Tuomitsijoina ovat tietämättömät.
Maailma kulkee radallaan, hevoset korskuvat
sivuilla, silmälasit silmillään,
kengännauhat auki.
Tuntemattomat sotilaat ampuvat vihasta.
Sellainen on maailman energia,
sinunkin käyttövoimasi,
oletettavasti sinulla ei ole muuta,
tartu siis siihen.

***

Maailmasta on helppo pudota,
jäihin, kylmä kangistaa nopeasti,
vaihda siis maisemaa,
tule tunnetuksi jossain muualla,
vaihda kasvot, ettei niihin sijoiteta enempiä tunteita,

tuntemattomana sotilaana sinun olisi helpompi,
pieni liekki haudallasi,
lepattaen vaivut sinäkin iäisyyteen,

isoisäsi siskot ovat vielä voimissaan,
sinä et, äitisi on häpeissään,
isäsi ei tule ulos kaapista,

eheytys on kansallinen projekti,
tule tunnetuksi yhtenä niistä jotka onnistuivat,
ennen ja jälkeen -kuvat ovat tosin kiellettyjä,

maailmaan on helppo päästä takaisin,
kuvaukset ovat sen verran vakuuttavia.
Sysää itsesi toisten paikalta pois,
siten ehkä onnistut.

***

Nuoruus on sinulle kauhistus,
kauhistus ovat myös taitamattomat graafikot,
tumpelouttaan yhteiskunnan huipulle eksyvät,

maasta sinä olet tullut,
maahan sinun pitää jälleen menemän,
sitaatti voi olla epätarkka,
mutta kuvaa maailmaa paremmin kuin muut tietämäni,

avaruudesta sataa kakkaa,
pöntöllä saamme ohjeet parempaan elämään,
Sam Berkovitz tiesi kaiken tämän,
hän kuunteli koiraansa,
meillä on vain järjen ääni,

rukoilemme kun käymme syömässä ja päiväkahvilla,
laadukkaat miehet tarjoavat meille einestä,
evästä ajattelulle, aineksia päivään,

otsasta nousee kasvi,
vedestä kivinen hai,
maailma on taantunut sitten keisarin päivien,
mitä pelättävää meillä on hallitsijoilta?

Ei mitään, paitsi mielivaltaa,
kukan umpeutumista ympäriltämme,
sian kaulan katkaisemista eroottisena tekona,
tunkeutumista arkipäivään,
kaulan katkaisemista keneltä tahansa joka tulee kadulla vastaan.

lauantai 15. joulukuuta 2007

Vanha runo, vuosien takaa

Olen lakannut ajattelemasta,
liian suuret silmät, liian kaukana toisistaan,
kuin tähdet taivaalla,
väsymys, suuri suunnaton väsymys, uupumus,
uppoutuminen yhteiskuntien ongelmiin liian tiukasti,
Holmin-Vihriälän malli unettaa,
talouden vaikeudet ovat suuri tuuli,
se puhaltaa mistä tahtoo,
Oulun kaupungin rakennuttamat talot huojuvat,
joku puhui Torniosta kauniina,
kehuvat mitä sattuu.
On tietysti aina mahdollista
olla olematta, alistua komentoon,
mennä tähtiin ja hakea sieltä elantonsa,
jotkut sanovat: pudotkoon, osaapa hakea apua.
Kamalan ajat viimeiset henkäykset,
käsillä ovat: uppoaminen, kirjasinten vääryys,
minulle annettujen lupausten kirpoaminen.

keskiviikko 5. joulukuuta 2007

monelta päivältä, melkein viikon ajalta

Fasismi tekee paluuta.
Turhautuneet äidit toivovat siitä vapahdusta
arkipäiväänsä.
Kammottavat opit vetoavat niihin, joilla on eniten.
Tuska on päivälehtien käynnistysvoima,
julkkikset kärsivät varmasti enemmän kuin muut.
Mullan alla kasvavat aluskasvillisuuden viimeiset kukinnot.
Sikäli kuin saniaiset kukkivatkaan.

***

Maine ja kunnia ovat menneitä,
fasismi tekee paluuta,
pesäpaikkanaan liian pienten asuntojen kaikki murheet.

***

Vauvat syntyvät syysmyrskyjen aikaan,
turhaan vetoatte kuolleisiin presidentteihin,
tuntekaa mieluummin eurooppalaisen perinteen pahimmat puolet.

***

Turhaan tunnette vetoa fasismiin,
maailma tulee omillaankin ihan riittävästi toimeen.
Hissit kulkevat ylös alas, sielun pohjalta aina huipulle asti.

***

Turhaan tunnette vetoa fasismiin,
maailma kulkee muutenkin päin helvettiä.
Muistoissamme kauniit kukat,
esteettisyydessään turhat runoudet.

***

Lihansyöjien manifesti sisältää kaikki moraaliset periaatteet.
Muistoissamme on twist Yyterin rannoilla,
tajunnan perukoilla ajatus kauniista maailmasta.

***

Ajatus nytkähtää aina kauppatorilla,
maailmasta tulee esiin kaikki sen turhuus.
Muoviset ämpärit ojennetaan meille eduskunnasta käsin,
parlamentaarinen järjestelmä on osoittautunut toimivimmaksi,
aiemmat kokeilut ovat olleet katastrofaalisia.
Minulla on kokemuksia muistakin maailmoista ja maailmankaikkeuksista,
suosikkini on se jossa ihminen putoaa aina päistikkaa lattialle.

***

Turhaan tunnemme vetoa maailmaan.
Tuolit riittävät, sähköinen maailmanjärjestys,
parlamentarismin lihansyönti.

***

Ajatus nytkähtää aina kauppatorilla,
maailmasta tulee esiin kaikki sen turhuus.

Muoviset ämpärit ojennetaan meille eduskunnasta käsin,
sellainen parlamentarismi on osoittautunut toimivimmaksi -
aiemmat kokeilut ovat olleet lähinnä katastrofaalisia.

Minulla on kokemuksia muistakin maailmoista ja maailmankaikkeuksista,
suosikkini on se jossa ihminen putoaa aina päistikkaa lattialle.

***

Olen pettynyt lihansyöjien moraaliin.
Vihan täyttämä maailma herkistää meidät uusille äänille.
Meille on varattu paikka aivan Jeesuksen vieressä,
tarpeettomat muoviastiat kuolevat teitten varsilla.
Panssarivaunut, se on jo jotain, kukka kasvaa vieressäni,
keuhkoissani, oi katsokaa tätä maata,
mattoja joita vedetään altani, jatkuvasti herkeämättä,
palvokaa tätä maata,
joka vielä kukoistaa turpeana,
täynnä kaasua, metaania, pierujen ääniä perseistä,
olen orjasi, tulen olemaan orjanne,
koneitten orja, koska olen viimeksi tahkonut tällaista onnea?

***

Oikeiston markkinahäiriö kulkee nivusissa,
SDP:n CIA-rahat menivät papalleni,
se oli silloin kauan sitten, sellutehtaitten varjossa,
isäni istui nojatuolissa, luki lehden, muistan kaiken,
historiaa pyöritetään editseni, maltanristit vain ruksuvat,
filmi on 16-millistä, elokuvakerhojen edushenkilöt riitelevät baarien tiskeillä,
meitä lakkasi kiinnostamasta jo aikoja sitten,
dokumenttielokuvan historia seisoo pystyssä,
valkokankaille heijastuu turhia kuvia,
monet tietävät itse paremmin, vain prosenttia ihmiskunnasta kiinnostaa ihmiskunnan säilyminen,
Mänttä on muistojeni Pariisi,
meillä on aina Mänttä, ja läheiset kunnat, Virrat, Keuruu, Vilppula,
Haapamäki kärsii globalisaatiosta enemmän kuin muut,
junat lakkasivat pysähtymästä jo aikoja sitten,
maailma kulkee ja kulkee, voimatta pysähtyä,
Sauli Niinistö ammuttiin teatterissa yleisön eteen, on jo aika terrorismin,
esseistit astukoot eteen, turha siellä takarivissä on keekoilla,
maailma on teidän, minä väistyn takavasemmalle,
isäni viereen, Mänttään, sellutehtaitten varjoon.

***

Oikeiston markkinahäiriö kulkee nivusissa,
SDP:n CIA-rahat menivät papalleni,
se oli silloin kauan sitten, sellutehtaitten varjossa,
isäni istui nojatuolissa, luki lehden, muistan kaiken,

historiaa pyöritetään editseni, maltanristit vain ruksuvat,
filmi on 16-millistä, elokuvakerhojen edushenkilöt riitelevät baarien tiskeillä,
meitä lakkasi kiinnostamasta jo aikoja sitten,
dokumenttielokuvan historia seisoo pystyssä,
valkokankaille heijastuu turhia kuvia
ja vain prosenttia ihmiskunnasta kiinnostaa ihmiskunnan säilyminen,

Mänttä on muistojeni Pariisi,
meillä on aina Mänttä, ja läheiset kunnat, Virrat, Keuruu, Vilppula,
Haapamäki kärsii globalisaatiosta enemmän kuin muut,
junat lakkasivat pysähtymästä jo aikoja sitten,

Sauli Niinistö ammuttiin teatterissa yleisön eteen, on jo terrorismin aika,
esseistit astukoot eteen, turha siellä takarivissä on keekoilla,
maailma on teidän, minä väistyn takavasemmalle,
isäni viereen, Mänttään, sellutehtaitten varjoon.

***

Mitä jää meille kun olemme kuolleet?
Mitä meistä muistetaan, kun tulemme kotiin?
Ja kun saavumme viimeiselle polulle,
kuka meidät vie kotiin?
Mitä tapahtuu kun maailma saapuu määränpäähänsä?
Onko se historian loppu, historiantuntien ja -opettajien loppu
vai enemmänkin turhuuksien loppu?
Tuntemukset ovat kaukana poissa,
matriisikirjoittimien tavoittamattomissa,
se on maailman sinfonia,
lyyrisen todellisuuden viimeinen parahdus.

***

On aikaa siitä kun viimeksi näin romantiikan sinisen kukan,
Pariisi, oi maailman pääkaupunki, rakkauden tyyssijat,
kustantajien tekijöilleen tarjoamat vankilat,
rappuset jatkuvat maailman syvyyteen,
vastaan tulee uusia ohjeita siitä miten elämä tulee elää,
joillain on varaa ostaa jatkuvasti uusia tuotteita itselleen,
televisiossa sille annetaan hauskoissa ympäristöissä kivoja uustermejä,
neologismit ovat fasismin ensimmäisiä muotoja,
meillä on uuskieli, jota käsittelemme seminaareissa,
maailma kaatuu vierellä, viimeiset teot ovat käsillä,

en puhu näin, se on muu paradoksi maailmassa,
kielessä on nystyröitä, verkostoituvat sienet
antavat meille uutisia, kääpiöt painavat lehteä varpaissani,
tuntemattomat sotilaat kulkevat edellämme,
taantumus kävelee varpaillaan, kantapäillään,
karhukävelyä, venäjä tulee vastaan, sotilaat pistimet tanassa,
ohjukset lentävät ees ja taas,

auringossa on viimeksi ollut kivaa ehkä vuonna 1972,
keskiviikkona 10.5., pienet pojat kaatavat vettä päällenne,
maailma on täynnä vihaa ja vihankaltaista tunnetta,
jota matkitaan pääkirjoitussivuilla,
tämän päivän virkkuset ovat huomisen apostoleja,
jeesustelijoiden opetuslapsia.

***

maanantai 26. marraskuuta 2007

Elävältä syödyksi tuleminen on sen verran suuri nautinto,
että voin suositella sitä kaikille,
mietintö seuraa perässä,
peskää kätenne mennessänne.

***

Peskää kätenne mennessänne,
näin neuvottiin manalan ovella.

Kun palasimme takaisin,
aurinko paistoi silmiin
ja oli kuin kesä jälleen.

***

Tuhkani on keltaista,
hampaiden ylijäämäteollisuuden karstat
valuvat päältäni kuin nahkurin orsilla.
Politiikka on juuri tätä,
auringon kiertämistä oikealta,
piirun verran oikeammalta kuin aiemmin.

***

Tumpelot ovat saaneet vallan.
Presidentti kauhistelee sanomalehdistöä.
Miten voidaan tarttua asioihin
tuntematta inhoa?
Kynsieni alla on ihmisten ihoa,
metsissäni kultaiset silmät
ja laulavat sateenvarjot.
Kun aikani heilahtaa jälleen takaisinpäin,
on kuin linnut lentäisivät suoraan suuhuni.

torstai 22. marraskuuta 2007

Pari vanhempaa

Olen näköjään unohtanut postittaa tänne uusia runoja. En pääse niihin nyt käsiksi, mutta tässä pari vanhempaa.

Kuulemma minun pitäisi aloittaa uudestaan,
tajuttomat tienvarsilla,
kuolevat käsivarsilla, Suomen käsivarressa,
uupumus, tyhjyys, tauottomuus,
loputtomuus,
pidempi kuin ikuisuus,
enemmän sanoja ja kirjaimia,
kenelle niitä pitäisi lähettää.

***

Tunkiot tulevat täyteen ilman minuakin,
aurinko paistaa mutta ei risukasaan,
nuotiot syttyvät, minä en sitä voinut auttaa,
vaikka kuinka kirjoitin siitä.
Loputtomalta tuntuvat prosessit
eivät usein ole sitä.

***

Karmeita ajatuksia miettiessään
voi katsoa ulos. Kaikki on vielä pahempaa.
Savu nousee kohti taivaita,
minulla on vielä toivoa.

maanantai 12. marraskuuta 2007

Vanha pätkä

Levykkeeltä, jonne olen säästänyt vanhan kannettavan tekstejä. Todennäköisesti viiden kuuden vuoden takaa. Edustavat vielä 1990-luvulla harjoittamaani mystisyyttä (hah!). Olin lukenut Paul Celania.



Vesi kiehuu kerta kerralta eri tavalla,
olen ollut jo pitkään huolissani
erilaisuudesta ja siitä, miten se ilmenee:
tavallisuus on kauppatavaraa,
veden tavoin selän päältä vapaasti liukuvaa,
aurinko on omistettu
ja omistus on varastamista.



***



Sukulaisuus on kirous,
kaikenlaiset sanat vapahduksemme,
puista ja kärpäsistä uutamme unohduksen,
saasta on aineellinen jumalamme,
mukavuus taivaamme.



***



Kun katsoo ylös taivaaseen, näkee pilviä.
Elämä on juuri sellaista: näkee sen, minkä odottaakin.
Turha on toivoa tästä mitään muuta,
kammottavat keksinnöt on jo tehty, enää on jäljellä
vain rosoreunainen aukko, ajatuksista tehty, täynnä.


***


Seisahtuessaan voi kuvitella tuntevansa rakkautta.
Puut seisovat edessäsi,
katsot taaksepäin, jäljellä on vain ajatuksia,
joilla ei ole virkaa.

***


Luomme ajatuksia tyhjästä,
näennäisesti tyhjästä. Reiät ovat selkeitä,
mutta niitä on liian vähän. Aurinko paistaa lävitse
ja me näemme, miten vähän meitä todella on.

maanantai 5. marraskuuta 2007

Ei taaskaan kauhean hyviä tekstejä

Osa tajunnanvirtarypistystä, osa yksinkertaisesti vain huonoja. En tiedä, auttoiko viimeisen runon kohdalla editointi ollenkaan. En jaksanut aamulla ajatella asiaa; itse runo oli kirjoitettu jo torstaina.

Muutut lapsenkaltaiseksi tullessasi maailmaan,
aiemmin olit tyyni ja sivistynyt,
osasit kaiken, tiesit paljon,
paina pääsi kädelleni, tämä maailma vaatii väsymystä,
nyt on vain jatkettava koodien tulkitsemista.

***

Mytologia on koodien tulkitsemista.
Juostaan eestaas, maailma on viimeksi jäänyt avonaiseksi,
asetelmat ovat ennallaan,
tuskat entisellään, pieninä patsaina teiden varsilla,
kuka tästä selon ottaa,
se on viimeinen joka sammuttaa valot.

***

Automaattiset sykäykset maailman rajoilta,
pippeli ohjautuu sisuksiisi,
kammottavat runot ansaitsevat tulla kirjoitetuiksi,
en ole kaikesta aina aivan varma,
viikko viikon jälkeen olen kirjoittanut tätä runoa,
toisto on tosi ikuisuus,
pippeli ohjautuu sisuksiisi,
niin alkaa huumorikin naurattaa.

***

On kiire, tuleeko kiiressä tehtyä hyvää jälkeä,
tuskin, poika poloinen on antanut avaimensa jo syntyessään,
avaimet ja hyppivät vuohet tulevat vielä pyytämään anteeksi,
maailman tuhoutuessa lakeijatkin kuolevat,
se on maailman viimeinen laki, se on Raamatusta tuttua,
mutta poistettu viimeisestä laitoksesta,
kuolema on viimeinen laki, saluunoista saluunoihin,
villin lännen viimeiset ja ensimmäiset henkäykset,
kaikkeus kaipaa vetreyttä,
verrytellään siis puistoissa, tuntuu siltä kuin tarvitsisimme sitä itsekin,
näkyväisyyden maailma on kuunalinen,
kuinka me saisimme sen tälle puolelle peiliä, olemattomuutta, naamioita?

Turhaa on antaa ohjeita sähkeitse,
morsetuskoodi toimii ruokalautasen reunaltakin,
käsistä lähtee hilseen mukana kaikki järki,
kosketus, ainainen kosketus parantaa useat haavat,
hämähäkkien jäljiltä maailma on niljakas,
siellä ne kykkivät, ihmiset, vessanpönttöjen takana verkoissaan,
tulkaa tänne sieltä, huutelevat,
näin tekee myös Ari Vatanen, ranskalainen poliitikko,
jonka kirjoittamassa tunnustusteoksessa on omistus Ajatollah Khomeinille,

se on ruusuraportti, napalminkäryinen sanomalehti,
johon et voi tarttua tuntematta inhoa,
ja vain moukka nai hyvin, sen tietävät monet,
nekin joille yleinen tietämättömyys on ylimpiä arvoja,
pornografia on asioista hienoimpia, ylevyys korotettuna potenssiin,
ja kun kuljet tarpeeksi kauas, tulet taas vastaan,
ja voit tarttua pensseliisi ja maalata itsellesi uuden taivaan.

***

Ihminen on robotti, jolla ei ole inhimillisiä tunteita.
Kenelläpä olisi: pääoma kasaantuu kaatopaikoille,
raikas tuulahdus olisi poikaa, mutta ei voi mitään:
tomaatit kasvavat täällä kohtisuoraan, luomuna, ilman lisäaineita,
suolattomuuskin lisääntyy, se on jo huijaus monen mielestä,
vanhoja ukkoja kannattaa kuunnella, tietää välttää tiettyjä asioita,
voi kertoa sitten myöhemmin ettei ollut mukana kaikkein typerimmissä tempauksissa,
peilistä katsoen saat myös ravivihjeet: hevosnaamaisuus näyttäytyy
kaikkein kauneimmissakin kaupungeissa olevan pääsääntö eikä vain poikkeus.
Kauneimmillakin naisilla on hevosen kasvot.
Se on pääministerin määräämä asetus, eikä siitä saanut keskustella julkisesti.

***

Maailma ei ole tehnyt parastaan, emme ole syöneet loppuun lanttulaatikoita,
sinappikastike pelasti kasvomme, turpeat sillinsyöjät tunkeutuivat esiin.

Eihän tästä tule mitään.

Viha määrittää maailmamme rajat.
Jollekulle viha on maailmanselitys, toiselle turhaa energian haaskuuta,
vihassa on kielemme, maailmamme aurinko,
lattea maailmankaikkeus, litteä maapallo,
ohjukset lentelevät minne sattuu,
vihan lennättämänä myös diskomusiikki maistuu,
kuuluu mussutusta, punk-kitaristit soittelevat sitroillaan meneviä biittejä,
kauniit kitarakuviot ovat kuuluneet asiaan jo vuosisatoja,
maailma astuu kuviosta ulos,
seis! tahdon sisään!

***

Koska elämä heittelee,
aurinko astuu maailman ovesta sisään,
häikäistymme ja kahleet ovat auki.

***

Elämä heittelee,
aurinko astuu maailman ovesta sisään,
häikäistymme ja kahleet ovat auki.

keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Vanhoja runoja, lienevät vuodelta 2004

Miltä tuntuu kun maailma hajoaa alta,
miltä näyttää auringon luhistuminen,
koska alkaa uusi aamu,
koska koska koska.
Meillä ei ole valmiita kysymyksiä,
haemme niitä loppuun asti,
taannumme sitten tai etenemme,
millään ei ole sen kummemmin väliä,
tämä on lopullinen totuus asioistamme.


Tunturien laeilta näkee kauas,
tai sitten ei,
minulla ei ole muita asioita todettavana
kuin suunnaton kylmyys
ja talouden taantumat.


Kun olemme viimein valmiit,
meillä ei ole enää aikaa.
Kun olemme lopettaneet,
meidän on aloitettava.
Talot, talous, aurinko,
meillä on kalat taskuissamme
ja heitämme ne takaisin jokeen.

keskiviikko 24. lokakuuta 2007

Vielä

Edellinen viesti oli tiistain ja keskiviikon aikana kirjoitettuja runoja, tämä on maanantailta:


Maailma painaa alas riutuneen pääni,
otsallani verisiä timantteja, kruunu orjantappurasta,
hevosten turkiksista kootut omaisuudet,
tuntemattomat sotilaat, vieri vieressä, ristit vinossa,
se on Sven Tuuvan perintö, olla vinossa maailmaan nähden,

olisinpa edes Svenin veroinen,
minä kasvan vinossa niin kuin runo,
seitsemän kertaa seitsemän olen laulanut kaduilla,
se on vanha viisu, rokkihenkinen,
päättyy räjähdykseen,
ihan niin kuin maailmakin.
Muutut lapsenkaltaiseksi tullessasi maailmaan,
aiemmin olit tyyni ja sivistynyt,
osasit kaiken, tiesit paljon,
paina pääsi kädelleni, tämä maailma vaatii väsymystä,
nyt on vain jatkettava koodien tulkitsemista.

***

Mytologia on koodien tulkitsemista.
Juostaan eestaas, maailma on viimeksi jäänyt avonaiseksi,
asetelmat ovat ennallaan,
tuskat entisellään, pieninä patsaina teiden varsilla,
kuka tästä selon ottaa,
se on viimeinen joka sammuttaa valot.

***

Automaattiset sykäykset maailman rajoilta,
pippeli ohjautuu sisuksiisi,
kammottavat runot ansaitsevat tulla kirjoitetuiksi,
en ole kaikesta aina aivan varma,
viikko viikon jälkeen olen kirjoittanut tätä runoa,
toisto on tosi ikuisuus,
pippeli ohjautuu sisuksiisi,
niin alkaa huumorikin naurattaa.

maanantai 22. lokakuuta 2007

Monen päivän satsia, ainakin tältä päivältä ja viime viikolta:

Kuka vielä sanoo että neekerit ovat tyhmiä,
menköön Kuuhun, siellä tuhka vihannoi,
poliittiset ajattelutavat taantuvat lopulta pelkäksi mullaksi,

se on sen arvoista,
nähdä miten maailma tuhoutuu.

**

Saa nähdä miten maailma tuhoutuu,
mikään muu ei ole sen arvoista, voimme viimeinkin toteuttaa itseämme,
ilman rajoituksia, ilman sääntöjä ja ohjeita,

se on hämähäkkien maailma,
harakka kävelee Rita Hayworthin kasvoilla,
Sibelius räjähtää vessanpöntöllä,
kapitalismin King Kong on uusi Jeesus.

***

Maailma tuhoutuu, mistään et ole sen arvoinen,
saman tiedon saat R-kioskilta,
propagandaministeriön hellimästä pesäpaikasta,
skitsofreenikkojen yhdistyksen kokoushuoneesta,

se on hämähäkkien maailma,
minusta on inhottava valita tämän ja sen välillä,
linnut kävelevät runon päästä päähän,
katoliset kirkot huojuvat perustuksissaan, paavilla on fanikerho,
sieltä saa tarroja ja muuta kivaa,

maailmanlaajuisen ruotsalais-venäläisen salaliiton postimerkit
on kerätty messuilta pois, se on pientä varjelua se,
jumala asettui portille ja tarkisti pressikortit lopuilta kävijöiltä,

tarroitse levitettävä rutto on viimeinkin asettunut
hallituksen huoneisiin, ministerien aivoihin,
rakastettujen autojen takapenkeille.
Maailma on meidän, se on seuraavana vuorossa.

***

Voisiko joskus pysähtyä tarkkailemaan luontoa,
ohikiitävää liikennettä, kirjoitettavaa runoa,
todeta epäonnistuneensa elämän keskeisillä alueilla,
vajota itsetyytyväisyyteen, tulla esiin mustan aukon kautta,

voisiko joskus kuitata itkut kuluneilla sanonnoilla,
voisiko joskus tilata Jumalalta hetken onnea,

ilta saapuu iltaan, viini lasiin,
hämähäkki saapuu kotiimme, kutoo seitin,
olemme kuin emme olisikaan.

***

Stressi painaa punaisen pään syliin,
iltamenot vaihtuvat harrastuksiin,
aurinko laskee kaukana,
nousevan auringon maat on jo katsastettu,
tuomareilla ei ollut mitään sanottavaa.

***

Stressi painaa punaisen päänsä syliini,
tule tänne, rakkaus, ja ota meidät haltuusi.

***

Stressi painaa väsyneen päänsä syliini,
auringon rajoilla taistellaan, kaukana raukoilla rajoilla,
Balkanin vuorilla ei ehditty kärsiä nälkää, miksi siis nyt,

rujot miehet katoavat näköpiiristä, maisemasta, kaduilta,
ellei sokeritauti tuo heitä takaisin,
lehtipuut kellastuvat eivätkä valita,
olen enemmän sukua havupuille, painan väsyneen pääni syliini,

levylautaselta kuuluu riitelyn ääniä,
kadun äänet kantautuvat ruokasaleihin ja kirjastoihin,
olkoon tämä viimeinen musiikkini, viimeinen annokseni sisarkateutta
ja tuhoisaa rakkautta.

***

Stressi painaa pääni toisten syliin,
maailmani rajoilla taistellaan, olen uupunut maailman painosta,

Balkanin vuorilla ei kärsitty nälkää, miksi siis nyt,
rujot miehet katoavat näköpiiristä, maisemasta, kaduilta,
ellei sokeritauti tuo heitä takaisin,

lehtipuut kellastuvat eivätkä valita,
itse olen enemmän sukua havupuille, painan väsyneen pääni syliini,

levylautaselta kuuluu riitelyn ääniä,
kadun melskeet kantautuvat ruokasaleihin ja kirjastoihin,
olkoon tämä viimeinen musiikkini, viimeinen annokseni sisarkateutta
ja tuhoisaa rakkautta.

***

Taantumus voittaa kaukana rajoilla,
kitarat raikaavat, bändi tiluttelee menemään,
se on tämän maailman musiikkia, ärsyttävää kuunneltuna liian pitkään,

oikeisto sanelee ohjeet vasemmistolle,
jotkut pyristelevät siinä välissä,

hei sinä siinä, tajuatko tämän väitteen, maailma on menossa nurin,
ideologia kutsuu ihmisen subjektikseen vihellyspillillä,
se on seksikäs kutsuhuuto,

tämän maailman musiikiksi ei taivu runo,
kauneus on sijoitettu tuotteeksi elokuviin,
mainosmaiset salkkumiehet kulkevat eestaas estradeilla,
puut vajoavat mitättömyyteen,
mitä jää meille kun olemme kuolleet?

torstai 11. lokakuuta 2007

Jos tuska keväällä vihannoisi
on kuin kaulasta alaspäin halvaantuisi,
asetellaan kukat kauniisti ruukkuun, avataan haarat ja aivot,
häissä mennään naimisiin itsensä pirun kanssa,
olet ennenkin todennut tämän asiaintilan mahdottomaksi,
astut soille ja toisille soille,
musiikki soi korvissasi viimeiseen asti: onko se Bachia vai bluesia jää nähtäväksi.

***

Jos tuska keväällä vihannoisi.

***

Tuska vihannoisi keväällä
jos vain antaisimme sen kukkia mullassa,
alkuperäisessä Euroopan mullassa,

kevät astuu eteen, viimeiset harsot on revittävä silmistämme,
tuska tuskaa vasten,
multa multaa,
puut on aseteltava riviin ja ojennettava todistukset.

***

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

***

Münchenissä juhlitaan kuolemaamme,
näädät ja hämähäkit kalvavat sisuksiamme,
hiekka lentää suuhun kalojen tavoin,
keinumme jos keinumme.

***

Näädät kalvavat sisuksiasi,
tongitaan kuninkoiden viittoja,
tunkioilla tapellaan hallitsijuudesta,
kärpäsenä katossa lehtimiehet:

vuosikirjojen toimituskunnat,
kamalaa totuutta varjelevat imbesillit,
lopullista vuodatusta odottavat debiilit,
viimeinen totuus on käsillä,
Suomen nainen, älä käytä säädytöntä housupukua,
dominatrix on viimeinen sanasi,

kun viimeinkin kaadut sänkyyn, laitat pään tyynyyn,
ja ajattelet Englantia. Se on loppusi.

***

Muutut lapsenkaltaiseksi tullessasi maailmaan,
aiemmin olit tyyni ja sivistynyt,
osasit kaiken, tiesit paljon,
paina pääsi käteni päälle, leimaudu hulluksi,
tule lehmän kaltaiseksi.

***

Kuinka monta kertaa voi sanoa olevansa väärässä:
kuinka monta kertaa voi vetää kalat maihin pelkillä housuillaan?

***

Tarvitsemme luottamusta pahoihin päiviin,
urkukuviot ovat viimeinen toivomme,
katoliset sekopäät valtaavat laivamme ja katkaisevat kätemme,
se on meistä epäreilua,
kenestäpä ei: kuolemanrangaistuksen kannattajat järjestäytykööt,
riviin, latojen taakse, aamuvarhaisella, kaivakoot omat kuoppansa,
minä vetäydyn takavasemmalle, päätös on aivan jonkun muun,

kuninkaat ovat tulleet hulluiksi, sikäli kuin järkeviä koskaan olivatkaan,
taantumus taantuu, kehitys lakkaa kehittymästä,
on olemassa sellaisia maailmoja, joissa olen viihtynyt,
ajoittain, pitkään en missään,
taantumus vei voitot.

***

Mytologian taurukset ovat puolueitten pamppuja,
vuoltuna parhaimmillaan,
labyrintin rihmastot vievät meidät tappioon,
kumpaisellakin tiellä olemme rappiolla ihan kohtapuoliin.

***

Mytologian taurukset ovat puolueittain ryhmittyneitä,
emme osaa kommunikoida, emme osanneet taannoinkaan,
mässytämme purkkaa, suu auki, banaani olisi vielä pahempi.

***

Mytologian taurukset mellastavat parlamenttitalossa,
kansallinen kokoomus on pelastettava kannibaaleilta,
syötetään köyhimmät kukilla,
sidotaan presidentti puuhun Parkanon metsissä ja jätetään kuolemaan,
sudet hoitavat loput, maailmantalouden vapaasti mellastavat sudet,

lihansyönnin on loputtava viimeistään tiistaina,
autokanta on vanhennettava keinotekoisesti,
maailman totuus on totta, taiteen totuus on keinotekoinen,
liiman tavoin haisteltava sideaine,
meillä ei voi olla totuuksia ennen kuin hyväksymme mytologian,
se tulee uniimme mutta tulkoon,
keinupuut on istutettu takapihalle, lasten mellastaa,
se on kuin parlamenttivaalit pitäisi.

torstai 4. lokakuuta 2007

Uusi alku?

Tuli niin huonoja runoja etten kehtaa niitä tänne edes laittaa. Piti aloittaa oikein uusi tiedosto, "Runoja 2". Myös vitutti, minkä ehkä näistä huomaa. Hyvyydestä en osaa sanoa.

Kuka vielä sanoo että neekerit ovat tyhmiä,
heitetään varjot yllemme,
huuli lentää spitaalisten olympialaisissa,
nämä varjot ovat yllämme, irtautuvat, matkaavat Marsiin,

kreikan kaikki mytologiat ovat käytettävissämme,
turha luulo, panssarivaunu kiinnostaa enemmän,
pienet maalipurkit ovat avain onneen,
haistelemalla muutut lapsenkaltaiseksi,

koulusta saa elämänohjeita,
on vain itsestä kiinni noudattaako niitä
tai mitään muutakaan ohjetta,
mytologiset selitykset ripustetaan seinille sinitarralla,
sekoita samassa suhteessa ylevää ja matalaa,
saat oman elämäsi,
jos otat sitten ylevän pois.

***

Kuolema niille jotka elämää vähiten vihaavat,
hämähäkkien seurakin on parempaa kuin tämä vetkuttelu täällä,
ole hyvä ja osta uusi, näin sanotaan,

mytologian taurukset olisivat hyviä juuri nyt,
heittäisivät jalustoiltaan alas nämä nykyiset myytit,
tajunnanvirralla maailmaa hallussaan pitävät sekopäät,
saostamisellaan maailman valtiaiksi nousseet idiootit,

pesäpallokentillä tavataan, nahkurin orsilla,
se oli puhemiehen suorittama uhkaus,
kuin hän aikoisi salvoa kukon,

pallit on pois niiltäkin, jotka tätä lukevat,
kukaan ei enää istu tässä maailmassa,
on juostava, hypittävä, kaaduttava, noustava pystyyn,
se on viimeinen ohje, sen jälkeen on vain tyhjyys.

***

Katumaasturi on natsismin voitto. Kadut ja tiet ovat kansan.
Se on viimeinen myytti.
Mytologia on katkeruuden täyttämä malja,
jonka kumoamme päällemme aina aamuisin.
Hämähäkkien verkot putoavat silmiltämme,
se on tajuamisen viimeinen hetki,
sitten on vain tyhjyyttä.

***

Silmiemme edessä on tyhjyys,
aivojen kaltainen appelsiinimainen tila,
hämähäkit ovat pyyhkiytyneet muistoistamme,
puut kasvavat täällä kohtisuoraan,
porvaristo saa yhä enemmän sijaa mielissämme,
kukin taaplaa tyylillään,
taapelit kaatuivat rymisten, niin kuin lasten sarjakuvassa,
joita Jarkko Laine halveksui, vaikka esittikin sivistynyttä,
toimikunnat ja valtuuskunnat vampyyrien tyyssijoja, EVA:n raportit ydinpommeja,
Hiroshima on pientä verrattuna Max Jakobsoniin
ja terrorismi ongelmistamme vähäisimpiä,
kunhan vain vedämme verhot kiinni: silloin maailma räjähtää
ja vangittu mies on vapaa.

***

Kaikki on ok, kun vedät verhot eteen:
estät itseäsi näkymästä maailmaan.

***

Verhot silmien eteen, kaasupoljin alas,
kytkin vinkuen, autot saapuvat, meiltä on viety mahdollisuus tutustua itseemme,
luonnon ja sivilisaation ikuinen ristiriita,
näin puhuvat manipulaattorit,
jotka eivät todellisesta elämästä mitään tiedä,
tunnevammaiset hyypiöt, jotka näyttäytyvät maailmalle autokauppiaiden verhossa,

verhoomot ovat CIA:n kätyrien täyttämiä työpaikkoja,
joilla aloitetaan valtakunnallinen liikuntakokeilu:
se on hämähäkkien puuhastelua,
verkko verkon jälkeen, rihma rihman perään,
olet vangittu, maailmassa, turha on pyristellä ja ripustautua lähimmäisiisi.

***

Kaikki mytologiat ovat viimeinkin käytettävissämme.
Saamme kokeista edelleen huonoja tuloksia.
Se ei liene aivan omaa syytämme,
Münchenissä juhlitaan, kirjamessuilla kuollaan tuskissa.
Menneet lehtimiehet saavat kaiken gloorian.
Meille ovat jääneet vain pöly ja isiemme uloste.
Mitä-Missä-Milloin on kansalaisen suurin apu,
vuosikirjasta tiedät milloin kuolet.

***

torstai 20. syyskuuta 2007

Viime viikolta aika huonoja

Se on siinä, jumalan uni,
toistavat sitä radiossa ja televisiossa,
rajoilla ammutaan, tykit paukkuvat, stalinin urut leimahtelevat,
meillä on kaikki hyvin, hyvin ja hyvin,
haasteita on viimeksi ollut raastuvassa,
suurin ongelmamme on aivokato Turusta Helsinkiin.

***

Kaikilla on tarpeensa,
suunnattomat valkoiset autot ja valkoiset puhelimet,
niiden ajat,
jos meillä on ollut vaikeata, niin on syytä että muillakin on,
voimme pystyttää rajat näiden ja noiden väliin,
kuljetaan jostain takaa, ettei meitä vain nähdä,
tunnetut säännöt aiheuttavat vain tuskaa,
pimitetään ne siis ihmisiltä,

aika on kulkenut ennenkin alusta loppuun,
ei ole mitään syytä muuttaa järjestystä,

hämäheikit antavat kosketella itseään.

***

Unohdettuna on helppo olla,
helppo vajota uneen, nukuttaa niin vietävästi,
kun kukaan ei ota hyllystä ja avaa sivuja,

tunnetaan parhaat meistä,
kukahan meistä vääntäisi vitsiä,
tajunsa kankaalle lyöneet vielä karkumatkoillaan,

maailma on sama kuin aikansa,
oman aikansa voi kuulemma valita,
mutta ei voi valita itseään ajassaan,
sellaisia herttaisia juttuja puhuvat filosofivanhukset,
kuka meistä heillä jotain tekee,
meillä on kuitenkin keittokirjat ja muut,
Tampere-talollakin pidetään niin upeita päiviä,
kahviloissa keskustellaan loputtomasti,
kukaan ei vain toimeennu sen kummemmin,

se on liian helppoa, toimeentumattomuus,
toreilla myydään katsos makkaroita ja valmiiksi savustettuja kaloja.

***

Toreilla myydään makkaroita, rusinoilla täytettyjä,
minä uskon vaihdantatalouteen,
oravannahasta vedetään hirteen, maamiehet katsovat sivusta,
mansikat ovat huijausta, vettä täynnä,
tynnyrit, pelastakaa maailma,
turpeat huijarit vievät rahanne,

kaunis on myös tämä maailma,
tunnetut asiaintilat kammottavat meitä,

siitä huolimatta tunnen itseni tarpeelliseksi.

***

Soihtuni täyttää 40 vuotta, aivan kohta, siihen on vain pari vuotta,
vielä on aikaa olla nuorisoa, sitten pamahtaa,

ruiskukka tulee muotiin,
kaunisääniset babyfacet ampuvat meitä konepistooleilla,
niin kuin Charles Bronson eräässä varhaisista rooleistaan,

silloin hän kelpasi vielä intiaaniksi,
sorretun kansanosan edustajaksi,
ja puolalaiseksi idiootiksi eräässä kauhuelokuvan klassikossa,

näin se aika kuluu, meillä ei ole siihen mitään sanomista,
kohta minäkin äänestän Kokoomusta, se on vain ajan kysymys,

silloin minä en ole minä,
minä astun eteenpäin, punaiseen aamuun,

todetaan että tämä ei ole tarpeellista, kopautetaan nuijaa,
seuraava!

perjantai 14. syyskuuta 2007

Viime päiviltä ja viikoilta

Aika sekavaa ja häälyvää kamaa.


Tumpelot laulavat kauniita lauluja,
tulevaisuus kantaa meidät kauas pois,

surkeimmatkin meistä ansaitsevat Mannerheim-ristin,
olemme toipuneet pahemmistakin leikkauksista,

kulkeneet alas kirottuja portaita,
talvisota ei ollut mitään tähän verrattuna,

taivaalta emme ole ikinä saaneet mitään,
tunteneet koskaan yhtään mitään,

taivaalle anna takaisin mitä taivaalle kuuluu.

***

Maailman orjat kulkevat kaduilla.

***

Viipyilemättä ammu, aseet ovat viimeinen toivomme,
aurinko paistaa risukasaankin, vaan ei meille,

yhteiskunta vaatii jos on vaatiakseen,
meiltä on turha vaatia mitään,

junat kulkevat kiskoillaan, jos kulkevat,
meillä ei ole siihen mitään sanomista,
tumpelotkin osaavat laulaa kauniisti.

***

Kun ei lähde niin ei lähde. Vielä yksi:

Minuus on maailman orja,
kulje kaduilla, kosketa itseäsi,
tajuntateollisuus on ottanut sinut hallintaansa,
Saatana on omin jumalasi,
pienet kukat painavat ohimoitasi,
taannu jos olet taantuaksesi,
mutta muista aina tämä:

olet ennenkin erehtynyt tulemaan maailmaan.

***

Leidillä on kikkeli,
turpajuhlat jatkuvat suoristumatta,
puut kasvavat täällä jos kasvavat,
häissä pitää käyttäytyä rivosti,
paskantaa morsiamen päälle,
hienot juhlat, sano!
Yhteiskunta palkitsee tietynlaisesta käytöksestä,
viimeksi söin hampurilaisia nurmikolla,
Brezhnevin näköisen miehen kanssa.

***

Pitää varmaan tehdä jotain muuta.

***

Aurinko paistaa, risukasaankin,
menninkäiset tunkevat postiluukuista,
eikö missään saa olla enää rauhassa,

tajuntateollisuus lähettää meille signaaleita
toisesta maailmasta,
niitä ei tarvitse ottaa vastaan,
jos et valmistu ylioppilaaksi,

näin älyllisyys on ohjastettu pahan palvelukseen,
jumalan ja saatanan välinen taistelu on televisiossa,
kumpi voittaa on enää vain ajan kysymys.
Sillä välin:

tarujen ja kertomusten Hellas on aina luonamme,
suklaan muodossa,
Odysseus ja harpyiat laskeutuvat takapihalle,
Kirke on suussasulavan muodokas,
vautsi mikä beibi!

Se on hinta, jonka maksamme sivilisaatiosta,
menestyksen mahdollistamat ampumahaavat.

***

Hinta jonka maksamme sivistyksestä:
alas ammutut lentokoneet,
turpiin vedetyt aamut.

***

Meiltä on viimeksi kysytty kesällä,
liityttekö Natoon, haluatteko mieluummin rusketuksen kuin syövän,

kahvilla tulivat, vetivät hiljaiseksi,
minun oli pakko lähteä heidän mukaansa,
laboratoriossa oli hullu tiedemies,
kahvilassa paljastuivat rikokset, Teräsmiehen kannoilla,

Jor-El on aurinkokunnan suurin älykkö,
mitä vittua Platonista, Plotinoosta puhumattakaan,
psykologisesti voi todeta että samaa vanhaa paskaa vaan,

Soihtu täytti 40 vuotta, Akateeminen Sosialistiliitto on perseestä,
aasit hävisivät luokkataistelun,
Teräsmiehestäkään ei ollut mitään apua,
Setä Aurinkoisesta maksamista dollareista huolimatta,

lennämme kohti aurinkoa, se on meidän viimeinen matkamme,
Glenn Brancan sinfoniat soivat korvissamme,
kauan on siitä kun viimeksi lensimme Mongolian aroille,

ne on idioottien soittamia sinfonioita.

***

Oli pakko lähteä maailmaan,
Vaimo kasvattaa triffidejä keittiössä.
Homeitiöistä tulee lapsia vuonna 2010.
Se on ihan kohta. Maailma palaa.
Viimeinen suuri planeetta:
äärioikeiston käsikassarat tarttuvat tilaisuuteen,
ampuvat taivaalle miljoona rakettia,
se on Jumalan uni,
Mohammedin partakarvoista riippuvien iilimatojen uni,
jostain takaamme kuuluu outoa nakutusta,
se on tv:stä tuttu ääni,
käännyn ja katson: se on siinä, minun jumalani uni.

torstai 30. elokuuta 2007

***

Minulle avautuvat maailman salaisuudet,
suurena kohoan kohti aurinkoa.

Ei jumalauta. Koivukarin lukeminen on tehnyt minulle vain hallaa.

***

Tapaan tunnettuja bloggaajia,
opin yksityiskohtia maailmasta,
tuntemani ihmiset ovat muuttuneet lepakoiksi.

***

Huono runous on kuin käynnistysvaikeuksinen kone,
maailma mahtuu seinästä sisään.

***

Pitäisi lukea parempia runoja,
ohjastaa tarkemmin, opastaa taivaan kätyrit alas,
tänne näin, Pentagonin varjoihin,
Abu Ghraibin käytäville,

varjot kulkevat ylitseni, hautakivi värähtää kylmästä.

***

maanantai 27. elokuuta 2007

Krapulassa lasketellen,
loimilehmiä päräytellen,
turpajuhlia taputellen,
tumpeloitse kuljehtiellen,
tapauksia tapsutellen,

kummeluuksia kammeksuen,
menen minä maahan,
menen minä kotiin,
tulen minä sisään,
tulen minä ulos,
menen minä takaisin,
sisään, aina vain sisään, ei ikinä ulos,
ulosko pitäisi mennä,

kirjeitä nuoleskellen,
postimerkkejä laskeskellen,
tuntemattomia tunnustellen,

menen minä takaisin.

***

Vitulla päähän voitettuja,
uhrijuhlat tarpeettomiksi,
nypitään kynnet kaikilta paitsi minulta,
turhaan olen taantunut lapseksi,
vauvana kinunut maitoa,
peukaloa imien kulkenut maailmalla,
tampatkaa minun sydämeni Jäniskorttelissa,
tämä on loppu,
uuden alkua on turha havitellakaan,
korkealle hilatut vyötäröt eivät lohduta.

***

On aika rauhoittua, vetää syvään henkeä,
maailman kirjallisuus ei ole pelastettu.

Tämä teko on hyvästä minulle,
en tiedä sen vaikutuksesta muille,

maantiellä kulkien saa parhaat fibat,
runoista saa turhat pois ampumalla kuulansa kalloon,
meille on turha selittää yhteiskunnan luutumista,
tiedämme ne muutenkin,
mutta emme tiedä mitä me haluamme,

kunhan tästä selvitään, meillä on uudet t-paidat,
joissa lukee elämänohje: en tiedä mitä haluan, enkä tiedä, miten sen saa,
Afganistanissa soditaan, arkipäivää se on sekin,
Irakissa kuolemme joka päivä, naiset ja me,

se on sekin tiettyä filosofiaa, estetään hyvää tapahtumasta,
demokratian maahan tuominen oli kuin joulupukki pamauttaisi napalmia olohuoneessa,
tarhapäivän päätteeksi kädet tärisevät ja mieli on musta,

onko totta, mitä sanotaan:
maailma on ontto,

se sopii yhteen tietämieni tosiseikkojen kanssa
ja on kuin tämän runon maailmankäsitys.

***

Vietetään yhdessä ihana tunti,
maaseudulla, puskassa,
näin kirjoitti tunnettu ja suosittu kirjailija,

suosittu kirjailija oli myös Gogol,
hänestä tehtiin hakukone,
miljoonan miljoonan potenssi,

ranskalainen punk on maailman parasta,
soita sitä kun olet yksin maailmassa ja jazz kyllästyttää,

sinulla on alibi, poliisi ei saa sinusta otetta,
saippualla liukastettu taparikollinen on parasta kylmänä,
kylkileikkeet ja kasslerit luonnistuvat helposti,

maailma on vähän tämmöinen, runot liukastuvat portailla,
aurinko paistaa risukasaan, minä nousen esiin, kuin pultsari roskiksesta.

keskiviikko 22. elokuuta 2007

Lahti laskee mereen, kuu nousee taivaalta,
Japanin voittamat sodat painetaan piiloon,
siinä on historian tuomio,

autoista saa verovähennyksiä, minä kuljin kaukana poissa,
Kölnissä, Berliinissä, turpeisilla soilla,
kuu oli ainoa neuvonantajani,
hevosilla pääsi pisimmälle,

kun vetää verhot eteen, näkee paremmin,
pelikaanien loputtomat tavaravarastot,
turpeat huulet vedetään kuiviin,

maailmamme on niin kuin on, parhaaksi näkemällämme tavalla,
niin on kuin on, sanovat viisaatkin,
runon voi kirjoittaa olematta viisas,

eläimen turpa on kiinnekohta, sitä voi rapsuttaa ja silittää,
se nauttii siitä,
ihmisen tarpeet ovat vähäisemmät, suuremmat,
sillä ei ole tarpeita.

tiistai 21. elokuuta 2007

Maailma katoaa näkyvistä,
kirje on kirjoitettu, pianotunneilla saat opetella ihan mitä hyvänsä,
perversioiden maailma tunkee luoksesi, postiluukuista, automaateista,
televisioantennien välityksellä,
postinkantajat ovat viimeisimpiä rekrytantteja,

on aikaa siitä kun viimeksi sain kirjeen,
liian pitkälti on kulunut siitä kun viimeksi kukaan minua ajatteli,
runous on pitkälti samaa viljaa,
lainehtivaa heilimöä, taivaalta kuvastuvia viestejä,

pankkihenkilöstö on kirjoittanut runoja, koonnut ne antologiaksi,
omaksi sieväksi niteekseen,
se on nimeltään Maailma katoaa näkyvistä,
pörssien kurimuksissa Chicagokin häviää,
taivaalla ei ole enää juuri muuta kuin Boston ja Mälikkälä,
niiden väliin on pingotettu pitkä verkko,

se on minun maailmani selitys.

maanantai 20. elokuuta 2007

Tauon jälkeen ensimmäistä hapuilua

12.8.2007

Hiljaa huono tulee, antaa hyvän tulla,
maailmaan mahtuu tunteita,
tunnevammaisten vanhempien opetellessa isyyttä ja äitiyttä,
uudestaan ja uudestaan, joka aamu,
neuroosit ovat väistyvää kansanperinnettä,
grillijonoissa jaettua viisautta,

taukoamatta minä olen painanut päähäni aksioomia,
maailma on tällä välin muuttunut,
sitä on vaikea tunnistaa,
koska viimeksi olisi ollut näin tukalaa,

sidotut miehet kamppailevat äitiyttä vastaan,
sula kulta valuu pitkin jokia, tynnyrit täyttyvät hurmasta,

Vänrikki Stoolin tarinat ei kertonut tästä mitään,
meille valehdeltiin vuosikymmenten ajan,
maailma on muuttunut perusteellisesti,
perusteellisemmin kuin edellisten miljoonan vuoden aikana,
evoluutiossa ihmisestä on tullut rasittava pikkupaska.

***

Nyrkeitse olen saanut viisautta,
grillijonoissa jaettua perustietoa evoluutiosta,
fossiilit ovat kauan sitten kaikonneet taivaanrantaan,
ihminen on yksinään silloinkin kun uneksii,

tavaratalojen hyllyjen ohitse kuljettuani totesin joutuneeni vankilaan,
aivan kuin Josef K., joka ei tiennyt mistään mitään,
hänen maneerinsa painuivat mieleeni,

sade huuhtoo kallioita, pesijämummut kyynelehtivät,
sipulit on kuorittava viimeiseen asti, kuoren alta paljastuu pieniä totuuksia,
Stalin antoi meille ohjeet aina vuoteen 1989 asti,
sitten meidän oli tultava toimeen omin nokkinemme.

Elokuvia mainostetaan mainesanoilla: "Nokkava! Epäselvä! Itseriittoinen!"
Meiltä on riistetty kengät jaloista,
kulkekaa niin kuin kuljette, sade kuitenkin peittää jäljet,
intiaanit eivät pääse jäljillenne.

***

Teräsmies iskee läpi, räkäpallerot vain lentävät,
tämä on maailman selitys: mistään ei ota selvyyttä,
kaikki on turhaa,

olkaa vain paikoillanne, maailma nytkähtää hetken verran,
se on se hetki jolloin tumpelot ottavat vallan,
idiotokratia, se on se, viimeinen trendi,
maailmaan tullessaan pitää astua suunnattomien tavaramäärien ylitse,
pienet miehet ovat kasanneet omaisuuttaan porteille,
pronssisille Ghibertin porteille,
meitä on vartioitu, ja vartioidaan yhä,
se ei ihan hetkessä lopu.
Ehkä jokin pysyvyys onkin vain hyvästä.

***

tiistai 10. heinäkuuta 2007

Vanha teksti

Lyhyt runo noin kymmenen vuoden takaa. Tämä ilmestyi runouslehdessäni Blinkity Blankissa ja ystäväni käytti sitä opettaessaan lyriikkaa jollain yliopiston peruskurssilla. Joku opiskelija sanoi, että se tuo hänen mieleensä Eeva-Liisa Mannerin. En olisi kyllä osannut tämmöistä kuvitella.

On olemassa sellaisia kosmogonioita,
joihin olen tyytyväinen.
Hukun labyrintteihin, katoan luoliin ja
luolien alaisiin luoliin, aina toisiin luoliin,
putoan putoamistani enkä saavuta lattiaa:
kuka tämän tunnistaa omakseen,
saavuttaa lattian välittömästi.

maanantai 11. kesäkuuta 2007

Vanhoja sonetteja

Piti pitää taukoa, mutta tuli levykkeeltä vastaan herkullista matskua: kaksi sekopäisehköä sonettia, jotka olen kirjoittanut kymmenisen vuotta sitten. Kirjoitin nämä varmaankin Leevi Lehdon Äänisen innoittamana, vaikka en siitä kovasti pitänytkään. Jälkimmäinen runo oli läksiäislahja työkkärin atk-kurssin opettajalle Veli-Matti Jernbergille, jolla oli joitain omituisia puheenparsia. Hän sai myös viskipullon, josta joimme ruokatauolla!

Sonetti

Kartoilla emme tee mitään:
mihin katsonkin, aina kaiken saman nään,
tuosta tuonne ja takaisin,
maailma on väärä, jos niin sanoisin,

hullu silloin olisin,
niin kuin aina ennenkin, tiistaisin,
kirjastot ovat ainoa oikea tie,
mutta epäilen, etten tiedä, kuka meidät sinne vie,

kirjastonhoitajako? tuoko?
Linnut laulavat ja lentävät vasemmalta oikealle,
ravintonamme sokeriruoko.

Maailma on paradoksi,
meille tuotiin eilen viimeinen koksi,
ja sitten olikin jo pakko mennä maalle.

3.2.1999:
Veli-Matti -sonetti


Tiedosto on vissiin postari,
vielä valittavana kirtsu,
oliko korvassa fritsu,
käytettävänä värikoppari?

Krematorio auttaa pulmaan,
totatota, kölökölökieltäkö?
anno domini, sanon vaan,
lie tässä paljon mieltäkö?

Lontoonkielinen manuaali,
ei aukene salat pakemakerin,
vaaditaan opetusta multsarin,

niin ja vielä fotarin,
taikasauva apuun nyt äkkiä,
ettei tarvi käyttää mäkkiä.

maanantai 28. toukokuuta 2007

Runotauko

On tullut niin huonoja runoja (ks. vakuudeksi alla), että on pakko pitää tauko. Pidän taukoa myös sen takia, että kirjoitan yhden novellin Tähtivaeltaja-lehden kilpailuun. Kommentti runon jälkeen on autenttinen.


Hinkkaa maailmaa, niin saat ahtauden esiin.
Ahtaus ahdistaa mieltä, panssarivaunut pullotettua vettä,
täynnä peilit, kuvastimet katoavat taivaanrantaan,
keskiyöllä ota käteesi piiska ja piirrä taivaalle verinen jälki,
turboahdetut mansikat katoavat.

Ei jumalauta.

perjantai 25. toukokuuta 2007

Pakko sanoa

Ei ole kyllä nyt syntynyt kovin hyviä runoja viime aikoina. Voisin osallistua johonkin huonojen runojen kisaan.
Tuskalla saavutetut edut on parasta unohtaa.
Käy elokuvissa ja tutustu kottaraisiin.
Jätä ay-liike ja tallo porvareita.
Kirjoita viimeinen päiväkirja
ja rupea oman elämäsi yksityisetsiväksi.
Kaukana ovat onnen päivät,
lähellä turmion vuodet,
sodat ja huhut sodista,
öljykenttien hurmeiset huudot,

näistä lauluista olen ennenkin imenyt voimaa,
näistä verkoista, näistä kalojen ruodoista,
tästä maailmasta, kaukana poissa, kaukana taivaanrannassa,
tuntematta ketään, tietämättä mitään,
laulu laululta lähemmäksi tuntemattomuutta,
Fantomaksen kaltaista entiteettiä, sormus iskeytyy tajuntaan,
monet nisäkkäät iskevät läpi,
se on lannoituksen voima, meillä tuhkakin vihannoi keväisin.

***

Lähellä turmion vuodet, kaukana vuodet imeä voimaa,
turnipsista saan turpiini.

???

***

Kaukomailla matkustaessa saa turpiinsa,
turbiinivoimalat pyörittävät maailmaa,
turpajuhlat vietetään öisin,
vauhdikkaasti vedetään uruilla, Hammondilla,
turpiin tulee kuitenkin, illan lopussa, aamun koittaessa,
hämähäkkien valtakunnassa.

***

Kun on kiire, ei tunnu syntyvän hyvää jälkeä.
Kun on aamuisin herännyt, tuntuu kuin maailma asettuisi radalleen.
Yöllä pääministerikään ei hallitse.
Matti Vanhanen ei nuku, hänen hallintonsa valvoo.
Erektiolla pystytetty maailmankaikkeus on suuri silmä taivaalla,
meitä valvotaan, meitä ohjataan,
tiedätte kai, että me itkemme aamuisin,
meistä on johdettu sähköjohtoja ja valutettu mahlat pihalle,
pullotettu, Bathoryn Elizabethille viety, se on kuin neitsyen verta,
maatiaisten sielu pullossa,
hinkkaa vähän, niin saat sen esiin.

keskiviikko 23. toukokuuta 2007

Tiistai ja keskiviikko

Ekaksi edellisen kerran viimeinen runo uudelleenkirjoitettuna:



Joka tulee viimeiseksi,
sammuttaa valot ja maailma räjähtää pirstaleiksi,
eikä meidän tarvitse kuin sulkea suumme,
jotta virta kulkisi väärään suuntaan, tajuntateollisuuden koristessa kuolinkouristuksissaan,
valppaana tajuamme: näytetään jokaisen maan tiedot, raja railona aukeaa,
rajan takaa haetaankin hopeat,
uuden aallon kouristuksissa syntymähopeat hajoavat
ja putoavat maahan,
poimikaa ne, oi kätyrit, oi bolshevikkien maatuskat,
joka maalla on oma tuskansa, historian syvistä kumpuava,
tuonelan joilla on omat joutsenensa,
maailma on kaunis itse kullekin.

***

Maisema vilahtaa ohitse, virkamiestyönä pudotellaan kiviä ohikulkijoiden päähän.

***

On ennenkin ollut asemia, kamalia masennuskausia,
jotka on puhdistettu spriillä, tämä on täydennysmiesten jatkuva kohtalo.

***

Tunkiolla seisotaan kädet ojossa,
erektio tunkee esiin parhaissakin perheissä.

***

Pelto on syvintä omaisuutta, syvät ojat puskevat traktorien läpi,
mittatilauspuvut eivät auta luotisateessa.

***

Maailman omuus kulkee silmien ohitse,
välitse tapahtuu lukuisia supernovia,
se on harakoiden vallankumous.

***

Kirjoitan junassa matkalla Helsinkiin. Tunne on oudon painoton. Saatan joutua lopettamaan hetkellä millä hyvänsä.

***

Leijutaan ilmassa, ollaan hiljaa vain,
tunkiot ovat maailman parhaita paikkoja,
seisotaan jalat tukevasti maassa,
kliseet ovat tarpeellisia tiistaisin, vallankumouksen alla.

***

Vielä yksi:

Kamala ajatus pyyhkiytyy mielestä:
entä jos hämähäkki on maailman presidentti,
Lukashenko maailman viisain,
öljykentät turvallisin paikka sitten Armageddonin?
Entä jos asuisikin ladossa pellon laidalla,
kulkisi kengät jalassa, eikä panostaisi entisiä naapureitaan?
Entä jos lentäisikin pellon yllä, maisemien katveessa,
pilvenpiirtäjien lävitse, tunnelin alla, maan sisässä,
olisi Arne Saknussem, olen ennenkin kuvitellut olevani hän,
viimeistään nyt tajuan asiain todellisen tilan.

***

Mieli ehtii muuttua, kun tulee vallankumous,
porvaristo kaatuu urheana barrikaadeilla,
ruikkupaskalla luetaan Huvaria,
hurrien perkeleet ampuvat kovilla,
tuollaista ei kukaan usko eikä luetuta meillä Raamattua,
tuska on turhaa, painat vain nappia, injektioruisku tunkeutuu lävitsesi,
tampereella tapahtuu paljon, vaikka sanoisit mitä,
ohjukset lentelevät Maskusta Lemuun ja takaisin,
aina tiistaisin, se on vallankumouksen romantiikkaa,
tunkeutumalla mieleen voitat lemmittysi luottamuksen,
treffeillä käymällä tuhoat vastustajan mielen ja vastarinnan,
se on turhaa, kaikki on turhaa, auringon alla ei liiku kuin harhakuvat,
se on lainaus, kaikki on lainausta, turhuuksien turhuus,
olen luullut että tästä olisi johonkin,
meillä ei napeilla pelatakaan, se on jotakin se.

perjantai 18. toukokuuta 2007

Runoja vuodelta 2004

Kohtalaisia kolme vuotta vanhoja tekstejä:


Tunkiot tulevat täyteen ilman minuakin,
aurinko paistaa mutta ei risukasaan,
nuotiot syttyvät, minä en sitä voinut auttaa,
vaikka kuinka kirjoitin siitä.
Loputtomalta tuntuvat prosessit
eivät usein ole sitä.

***

Karmeita ajatuksia miettiessään
voi katsoa ulos. Kaikki on vielä pahempaa.
Savu nousee kohti taivaita,
minulla on vielä toivoa.

***

Jos sataa, voi mennä sisälle.
Jos ei sada, pitää mennä sisälle.
Elämässä on liian vähän vaihtoehtoja,
meillä on liian monta elämää.
Lauseet, sanat, hiekoilla lausutut tunnustukset,
tuntoaistin puutumus.

***

Miljardin vuoden kiertokulku,
minä en mahdu siihen,
minulla on vain siili ja muutama haarukka,
lautanen.
Eläimet minussa nostavat päätään,
haluan tästä jotain enemmän.
Hallituksella on suolisto niin kuin muillakin,
uutisista tulee väkisinkin ummetus, hallitus ei käy paskalla,
kone nakuttaa viimeiset telexit,
päätoimittaja sammuttaa valot,
presidentti kulkee kadun päästä päähän tapaamatta ketään,
se on varjojen maailma,
oikeudeton, rakkaudeton,
kommunisti on kylmää harkintaa kiireestä kantapäähän,
automaatin kaltaista toimintaa aroilla ja aavikoilla,
pienestä vauvasta lähtevää punaista viivaa, eteenpäin kohti vallankaappausta,
vaippojen vaihtoa silmien edestä.

keskiviikko 16. toukokuuta 2007

69. teksti!

Rahtikulut osoittautuivat liian suuriksi,
pakkasimme maailman laatikkoon,
se oli puhdas, viaton.

***

Kulunki on vaillinainen, maailmanselitys viallinen,
perhosten maailmanselitykset täyttävät maailman.

***

Minulla on paistovalmiina muutama ajatus,
iltatulilla ne heitetään nuotioon.

***

Räsähtelevät ajatukset, aforismit, piinkovat kiteytymät:
älkää mulle tulko.

***

Ei saa katsoa ohjeita, tulevaisuus ohjeistaa meidät viipymättä,
koneitten taustameteli liittää meidät maailmaan.

***

Maailmassa on taustaääntä, valkoista kohinaa,
minulla on ohjeidenkäyttökielto taskussani,
lompakot täyttyivät muitten ajatuksista jo aikaa sitten.
Pääministeri hallitsee myös öisin,
mutta ei minua.

***

Valkoinen kohina on pääministerin puhetta,
kaivosta kuuluu tonttujen ääntä,
keväällä, se oli kauan sitten, kävyt putoilivat rastaitten päähän.

***

Kenen unta on sukupolveni elämä,
kenen käskyjä isäni tottelivat,
kenen kukkasia me olemme tottuneet haistelemaan,
kenen polkuja astelemme,

pääministerien maailmankaikkeus koostuu verkoista,
hämähäkkien ikävästä, hankautuessa syntyvästä sähköstä,

Cadillacien hautausmaa on masentava kirkko,
taivaanrannalla aseet paukkuvat,
kukko askeltaa Gallian kärjestä kärkeen,
keihäät tulevat perässä,
hallituksen suoliston toimiessa luotettavasti, kuten aina.

tiistai 15. toukokuuta 2007

Tyttö! sinä olet kaatunut rintamailla, frontier-ajattelu nostaa päätään,
minulla on viimeiset salamit, meetwurstit, ajattelu toimii näinkin,
hyppelehtien, vuohet antoivat minulle avaimet,
soitin Balkanilta tullessani kotiin, haitaria, hämähäkkien kudosnesteistä tehtyjä,
viimeiset käynnistysohjeet korvissani haparoin tietäni eteenpäin,
poika! sinä olet askeltanut oksan päästä päähän, valtatien ylitse,
kahden mustan viivan ylitse, neljä syltä oikeaan, isoisäsi haudoilla,
soilla, suonsilmäkkeen äärellä ensyklopedian varmuus todetaan,
isä! sinä katsot vasempaan, aina vasempaan, viittilöit käsilläsi,
turhaan, ohjeitasi tuskin noudatetaan, ainakaan tässä maailmassa,
äidit! ojentakaa vaunut eteenpäin, unohtakaa tuska,
väsymys on maailmanselitys,
minulla oli vielä jokin aika sitten taskuissani tulta,
revi tuohon tuohta, sanottiin, annoin kaikkeni,
mies! olet hevonen, ratsastamme sinulla auringonlaskuun,
kaikkeuden päähän, nainen!

maanantai 14. toukokuuta 2007

Perjantailta ja maanantailta

Maailma on ikuinen, kaivon pohjalla on hämähäkin verkko,
se pistelee neuloja kankaisiin,
sen aurinko on maankuoren sisällä, Arne Saknussem on tulossa takaisin,
kuningas Arthurin miekka otetaan jälleen haltuun,
maailma häviää, korpin raakunta jää viimeiseksi ääneksi,
tunnetaan tuskat sanomalehtiä lukiessa,
kunpa tämä viimein päättyisi.

***

Viimeinkin on tultu tuntemaan tämä tarve,
aurinko loistaa silmiini, suora mies on tarvekalujen suolla,
puut kasvavat tällä vaakasuoraan,
apilanlehdellä leijuvat keijukaiset tervehtivät minua aamuisin,
katsotaan maassa lojuvaa sanomalehteä,
ollaan huomavinaan oikaisun tarve,
tämän maailman takana on toisia maailmoja,
sinun on astuttava peilin ylitse päästäksesi sisään, tai ulos,
edellisestä edelliseen, jälkimmäisestä tulevaisuuteen.

***

Elämä raakkuu vasten kasvojasi. Narrit juhlivat maanantaisin.
Viikonlopun jälkeen on mahdollista opetella hävityksen alkeet.
Vallankumous tulee väkisinkin, et ole ensimmäisenä sitä vastustamassa.
Ladon taakse viedään kukkakimput, lopetettavat tietoisuudet,
minästä vedetään siivuja, ripustetaan oksille roikkumaan,
kunpa minäkin olisin vielä kesäisin kaunis.

***

Kenen sosialismi voittaa, kysyy lehden kansi. Vieressäni kukat kukkivat,
sonnalla lannoitetut kasvit vihannoivat,
valo tihkuu kaikkeuden läpi, ehkä toisella puolella on joku.
On olemassa vain vähän toivoa,
mutta sen kanssa on elettävä.

***

Ilmeisesti en nyt keskity tarpeeksi. Kävin välissä vessassa ja luin vanhoja Kulttuurivihkoja.

***

Tommi Römpötti ihmetteli pippaloissa perjantaina, miksi heitän tänne kaiken, minkä kirjoitan. Se on kuvaus prosessista. En tiedä, aionko koskaan kirjoittaa mitään julkaisuun. Pari kolme hyvää syntyy kuukaudessa, ehkä siitä tulee neljän viiden vuoden kuluttua pieni kokoelma.

Koetanpa vielä. Kuuntelussa Paavoharjun upea levy Yhä hämärää.

***

Masennus on maailman johtava aate,
nihilismi kaikuu käytävillä,
kakku lentää naamaan,

se on ohjeeni tämän päivän varalle,
astele varoen, sinä olet viimeinen jolla on tietoa,
ehkä unelmiakin,

Cadillacien autiomaa on kammottava kirkko,
peilin kaltainen käyttöliittymä, sielun sisin välkkyy näytöllä,
betoni oli sana, jonka halusin taannoin kieltää,
sen kantaminen osoittautui liian raskaaksi,
ollessaan tämän maailman poliisi Jumalan oli pakko kieltäytyä yhteistyöstä,

hämähäkkien uhmaikä oli kuntosalien pitäjien keskuudessa kammottava ajatus,
aivan varmasti, puhutko totta, oletko tosissasi,

runot eivät aina etene mihinkään,
tumpelokin saa lopetettua pisteeseen,
aurinko on suurena kakkuna taivaalla, keskiöisin tarpeensa tekevät
ammutaan ladon taakse, nahkatakkien öiset liepeet lepattavat muistoissamme,
on mahdollista vielä kadota,
tee se varoen, hyppää ilmaan, koeta olla osumatta maahan,
puh! olet kadonnut,
silmiä räpäyttämällä, kahleet katkaisemalla,
olet viimeinkin tajunnut, mistä on kyse.

lauantai 12. toukokuuta 2007

Laitankin perään vielä pari vanhaa. Nämä ovat ehkä parin vuoden takaisia.

Lampi heijastaa takaisin kuvani.
Minä annan kaikille nämä mahdollisuudet.
Ikuinen unohdus, keijukaisen hahtuva,
sumu nurmikolla,
kun pääsee lähelle, lakkaa näkemästä.

***

Pakko kirjoittaa on vankila.
Silmiemme edessä on maailma ja sumurintama,
avaamme silmämme ja maailma on kuollut,
kahleissa oleminen on loputon onni,
unohdus, eternal bliss,
keijukaisten marssi rintamalle ja juoksuhautoihin.
Vanhempia lyhyitä tekstejä:

Löytäminen on osa seikkailua.
Kun tappaa hyttysen yöllä seinästä, saalis on parempi kuin jahti.
Pure vain kovasti,
venytä vatsanahkaa,
tajua pensaiden olemus, lennä kuuhun,
kajoa itseesi.

***

Ihmissyönti kannattaa syksyisin.
Emme voi vajota masennukseen,
jos on metsästettävä.

***

Kaikki kantavat mukanaan ei mitään:
peilikuvaa muista mahtavista.

torstai 10. toukokuuta 2007

Olemme täällä vain hetken aikaa, käännämme lautasliinat nurinpäin,
joku, oletettavasti esi-isäni, kävelee haudallani,
kolme syltä ylempänä, neljä kyynärää vasempaan.

***

Maailma on meille hämärä,
yhteiskunta kurottaa lompakon takataskusta,
eduskuntatalon portailla on ennenkin kirjoitettu haureudesta,
tuntematon tyylilaji on parasta valita silloin kun olet varma kaikkeudesta.

***

Portsareilla on aikaa, maailmaan ei ole tulossa ketään,
käännetään kellonviisareita taaksepäin,
ravintola on suljettu, ruokailu kielletty,

taantuvat maailmanselitykset kuulostavat Oidipuksen jorinoilta.

***

Vielä yksi:

Tuntematon kurki koputtaa ikkunaan,
se on poliisin vanha tuttu,
jalanjäljistä sen tunnistaa.
Suolta nousee höyryä, jäljet johtavat sylttytehtaalle,
hyväosaiset ovat kaikkein vainoharhaisimpia.

keskiviikko 9. toukokuuta 2007

Kuinka pitkälle on sopiva mennä,
miten tietää saavuttaneensa sopivat mittasuhteet,
kauneusleikkauksilla parannetaan syylä pääministerin päästä,
paise kainalosta, kainalo oli presidentin, juhlakalut veivät liikaa tilaa viestimissä,
kaivosta kannettiin vettä pestäksemme leikkausarvet,
se oli elämämme paras hetki.

***

Käärmeinen aita on eduskuntatalon ympärillä,
Herkuleen urotyöt nolostuttavat valiokuntaneuvoksia, herastuomareita,
piiskatut urokset nostavat talon ilmaan, Pentagon lentää paikalle,
kuinka paljon on neljä kertaa neljä, patsaan siirrosta seuranneet keskustelut nolostuttavat meitä
vielä vuosikausia, presidentiksi noustuasi olet toiminut vastoin tahtoasi,

aurinko paistaa silmiin, kuu kaipaa takaisin valtameren pohjaan,
kiinalaiset Jupiteriin, Stockhausenin sinfonioita kuunnellessani olen vajonnut itsekin,
rock-bändit palautetaan Mongoliaan, siellä Ulan Batorin torilla kelpaa soitella,

aurinko on lavastettu, Oidipuksen salaliitto sai uuden jäsenen,
Ovidiuksen kertomat jutut painetaan sanomalehtien etusivuille,

minä olen tämän kaiken keskellä, omituisuudessani,
katsokaa varjoon, siellä tulevat omaisuudet, varkaudet, taantumuksen kaltaiset portinvartijat,
käärmeaitojen portsarit.

maanantai 7. toukokuuta 2007

Väitelause väitelauseen perään, maailmasi on monotoninen,
juo vettä lähteestä, minä seuraan tekojasi kuin heikkolahjainen,

olen oikaissut maailman vääryydet, tunnetulla pedantin säädyllisyydellä,
taantumus juoksee perässäni, kantapäät verillä, seitti heijastuu auringosta takaisin,
lähteeseen, sitä luullaan kuuksi, kuun kantapääksi,

juoskaa, ihmiset, juoskaa, tulkaa joksikin mitä ette vielä jo ole,
maailma on kuvajainen, kuvajaisuudessaan vajavainen,
ohdakkeet pistelevät kantapäillänne, olen mitoittanut kärsimyksen sopivaksi,

yhteiskunta on otettava sellaisenaan vastaan, tutkainta ei kannata potkia,
voi vielä mennä rikki, peili heijastaa sielun takaisin silmiisi,
se on peilikuva, rikkinäinen, vääristynyt, kupera.
Niin kuin tosi väite, liian kovaa soiva radio.

perjantai 4. toukokuuta 2007

Eilen ja tänään

Kaksi pitkähköä runoa:


***

Teräsmiehet lentävät kaukana taivaalla, taivaanrannassa raivoaa sota,
sieltä tulevat ohjeemme, kaivakaa päänne maan sisään, syökää juuria,
niin tekevät siatkin, pienet possut, söpöliinit,
raudanlujat journalistit piileskelevät puhelinkopeissa,
eikö heillä ole mitään häpyä, kuninkaillakaan ei ole,
keinuessa menee lintuja suuhun, hiekka pöllyää ajoradoilla,
vinttikoirat saavat kivestä päähänsä, dynamiitti on orpojen viimeinen turva,
köyhien auttaminen saa meistä viimeiset raivonpisarat esiin,
planeetta tuhoutui aikaa sitten, ujot jumalat hävittivät sen uudella alkuaineella,
paljastaa ei saa mitään tunteita ja ajatuksia, salaliitto näkyy sängyissä aamuisin,
sarjakuvalehdistä ymmärretyt viimeiset väitteet, se on Suomen pilviveikko, iltapäivien ilo.

***

Itsenäisyystaistelu vertautuu banaanin syömiseen,
valtio muodostuu joka tapauksessa, turhaa on Raamattuun vetoaminen näillä pituuspiireillä,
surrealistit tiesivät paremmin, kaikesta luopuminen on naurettavaa, mutta tarpeellista,
piispanhiippa nojailee metsässä puuhun, oksennus huulilla, kuolleiden ryöstäminen on kivaa,
voi löytää retroa, näin tekevät muun muassa töölöläiset sosialistit,
nekrofiliasta syytettiin entistä pomoani, ne olivat hyviä aikoja ne,
minä katselen omakuvaani peilistä, mutta se ei ole edes kupera,
käännän katsetta, sivellin seuraa perässä, autot saastuttavat kaduilla,
suoraan ikkunani alla, Kaarlo Bergbom ei voinut tietää tästä mitään,
hämähäkinseitit kadottavat merkityksensä iltapäivisin, kukaan ei ole mennyt tästä ohi
vuosisatoihin, vuosiin, puoleen tuntiin, on pakko myöntää olevansa hävinnyt, säkeenylitys
on verrattavissa omakustanteiseen Raamattuun,
Jumalako sen kirjoitti, heitti vanity pressiin, otti parinkymmenen kappaleen painoksen,
jakeli kavereilleen, jatko-osa tuli sitten parinsadan vuoden päästä,
Mooses sekoili agoralla, antiikin maailma tuli tutuksi, sitä sietää odottaa, hyvää,
porvaristo syö leivoksia verisellä haarukalla, kommunisti käännyttää lapsia kaduilla,
koira on hyvä tekosyy painautua vasten seinää, silmät sidottuina,
kun sinua odottaa teloituskomppania, hankkiudu hyvään seuraan.

keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Tämmöinen jäi välistä

Maailma vilkkuu, otettava kiinni mistä saa,
putoaminen on ennakoitu jo vuosituhansia sitten,
maailma kulkee radallaan.

Maanantailta ja tältä päivältä

Kannattaa lukea nämä viimeiset sanat,
ensimmäiset rivit, tulehtuneet kipupisteet,
olemattomat sanonnnat, kuinka inhoankaan vaatimattomia totuuksia,
totuttuja totuuksia, itsestäänselviä valheita,
naisten kirjoittamia korkeajännityksiä,
tuntemattomia koiria, katuojien kuninkaita,

aurinko paistaa risukasaankin:
panssarivaunut valloittivat sydämeni,
ohjukset lähestyivät Islantia,
palauttakaa ne lähettäjälle,
sinetöity suudelmin,
sen laulanut tyyppi kuoli aidsiin, toissavuonna,
kaksi päivää sitten, viimeksi tiistaina, heti sateen jälkeen,

kirjat palautettiin kirjastoon kovakouraisesti,
älkää ikinä menkö totuttautumaan uutuuksiin,
tuska siitä on seurauksena,

maailma seurailee sinua kaduilla, mustiin pukeutuneet miehet,
jos kerrankin näet ufon, niin olet tuomittu,
minä näin sellaisen lastenkutsuilla,
mehujen ja kakkujen lomassa,

Brezhnev oli nuoruuteni suurimpia sankareita,
isällinen hahmo, joka muistutti pappaa,
työväenliikkeen johtohenkilöä, moukarinheiton mestaria,
kuulantyöntäjien edusmiestä,
gorillastakin saisi nätimmän, mies hyppää avantoon,
silmät kiinni, se on tulevaisuus, ota kaikki vastaan mitä tulee,
naurettavat paljastukset, liian halvat ruoat, hajonneet kengät,
omaisuutesi ei enää riitä,
tapahtumien järjestämiseen ei ole mitään syytä,
peilikuva vääristävässä peilissä on niin lähellä totuutta, että säikähdät,
se on harvinaista tänä aikana,
mutta niin oireellista,

kampakeraamisella ajalla totuttiin televisiointeihin,
romaanien tuhoamiseen iltatulilla,
Woodstock järjestettiin dinosaurusten suostumuksella,
silloin lensivät luut, nyt kaljatölkit,
antakaa poikien laulaa, Siikaisissa on vielä hetki rauhaa jäljellä,
sitten tulevat generaattorit, Suomen viimeiset presidentit.

***

Kaulailemalla saa aikaiseksi lapsia, aidsin, tulehduksen sydänlihakseen,
kallonpohjasta putoavat ajatukset, vapaasti lentävät,
verellä puolustetut, taukoamatta aivoihin tunkeutuvat taantumuksen käsikassarat,
punaisen imperialismin viimeiset synnyinsijat,

tämä on huuli, tämä on herpes, sen vieressä, välissä ei ole mitään,
taantumus, edistys, paikkakuntia jossain läntisessä Suomessa,
jossa ei ole mitään, kauan sitten ovat tauonneet kyläkauppojen viimeiset huudot,
iltasoittoa ei kuuntele enää kukaan,
sydämissä ei asu ketään, talot ovat tyhjentyneet, välimaastot on katettu silloin,

kuka silloin etenee metsissä, kuka hyökkää Babi Jariin, kuka astelee Rauman kaduilla,
tuntemattomat mestarit ovat aiheitamme tässä triptyykissä,
maailma kulkee vasemmalta oikealle,
meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin seurata katseellamme.

torstai 26. huhtikuuta 2007

Taisin olla aika vihainen äsken. Tuli vähän parempi olo, kun kirjoitin nämä. Jotkut ihmiset saavat karvani pystyyn, vaikka he tarkoittaisivat hyvää.


Paskapäät ovat taas vallanneet maailman,
pidä lakistasi kiinni, konekiväärillä voivat suihkaista sen koska tahansa maahan,
saattaa luoti silpaista sinuakin,
liha on irtonaista, et tiedä siitä mitään,
sukkahousupäiset terroristit asuvat naapurissasi,
aloita sota kaikkea vastaan, älä syrji ketään,
kuninkaista kärppiin kaikki ovat sinua vastaan,
tongi rauhassa omia jätöksiäsi,
taannuttuaan yhteiskunta voi jättää sinut rauhaan,
juuri ja juuri.

***

Se on yhteiskunnan tarkastelua,
parhaimmillaankin, kirjoittaa nyt tällaista,
kun on parempaakin tekemistä,
aikaa ei ole juuri mihinkään, keskity tonkimiseesi,
kiehtoviahan ne ovat, kun kaikki kaatuu päälle,
sateenvarjot eivät suojaa happosateilta,
kengät asfaltilta, konekiväärit vihollisilta, naapureilta,
turhimmilta ystäviltäsi.
Kaikki on sovittu pankkivirastoissa, rahoitustarkastuksissa,
taloyhtiöiden kokouksissa,
se on salaliitto se, hyvää joulua toivottavat
ennen kuin lähettävät sinut joutomaalle, seinien taakse,
kirjankansien sisään, vällyjen väliin,
syömään pirunpihkaa, harpyijat laskeutuvat pihalle, aivan ikkunasi alle,
turhaan panet vastaan: tämä on verotuksella aiheutettavaa pientä kiusaa.

***

Vielä yksi:

Tunto on mennyt, se painui Karjalaan,
rajan taakse, ufo laskeutui aivan katseesi alle,
hakkaa olennon varpaita vasaralla, se ei kuole,
anna sille tekohengitystä, se ei herää kuolleista,
ota patjasi ja käy, olet lasarusten sukua,
kaikilla on nykyään nettisivut, sinulta ne on evätty,
julmimmalla ylhäisellä käskyllä,
kaamosmasennus ei ole mitään verrattuna
yhteiskunnan hyväosaisten tuntemaan syyllisyyteen, tiedät sen hyvin,
älä siis valita, ole onnellinen, älä mene naimisiin,
tajuathan että se on vain osa salaliittoa,
paranoia on sitä että tietää enemmän kuin mistä on hyötyä:
vainoharhaisia ovat vain hyväosaiset.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2007

Petettyjä sankareita on helpompi tajuta
kuin auringonvalossa liitelevää pölyä.

***

Mitähän sitä aina oikein miettii?

***

Kullakin on huonot ajat, kamalat päivät,
puolukoita putoilee puista,
maasta tunkee esiin irtopäitä, sähköparta,
kuuluisia japanilaisia kenraaleita,
huonoja johtajia, innovaatiomestareita,
filosofian ylioppilaita,

nämä ovat niitä juuri, huonoja aikoja,
huippuja huiputetaan liittymään yhteen,
kimppakiva on hallitusohjelmassa,
kaikkien puolueitten välinen orgiastinen ryhmäseksi,

ehkä me vielä opimme painamaan oikeita nappeja,
ydinsota on ehkä ainoa pelastuksemme,
surman suu, ajan kaivo, autiomaan perällä soivat kitarat,
viipyilemättä ampuva Colt Peacemaker.

tiistai 24. huhtikuuta 2007

Suuret nerot olivat mielipuolia, neuroosit ohjaavat historiaa, tyylitajujen
katoamista maailmankartalta, maailma on ihminen,
kuinka tyhjä tyyli!

***

Neuroosit ovat historiaa, kaadettuja puut,
maailmansota valtaa alaa:
voi voitettuja.

***

Neuroosit ovat historiaa, menneitä hämähäkit,
kaikki niiden viisaus.

***

Neuroosit ovat historiaa, syndroomat vaiettuja,
tyylihistorian kannalta tajuttavissa ovat vain hiljennetyt,
petetyt sankarit.

***

Taivas putoaa niskaanne, heittäkää
hiiteen kaikki omaisuutenne, voi voitettuja,
kaatukaa maahan, tajuttavissa ovat vain silmin nähtävät
neuroosit ja totuudet.

maanantai 23. huhtikuuta 2007

Poistin tästä äsken runon alun. Tuli niin huono että hävetti. Ja se on jo paljon. [Eivät nämäkään kovin hyviä ole.]

***

Romantiikka on viimeinen sana kuolevilla kukkuloilla,
intiaanit on ajettu maanpakoon, tämä tapa vie meidät turmioon,
tuomitut rikolliset ovat meillä poliitikkoina,
avannoista hypätään suoraan helvettiin.

***

Miesten välinen ystävyys manifestoituu souturetkillä,
intiaanit on ajettu viimeinkin maanpakoon.

***

Työn ääressä on hyvä rentoutua,
kuoleman kaltaiset sytykkeet roihuavat sydämmissämme.

***

Euroopan viimeiset autot on ajettu rikki,
maailman kaatuminen on varmistettu,
rakennettiinpa sitten kuitenkin,
suistutaan radoilta, hevoset ravaavat taivaanrannassa,
aurinko pilkistää verkonsilmästä, pohja paistaa läpi,
auringossa on suuri muna,
reiänkaltainen kaasupilvi,
se tuli lehmistä, taannuttuaan karjalaumat haihtuivat historiaan,
silmäkulmassa on malka, tukinuitto epäonnistui,
isoisät katselivat vierestä, Kuopiossa nähdään lentäviä kukkoja,
ne on kaikki hulluja siellä,
turhaan tiedetyt asiat painavat kirjahyllyn tavoin aivojamme,
pitää vaalia sydäntä, sen vaaliminenkin rasittaa kehoa,
kynät on käytetty loppuun, aloitetaan uudet, näinkö helppoa se on,
meidät on kaasutettu ihan tavallisesti, suihkussa,
jokaiseen hanaan istutettu pieni parasiitti,
elokuvista saimme ohjeita toteuttaa kaikki mielihalumme,
taivaalliset viimeiset pyrskähdykset kertovat teille miten pitää olla,
ankeriaitten kuninkaat ohjastavat hevosia talleihinsa,
kuninkaitten kuolemat varjostavat kilpailuja, se on kilpavarustelun totuus,
vielä kun saisin tähän jostain jonkintasoista kuppausta,
kuppaus, se se on poikaa,
kaiholla mietin verta selälläni,
kunpa vielä voisin toteuttaa toteutumattomia mielihaluja.
Jos suuret nerot olivatkin mielipuolia.

perjantai 20. huhtikuuta 2007

Huomenna uudestaan, profetiat iskevät lujaa vasten kasvoja,
tuotanto tulee takaisin Aasiasta,
kengät palaavat kenkätelineihiin,
muistelmat putoavat hyllyistä,
minä olen aiemminkin nähnyt vastaavan kuvaelman,
sen nimi oli Sateen putoaminen,
lienee ollut happosadetta,
tulevaisuuden ennustajat olivat väärässä,
kukaan ei ollut oikeassa eikä kukaan auttanut enää ketään,
näin puhuivat jumalat rakennustyömaalla,
toimisto on kuivunut kahtaalle,
tuntemattomat sotilaat antautuvat susille, sudet leikkaavat kyntensä,
aurinko siivilöityy huumeisen houreen lävitse,
jos tunnet mistä puhun, niin ostat mökin pienestä kylästä,
bussilinjojen varrelta, saavuttamattomista, kauheat väitteet tulevaisuudesta,
ne ovat silmissämme ohjeina tulevan varalta.

torstai 19. huhtikuuta 2007

Vanhempia

Ajalta ennen poskiontelon tulehdusta. Olin näköjään unohtanut postittaa nämä. Parempia ovat.

Jos tuhka keväällä vihannoisi,
saavuttaisimme ihmiseltä vaaditut tutkintotasot,
hämähäkit lakkaisivat kutomasta verkkojaan ympärillemme.
Maailma olisi pidempi.

***

Maailmassa ei olisi enää ongelmia,
linnut eivät enää putoaisi taivaalta, kesken lentonsa,
jos lentää liian lähelle, vaha alkaa sulaa,
auringonkukat on istutettu kehiin keskelle liikenneympyrää,
poliisilaitoksen edessä on hippien telttakylä,
maailman asetuksia ei saa enää pois.
Vaikka tuhka keväällä vihannoisi.

***

Tarkkaillaan lintujen kuulakkuutta,
kuutti makaa eduskuntatalon portailla,
läskikapina maksaa maltaita,
jos tuhka keväällä vihannoisi, sanotaan,
maistellaan ajatusta,
torjutaan ikävä.

***

Hullu maailmassa eron tekee,
kauaskantoinen on kaunis ele,
huulilla kuiskauksia, korviin rapisee rakeita,
maailma on kylmä tai lämmin vuoron perään,
lehdet ottavat vastaan juttuideoita,
kävellään vielä vähän matkaa,
maailmalla on asiaa.

Pitkästä aikaa

Poskiontelon tulehdus ja tärkeät työt veivät voiman ja ajan. Tässä taas - todella huonoja runoja pari kappaletta.


Lopeta oleminen, ostaminen, maailmassa riittävät pienet teot,
hämähäkki kutoo verkkonsa ostoskeskuksen ympärille,
maailman pienet petrigerdtit astelevat keskuudessamme,
ostoslakko on turhaa valitusta,
kuristumalla hitaasti kuoliaaksi, siinä on ajatusta,
aurinko paistaa silmiin viimeisillä hetkillä.

***
Tulipa synkkä pala. Huh.

***

Kahdella kodilla on etunsa,
tonteilla on myytäviä kohteita.

***

Olen joskus todennut, että aukiolla on aukioloajat.
Turhaa oli se tieto,
kauemmaksi on mentävä,
metsätiet kuljettava, metsät raivattava,
obskuurin rajoilla tajuttava mielenkiinnon väsähtäminen.

***

No totta totisesti.

***

Kaksi viikkoa kirjoittamatta, kyllä sen huomaa. Rutiini on kadoksissa. Josko sitä ollenkaan olikaan? Huomenna uudestaan.

perjantai 30. maaliskuuta 2007

Ihan vituilleen menivät aamun pari runoa:


Puhelu tulee taivaasta, älä toki vastaa,
Poirot tiesi paremmin,
kazoota eivät suinkaan soita kuninkaat.

***

Kitaran nakutus preerialla,
kuolema kulkee sauvansa päästä päähän,
tartu tilaisuuteen: liity palokuntaan,
vapaaehtoisesti, putoa eduskunnan turvaverkosta pois,
lännenmiehet ovat katoava laji.

***

Ei saatana. Liikaa kun yrittää jne.

***

Jääkö tästä huono mieli viikonlopuksi, jos nyt lopettaa? Pitää ruveta hommiin.

torstai 29. maaliskuuta 2007

Eiliseltä ja tältä päivältä

1. Maailma on kallellaan.
2. Kukat tuoksuvat keväisin.
3. Katumus ylittää sallitut rajat.
4. Tuska on turhaa.
5. Älä katso tännepäin.

***

Olet metsästänyt maillasi,
omillasi, turha on omistuksen tuoma varastamisen tunne.

***

Puut ovat kaatuneet,
lehdet lentäneet ties minne,
syksy saapuu kaupunkiin,
kaksintaistelut ovat väistämättömiä,
astun kadulle ja tiedän häviäväni.

***

Raunio astuu tulevaisuuteen,
maailma asettuu radalleen,
rakentaminen jatkuu ja jatkuu.

***

Lyhyys on etu,
maailman pituus mitataan jaloissa,
sinulla liian isot jalat merkitsevät muille pienuutta.

***

Merkitään mitä merkitään,
kaikki on kuitenkin saavutettu,
ei luovuta pojat tästä nyt,
kirjoituskone nakuttaa viimeiset sähkeet,
stop.

***

Se täyttää minut surulla,
kirja löytää sankarin aavikolta kuolemasta,
korppikotkat tasangolla tajuavat oman rajallisuutensa,
aurinko kuumottaa, ottaa silmiin,
termit joita en tunne täyttävät sanakirjat,
läheisiltä bensa-asemilta tulee sankareita.

***

Neilikka on valitsemamme aromi,
maailma täyttyy savusta,
salaatti on sidottava tuoliin.

***

Meille annetaan ylhäältäpäin riffejä,
Jussi Raittinen kuolee ristillä,
rokki on Pythagoraan papu,
ylitämme purot, riippusillat poltetaan jälkeemme,
kitara nakuttaa tietoisuuden rajamailla,
kuninkaan kazoo-soolo on katoavaa kansanperinnettä,
näätäkin soittaisi paremmin.

***

Maailma on kallellaan,
kukat tuoksuvat keväisin.
Katumus ylittää sallitut rajat ja tuska on turhaa.
Hys, älä katso tännepäin,
maailma kallistuu vielä pikkiriikkisen, liikaa,
baabelin torni rakennettiin jälleen kerran.

***

Aamunkoittoilmiö lisääntyy tähtitornien läheisyydessä,
kutsutaan paikalle poliisi,
teemme tästä kyselyn Nobel-akatemiaan,
Norja on hyvinvoivien, mannermaisten näköisten ihmisten maa,
äänestetään kokoomusta,
hyvinvoivien puoluetta, hirtetään sitten loput munistaan sähkötolppiin.

***

Tuntemamme ilmiöt näyttäytyvät sarjakuvina.
Rainaesitykset päättyivät 70-luvulla,
kirjavien kukkakuvioiden keskellä,
saimme maistaa viimeiset kuvat viattomuutta,

Jerry Lewis valkokankaalla,
opettajien idea vallattomuudesta,
anteeksi missä päin on rintama,
kuka näistä tietää, John Lennonkin kysyi samaa,

kuviot kieppuvat edessämme, silmien uni,
nukkuessamme valtaa pitävät jotkut ihan muut,
pääministerikään ei tiedä siitä mitään,
Kanarian saaret kutsuvat alkuperäisasukkaitaan takaisin,
meritähtien laulu kantautuu korviimme,
yläasteella katsottiin jo Bud Spenceriä,
väkivalta aktualisoitui auktoriteettien läsnäollessa,
onko ihme että olen tällainen?

tiistai 27. maaliskuuta 2007

Ei näistä nyt kovin hyviä tullut

Anteeksiantaminen on kaikkein helpointa tässä maailmassa,
sen kun kävelee oksan päästä päähän,
astuu ongelmat sivuuttaen omaan elämäänsä,
puut ovat kuolleita, minuudet sivuutettuja,
tuoretuotteet ovat kuoleman todistus,
nainen kävelee sauvojen kanssa ikkunani editse,
olen varma siitä, että tämä on väärä tapa elää.

***

lehdet ovat kuolleet
linnut lentävät loppuun saakka
syys saapuu mieleen
rakkaus on sopinut aikatauluun
hämähäkit taantuvat kehityksessä

***

Tee maistuu ruusuvedeltä,
kuin hajuvettä joisi,
haudutin sitä liian vähän aikaa,
kättelin ravintoloitsijaa kauan sitten kadulla,
moottoripyörä suhahtaa ohitseni,
katselen elämääni kuin rainaesitystä koulun jumppasalissa,
tunnottomuus on ollut yleistä pihoilla ja leikkikentillä,
kuninkaita kaivataan aika ajoin,
ei tähän, ei nyt,
kukkapensas on kuihtunut jo ennen meidän syksyämme.

***

maanantai 26. maaliskuuta 2007

Vanha levykkeeltä löytynyt runo, vuosi voi olla mitä tahansa 1995:sta 1999:een.

minä en tiedä en osaa
lauseet tulevat
kuin tauti
maailma on virus
on olemassa sellaisia maailmoja
joissa lauseet eivät toimi
minä puhun sujuvasti venäjää
saksassa olen huonompi
kärsin sotien lopputuloksista
tämä on häkki,
johon minut on
asetettu kärsimään
rangaistuksesta:
kävin liian lähellä
ja vaha putosi isoina paloina alas mereen
minulle sanottiin
ettei kannata
kukaan ei sanonut
ettei minun pitäisi olla nukkumatta
mikä on todella rikokseni:
olen maailmasta kotoisin,
siis itsekin virus,
kärsin itseni päivittäisestä tappamisesta,
kohtaan itsessäni kaikenlaisia,
hyväksyn jonkinlaisia, minä olen
tyytyväinen, tyytyväisempi kuin moni muu,
kuin sinä, katson lävitsenne kuin profeetta,
olen avoin kaikille,
antakaa lasten tulla tyköni,
minä olen se joka olen,
ego sum qui sum, osaan puhua hepreaa ja latinaa,
olen käynyt niin lähellä,
olen ollut runous itse, minä tunnen eräänlaiset,
minä tunnen paremmin kuin muut, minä olen tyytyväinen,
tyytyväisempi kuin sinä, kuin he,
olen itseäni tyytyväisempi,
minä olen tämän maailman herra tämän häkin ainoa pappi:
olen kuin lakimies
sokea vaa'aton koira

perjantai 23. maaliskuuta 2007

Reissun jälkeen hitaasti palailua työn pariin

Läpikuultavuus asioissa, jotka eivät luonnostaan ole läpikuultavia,
kammottavuus uutuustuotteissa, luonnottomuus ihmisen elämässä,
elämyksellisyys kaikkeudessa, puutteessa, loistossa,
sen tajuamisessa että yksin on kaikki,
kukaan ei tänään auta ketään eikä mikään puhu puolestasi,
se tiedettiin jo ammoisina aikoina, ennen sotia, tiistaisin sateen jälkeen,
aamupäivät vietettiin miellyttävässä horteessa,
ne ovat niitä aurinkoisia hetkiä joita muistelet vanhana,
kun olet jo antautunut maallisille nautinnoille, jättänyt äänestämättä,
astunut kohti valoa, jonka taustalla soi Mozart.

***

Minun Mozartini on läpikuultava,
kaksi kiveä kämmenen ihossa.

***

Mozart ja kaikki muu tämmöinen rihkama kuuluu runoihin, samoin Coltrane ja muu älykäs jazz. Miltä kuulostaisi jos viittaisin runossa The Crampsin levyyn A Date With Elvis, jota olen juuri siirtämässä cd:ltä kovalevylle?

***

Siirron tekniikka ei ole koskaan kiinnostanut minua,
kaikkein vähiten sen tajuaminen että maailma on teknologia.
Olen onnellinen suonsilmäkkeessä, vajonneena, hautausmaat läpikäyneenä,
kuulostellen tajuttomia yhtyeitä,
The Crampseilla on treffit Elviksen kanssa.

***

Ei se oikein toiminut.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2007

Keskiviikon terveiset. En sitten kirjoitakaan tänne vähään aikaan mitään, ellen reissun päältä innostu: lähden tänään Tampereelle filkkareille ja lauantaina Kyprokselle viikoksi perheen ja appivanhempien kanssa.

Kauniit kaupungit ovat tunnottomia paskiaisia,
kirjastot avataan tunnottomalle yleisölle,
tunnoton on myös sydämen lyönti,
hakkuuaukeitten koko samba,
yhteiskuntien siunatut tilat, käsi etsiytyy takataskulle,
morjestaa reteästi vastaantulijoita,
lompakko onkin tyhjä, maailma ei enää aukene meille.

tiistai 6. maaliskuuta 2007

Päähän iskostui lause hämähäkistä. Olen kirjoittanut hämähäkeistä ennenkin, en tiedä, mikä niissä yhtäkkiä muka kiehtoo. Asuin kerran yhden kanssa, se oli minusta jollain tavalla mukava näky aamuisin verkossaan köllimässä vessanpöntön takana.

Mutta eivät nämä runot kovin hyviä kyllä ole.


Hämähäkki kutoo viisautensa umpeen,
maailman kutoo kiinni itseensä,
hämähäkki on viisas, kuolemaansa saakka,
presidentti taas, hän katoaa taivaanrantaan,
häviää silmistämme, häipyy mielistä,
hänen muistelmansa ovat uskalletut,
maailmaan sukeltavat.

***

Hämähäkki kutoo maailmansa viisauteen,
meille jäävät pelastuksen kaltaiset olotilat,
muistamattomuus taivaanrannassa,
tajuttomuus keskellä päivää.

***

Hämähäkki kutoo viisautensa maailman ympärille,
hämähäkki kävelee niemennokan päästä päähän.
Hämähäkki tietää mitä tekee,
se on maailman pelastus.

***

Auto kääntyy ja pysähtyy,
maailma astuu ulos,
seis! minä tahdon sisään.

****

Toivottomuus valtaa alaa,
hämähäkki kutoo maailmansa umpeen,
viisaus on häviävä luonnonvara,
presidentit laukkaavat radoilla kilpaa,
hiljaisina, silmät ummessa, emme voi nähdä sivuille, sanovat.

Pariisissa oli kerran mielenosoitus,
sivistyneitä kapinoitsijoita, sanottiin,

mätien tomaattien käyttäminen poliittisena ilmauksena on sivistynyttä,
sanotaan,

sanotaanhan sitä kaikenlaista.

Maailma sillä välin pyörähtää akselinsa ympäri,
kukat asettuvat talviteloilleen,
lehtien vihreä taittuu valoksi, iltapäivän hämäräksi,
sade taukoaa, juoksemme sisään,
jäämme tahtomattamme verkon vangiksi.
Se on sivistynyt tapa päättää päivänsä,
teekuppi kädessä, höyryä katsellessa.

Poistettu lopetus:

keitämme teen. On pakko ahtautua maailmaan,
Tampereelta Turkuun,
kummatkin ovat kauniita kaupunkeja,
tunnottomia paskiaisia.

maanantai 5. maaliskuuta 2007

Paradoksi paradoksin perään,

rukoile armahdusta,
maailma on tuloillaan,

rukoile pelastusta, olet syntymässä,
paradoksi kaatuu eteesi,

maailma tulee peilistä, takavasemmalta,
kaatumatautisten maailmanselitykset,

paradoksi on myös tämä:
kaatumalla pelastat itsesi ja lähimmäisesi,

rukoile kaatumista, rukoile maatumista,
tunne itsessäsi maan käsky,

maailma kaatuu niskaasi,
oletko valmis hyppäämään pois,

rukoile paradokseja, paradoksien puolesta,
ilman niitä maailmasi on vajaa.

perjantai 2. maaliskuuta 2007

Vanhempaa tuotantoa

Isolta kotikoneelta kaivettua tekstiä muutaman vuoden takaa:


Käsitteistö ei ole selvä:
linnut ovat vielä valtaamatta,
pesimäpaikat ovat spektaakkeli,
yhteiskunta vaatii meiltä sen mitä emme voi antaa,
itsemme, minämme, sen mikä meissä on meitä,
varjot laskeutuvat hitaasti,
se oli mennyttä kesää,
silloin en voinut vielä tietää mikä olisi osani tulevaisuudessa,
tiedänkö sen nyt,

kysyn sitä sinulta,
koska oletan että tiedät,
minut on siitetty drive-in –teatterin valossa
elokuvien keskellä,
huonojen sellaisten,

se on ulkomaiden taikaa,
Suomessa ei ole perinteisesti ollut drive-in –teattereita,
andalusialainen koira ja sen sellaiset,
mrs. miniver ja hänen kaikki tuskansa,
kuka sen läpäisee, kuka sen voi voittaa,
kaadettuamme meidän on jälleen nostettava,
mitä,
lelut tietysti,
pienet muoviset numerot ja työkalut.

keskiviikko 28. helmikuuta 2007

Luomisen tuskaa keskiviikolta

Kolmen tähden ylivalta
parrat nuuskivat maailmaa
näädät viittoja
hiekka osuu silmiin
komisarius saapuu paikalle
kuoleman ylivalta on voitettu

***

laatu tulee ensin
sitten kuolema
loppumattomat ruumisrivit

***

pyyhin tästä äsken runon pois.

***

on olemassa huonoja runoja

***

Kauhistus valtaa mielen,
kaasupilvi maailman,
hämähäkit ryömivät koloistaan,
eduskuntatalo on täynnä,
viimeinen suojaus ennen maailmanvalloitusta.

***

Tunnetiloista paras on kyltymättömyys.

***

Mitä helvettiä oikein horisen koko ajan?

***

Horina lisääntyy maailmassa,
kaverit muuttivat pois, kaupunki häämötti jossain kaukana,
maaseutu on ominta tuottamaan tuskaa,
valot häilyvät, tikka koputtaa ruutuun,
aurinko ei nouse näillä mailla,
eikä jumalaa pilkata.

***

Lienee syytä lopettaa. Joskus jää tunne ettei kannattaisi lopettaa. Ehkä sittenkin vielä jatkan yhden tekstin verran.

***
Tuntemattomat alaviitteet kuolevat kaduilla,
veri virtaa, kadut ovat porvarin, maailma,
tuhotaan kuvat, toverit, eteenpäin,
retroilu on kannattavaa kivaa,
näin kirjoitti Osku Pajamäki,
historia ei opettanut hänelle mitään,
minä olen hämähäkit, kudotut verkot,
saksofonit soivat kunniaksemme,
tämä on viimeinen taisto,
historiattomuuden alaviitteet tunkevat uniimme,
ajatuksiimme, kaveri kaivaa kassista pullon,
aseen, pyssyn, sen kirjoitti Mao,
kirjassa on kissa Mao, olemme suomettuneita, vääristyneitä,
historia on näköalattomuutemme todistus,
kukaan ei tiedä mistään mitään,
vain sen osaamme kertoa,
tulostusahdistus on ehkä lähinnä sydäntämme,
ja se on myös tärkein totuus meistä itsestämme.
Maailma ahdistuu radallaan, linnut nokkivat meistä ylimääräiset lihat pois,
se on läskikapinaa se,
linnut päästimme irti toissavuonna
kun Pershing-ohjukset tuotiin naapuriin,
return to sender, laulettiin,
se oli hieno hetki, en ollut mukana, olin mukana vasta myöhempinä vuosina,
kun olin jo kuollut, henkisesti ja psykofyysisesti.
Paradoksaalisesti allekirjoitin sopimuksen verelläni,
linnut lauloivat aamunkoitteessa,
ja minun piti asettua seinää vasten.