torstai 29. maaliskuuta 2012


[Tässä muutamia runoja parilta päivältä. Fidel-aiheiset runot on kirjoitettu jo kuluvan viikon maanantaina, kun olin katsonut Teemalta Chris Markerin ristiriitaisia, mutta nostalgisia tuntoja herättävää essee-elokuvaa, jossa oli pitkiä Fidel Castro -haastatteluja.]

Menneinä vuosikymmeninä heilutit lippuja.
Käärit sätkän, samalla eleellä, samalla kädenliikkeellä
tuhosit maailmoja.

***

Kauneus on katsojan silmissä,
sätkä käärijän käsissä.
Panssarivaunu saalistaa öisillä kaduilla,
sinä tunnistat kaltaisesi.

Kukat ovat maljakossa,
siististi pöydällä,
maailmasi asetettuna sievästi vinoon.

Ja niin me juoksemme pakoon,
kohti maailmaa, kohti yhteiskuntaa,

sissitaktiikasta kertoo itse Fidel,
vielä aktiivinen, vielä toimiva,
kansojen turva,
maailman pelastus,

luurankojen vetovoimaa ei tule aliarvioida.

***

Kuljette kohti maailmaa,
erilaisia näkemyksiä kaikkeudesta,
sissitaktiikalla valloitetaan myös Betelgeuze,

intiaaneista niin väliksi,
kunhan saamelaiset säilyvät elinvoimaisina,

sataa, kuvassa lakki on märkä,
silmäsi vuotavat,

sätkäsi suupielessä on vettynyt,
olallasi rynnäkkökivääri,

oi Fidel,
katseessasi on kokonainen maailma,
puheissasi dialektiikan ydin,

minusta ei enää samaa irtoaisi,
maailmaan väsyneet miehet vainoavat minua öisin,
kirjoittavat kansainvälisessä tietoverkossa hävyttömyyksiä,
väittävät olevansa konservatiiveja,

heidän on maailma ja vallankumous,
oi Fidel,
mihin me vielä päädymmekään?

***

On taannuttava
kansainvälisen tietoverkon tasolle,

tihrustettava ikkunoista toisten elämää,
kantrilaulajien ja pyjamabanaanien,

presidentti Johnsonin ja pääministeri David Cameronin,

huumeet ovat loppuneet jo aikapäiviä sitten,
on syytä aikuistua,
ruveta onkimaan, ryhtyä täydelliseksi onkimieheksi,

kaukana läikkyy vettä rannoille,
vesi tulee pyytämättäkin ylitse,
olet siinä välissä, kiven ja veden,
hellan ja nyrkin, linja-auton ja taksin,

lentokoneet vievät sinut pyytämättä perille
kaukaisimpiin kolkkiin,
kaadut saappaat jalassa,

sitä pyysitkin,
kun hattusi oli märkä trooppisesta sateesta,
oi Fidel.

***

Maaliskuussa 2012 on tiettyjä etuja:
maailma kaatuu eteenpäin, nenälleen,

arvet parantuvat hitaasti,
ovat muistoja mielessäsi,
kauneus, ohimenevä haihatus, punatut huulet,

miksi emme aina tee niin kuin isä sanoo,
pois se meistä että kapinoisimme,

yhteiskunta asettaa rajat niin kuin itse haluamme,
kaikki toiveemme on otettu huomioon,

huhtikuussa 2012 kauhu ottaa vallan,
astumme pyörän selästä suoraan jokeen.

***

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Tilanne palautuu normaaliksi heti keskiviikkoaamuna.
Hullujen paljastetaan olevan oikeassa.
Perhonen läpyttää siipiään Toledossa,
minä kaadun jäähän ja lyön pääni Käsityöläiskatuun,
kauneus on siitä kovin kaukana.

Palestiinan lapset huutavat rannikoilla,
jossain kaukana,
onko raukoilla edes rannikkoa,
tuskin,

tässä ovat nykyisen tietomme rajat.
Meidän viheliäisyytemme paljastuu ennen viikonloppua,
aurinko silpii meistä turhat pois.

***

Onko meillä edes rannikkoa,
minkäänlaista,
meri ei vaikuta elämäämme mitenkään,

on kuin saisi suolapärskeitä kasvoilleen
kun kulkee terroristien ja näistä puhuvien keskellä,

kuljet pitkin jokea kohti merta, 
olet sokko, silmäsi sidottuina,
aivan sama kuin lukisit kirjaa ilman käsiä.

Silmittömyys on tämän ajan hyve,
saatat hyvinkin huomata olevasi
jonkun henkinen johtaja,
lakkaa siis kirjoittamasta sanoja näkemättä niitä.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ihmisen on hyödyttävä maailmasta jollain tapaa:
ota esimerkiksi vaikkapa kaikenlainen kritiikki,
jota saat toimistasi:

vuohet puhuvat vuorenrinteillä,
Venetsia, mereen uponneena, ei voi sinua enää satuttaa,

ikkunasi alla kasvaa metooppeja,
psykopompos on pieni hiiri,
joka piipittää sinulle ohjeet tulevaa elämääsi varten.

Kauneus on muille suunniteltu,
tämän maailman saat kun antaudut.

***

Kauneus ei ole tämän maailman ominaisuus,
maisema avautuu lännestä itään,
aurinko nousee leivän tavoin,

se on kasvot,
jotka ohjaavat sinut kuolemaan,
kohti suurta kohtaamista

se on:
merenranta lähellä metsää,
keskipäivän tajuaminen iholla,
viimeinen katse silmiin.

***

Pelko mielisairaudesta
ohjailee suuria joukkoja.

Emme ole tuon kaltaisia,
olemme tämän kaltaisia.

Erottuminen suurista sankareista
on olennaista.

Haarukan nokassa
näet viimein itsesi,
hirtettynä.

Raadeltunakin ihmisenliha
maistuu vain makealta.

Voisiko se joskus maistua
suolaiselta,
kysehän on vain maustamisesta.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ihminen nukkuu huonosti.
Se on kaiken vika, rappukäytävästä kuuluvat äänet
räjäyttävät tajunnan kerta toisensa jälkeen,
kukat avautuvat linnan käytävillä,

kuu nukkuu huonosti,
kaikkeuden tarmolla voisi ehkä elättää itsensä
ja pienen perheen,

maailmaan ajautuneet vuohet,
pakolaiset, heidän avaimensa,
mennään ovesta sisään, pakotetaan kaikki johonkin, 

yhteiset leikit ovat kivoja, eduskunta määrää lain siitä.

Ihminen nukkuu huonosti,
parhaiten ehkä keskikeväällä kun kaikki on vielä pimeää,
keskiaikakin,

uuden ajan tullessa menneiden sukupolvien ajatukset
painavat liian raskaasti hartioilla
ja unemme on syvää,
syvempää kuin koskaan ennen.