maanantai 28. toukokuuta 2007

Runotauko

On tullut niin huonoja runoja (ks. vakuudeksi alla), että on pakko pitää tauko. Pidän taukoa myös sen takia, että kirjoitan yhden novellin Tähtivaeltaja-lehden kilpailuun. Kommentti runon jälkeen on autenttinen.


Hinkkaa maailmaa, niin saat ahtauden esiin.
Ahtaus ahdistaa mieltä, panssarivaunut pullotettua vettä,
täynnä peilit, kuvastimet katoavat taivaanrantaan,
keskiyöllä ota käteesi piiska ja piirrä taivaalle verinen jälki,
turboahdetut mansikat katoavat.

Ei jumalauta.

perjantai 25. toukokuuta 2007

Pakko sanoa

Ei ole kyllä nyt syntynyt kovin hyviä runoja viime aikoina. Voisin osallistua johonkin huonojen runojen kisaan.
Tuskalla saavutetut edut on parasta unohtaa.
Käy elokuvissa ja tutustu kottaraisiin.
Jätä ay-liike ja tallo porvareita.
Kirjoita viimeinen päiväkirja
ja rupea oman elämäsi yksityisetsiväksi.
Kaukana ovat onnen päivät,
lähellä turmion vuodet,
sodat ja huhut sodista,
öljykenttien hurmeiset huudot,

näistä lauluista olen ennenkin imenyt voimaa,
näistä verkoista, näistä kalojen ruodoista,
tästä maailmasta, kaukana poissa, kaukana taivaanrannassa,
tuntematta ketään, tietämättä mitään,
laulu laululta lähemmäksi tuntemattomuutta,
Fantomaksen kaltaista entiteettiä, sormus iskeytyy tajuntaan,
monet nisäkkäät iskevät läpi,
se on lannoituksen voima, meillä tuhkakin vihannoi keväisin.

***

Lähellä turmion vuodet, kaukana vuodet imeä voimaa,
turnipsista saan turpiini.

???

***

Kaukomailla matkustaessa saa turpiinsa,
turbiinivoimalat pyörittävät maailmaa,
turpajuhlat vietetään öisin,
vauhdikkaasti vedetään uruilla, Hammondilla,
turpiin tulee kuitenkin, illan lopussa, aamun koittaessa,
hämähäkkien valtakunnassa.

***

Kun on kiire, ei tunnu syntyvän hyvää jälkeä.
Kun on aamuisin herännyt, tuntuu kuin maailma asettuisi radalleen.
Yöllä pääministerikään ei hallitse.
Matti Vanhanen ei nuku, hänen hallintonsa valvoo.
Erektiolla pystytetty maailmankaikkeus on suuri silmä taivaalla,
meitä valvotaan, meitä ohjataan,
tiedätte kai, että me itkemme aamuisin,
meistä on johdettu sähköjohtoja ja valutettu mahlat pihalle,
pullotettu, Bathoryn Elizabethille viety, se on kuin neitsyen verta,
maatiaisten sielu pullossa,
hinkkaa vähän, niin saat sen esiin.

keskiviikko 23. toukokuuta 2007

Tiistai ja keskiviikko

Ekaksi edellisen kerran viimeinen runo uudelleenkirjoitettuna:



Joka tulee viimeiseksi,
sammuttaa valot ja maailma räjähtää pirstaleiksi,
eikä meidän tarvitse kuin sulkea suumme,
jotta virta kulkisi väärään suuntaan, tajuntateollisuuden koristessa kuolinkouristuksissaan,
valppaana tajuamme: näytetään jokaisen maan tiedot, raja railona aukeaa,
rajan takaa haetaankin hopeat,
uuden aallon kouristuksissa syntymähopeat hajoavat
ja putoavat maahan,
poimikaa ne, oi kätyrit, oi bolshevikkien maatuskat,
joka maalla on oma tuskansa, historian syvistä kumpuava,
tuonelan joilla on omat joutsenensa,
maailma on kaunis itse kullekin.

***

Maisema vilahtaa ohitse, virkamiestyönä pudotellaan kiviä ohikulkijoiden päähän.

***

On ennenkin ollut asemia, kamalia masennuskausia,
jotka on puhdistettu spriillä, tämä on täydennysmiesten jatkuva kohtalo.

***

Tunkiolla seisotaan kädet ojossa,
erektio tunkee esiin parhaissakin perheissä.

***

Pelto on syvintä omaisuutta, syvät ojat puskevat traktorien läpi,
mittatilauspuvut eivät auta luotisateessa.

***

Maailman omuus kulkee silmien ohitse,
välitse tapahtuu lukuisia supernovia,
se on harakoiden vallankumous.

***

Kirjoitan junassa matkalla Helsinkiin. Tunne on oudon painoton. Saatan joutua lopettamaan hetkellä millä hyvänsä.

***

Leijutaan ilmassa, ollaan hiljaa vain,
tunkiot ovat maailman parhaita paikkoja,
seisotaan jalat tukevasti maassa,
kliseet ovat tarpeellisia tiistaisin, vallankumouksen alla.

***

Vielä yksi:

Kamala ajatus pyyhkiytyy mielestä:
entä jos hämähäkki on maailman presidentti,
Lukashenko maailman viisain,
öljykentät turvallisin paikka sitten Armageddonin?
Entä jos asuisikin ladossa pellon laidalla,
kulkisi kengät jalassa, eikä panostaisi entisiä naapureitaan?
Entä jos lentäisikin pellon yllä, maisemien katveessa,
pilvenpiirtäjien lävitse, tunnelin alla, maan sisässä,
olisi Arne Saknussem, olen ennenkin kuvitellut olevani hän,
viimeistään nyt tajuan asiain todellisen tilan.

***

Mieli ehtii muuttua, kun tulee vallankumous,
porvaristo kaatuu urheana barrikaadeilla,
ruikkupaskalla luetaan Huvaria,
hurrien perkeleet ampuvat kovilla,
tuollaista ei kukaan usko eikä luetuta meillä Raamattua,
tuska on turhaa, painat vain nappia, injektioruisku tunkeutuu lävitsesi,
tampereella tapahtuu paljon, vaikka sanoisit mitä,
ohjukset lentelevät Maskusta Lemuun ja takaisin,
aina tiistaisin, se on vallankumouksen romantiikkaa,
tunkeutumalla mieleen voitat lemmittysi luottamuksen,
treffeillä käymällä tuhoat vastustajan mielen ja vastarinnan,
se on turhaa, kaikki on turhaa, auringon alla ei liiku kuin harhakuvat,
se on lainaus, kaikki on lainausta, turhuuksien turhuus,
olen luullut että tästä olisi johonkin,
meillä ei napeilla pelatakaan, se on jotakin se.

perjantai 18. toukokuuta 2007

Runoja vuodelta 2004

Kohtalaisia kolme vuotta vanhoja tekstejä:


Tunkiot tulevat täyteen ilman minuakin,
aurinko paistaa mutta ei risukasaan,
nuotiot syttyvät, minä en sitä voinut auttaa,
vaikka kuinka kirjoitin siitä.
Loputtomalta tuntuvat prosessit
eivät usein ole sitä.

***

Karmeita ajatuksia miettiessään
voi katsoa ulos. Kaikki on vielä pahempaa.
Savu nousee kohti taivaita,
minulla on vielä toivoa.

***

Jos sataa, voi mennä sisälle.
Jos ei sada, pitää mennä sisälle.
Elämässä on liian vähän vaihtoehtoja,
meillä on liian monta elämää.
Lauseet, sanat, hiekoilla lausutut tunnustukset,
tuntoaistin puutumus.

***

Miljardin vuoden kiertokulku,
minä en mahdu siihen,
minulla on vain siili ja muutama haarukka,
lautanen.
Eläimet minussa nostavat päätään,
haluan tästä jotain enemmän.
Hallituksella on suolisto niin kuin muillakin,
uutisista tulee väkisinkin ummetus, hallitus ei käy paskalla,
kone nakuttaa viimeiset telexit,
päätoimittaja sammuttaa valot,
presidentti kulkee kadun päästä päähän tapaamatta ketään,
se on varjojen maailma,
oikeudeton, rakkaudeton,
kommunisti on kylmää harkintaa kiireestä kantapäähän,
automaatin kaltaista toimintaa aroilla ja aavikoilla,
pienestä vauvasta lähtevää punaista viivaa, eteenpäin kohti vallankaappausta,
vaippojen vaihtoa silmien edestä.

keskiviikko 16. toukokuuta 2007

69. teksti!

Rahtikulut osoittautuivat liian suuriksi,
pakkasimme maailman laatikkoon,
se oli puhdas, viaton.

***

Kulunki on vaillinainen, maailmanselitys viallinen,
perhosten maailmanselitykset täyttävät maailman.

***

Minulla on paistovalmiina muutama ajatus,
iltatulilla ne heitetään nuotioon.

***

Räsähtelevät ajatukset, aforismit, piinkovat kiteytymät:
älkää mulle tulko.

***

Ei saa katsoa ohjeita, tulevaisuus ohjeistaa meidät viipymättä,
koneitten taustameteli liittää meidät maailmaan.

***

Maailmassa on taustaääntä, valkoista kohinaa,
minulla on ohjeidenkäyttökielto taskussani,
lompakot täyttyivät muitten ajatuksista jo aikaa sitten.
Pääministeri hallitsee myös öisin,
mutta ei minua.

***

Valkoinen kohina on pääministerin puhetta,
kaivosta kuuluu tonttujen ääntä,
keväällä, se oli kauan sitten, kävyt putoilivat rastaitten päähän.

***

Kenen unta on sukupolveni elämä,
kenen käskyjä isäni tottelivat,
kenen kukkasia me olemme tottuneet haistelemaan,
kenen polkuja astelemme,

pääministerien maailmankaikkeus koostuu verkoista,
hämähäkkien ikävästä, hankautuessa syntyvästä sähköstä,

Cadillacien hautausmaa on masentava kirkko,
taivaanrannalla aseet paukkuvat,
kukko askeltaa Gallian kärjestä kärkeen,
keihäät tulevat perässä,
hallituksen suoliston toimiessa luotettavasti, kuten aina.

tiistai 15. toukokuuta 2007

Tyttö! sinä olet kaatunut rintamailla, frontier-ajattelu nostaa päätään,
minulla on viimeiset salamit, meetwurstit, ajattelu toimii näinkin,
hyppelehtien, vuohet antoivat minulle avaimet,
soitin Balkanilta tullessani kotiin, haitaria, hämähäkkien kudosnesteistä tehtyjä,
viimeiset käynnistysohjeet korvissani haparoin tietäni eteenpäin,
poika! sinä olet askeltanut oksan päästä päähän, valtatien ylitse,
kahden mustan viivan ylitse, neljä syltä oikeaan, isoisäsi haudoilla,
soilla, suonsilmäkkeen äärellä ensyklopedian varmuus todetaan,
isä! sinä katsot vasempaan, aina vasempaan, viittilöit käsilläsi,
turhaan, ohjeitasi tuskin noudatetaan, ainakaan tässä maailmassa,
äidit! ojentakaa vaunut eteenpäin, unohtakaa tuska,
väsymys on maailmanselitys,
minulla oli vielä jokin aika sitten taskuissani tulta,
revi tuohon tuohta, sanottiin, annoin kaikkeni,
mies! olet hevonen, ratsastamme sinulla auringonlaskuun,
kaikkeuden päähän, nainen!

maanantai 14. toukokuuta 2007

Perjantailta ja maanantailta

Maailma on ikuinen, kaivon pohjalla on hämähäkin verkko,
se pistelee neuloja kankaisiin,
sen aurinko on maankuoren sisällä, Arne Saknussem on tulossa takaisin,
kuningas Arthurin miekka otetaan jälleen haltuun,
maailma häviää, korpin raakunta jää viimeiseksi ääneksi,
tunnetaan tuskat sanomalehtiä lukiessa,
kunpa tämä viimein päättyisi.

***

Viimeinkin on tultu tuntemaan tämä tarve,
aurinko loistaa silmiini, suora mies on tarvekalujen suolla,
puut kasvavat tällä vaakasuoraan,
apilanlehdellä leijuvat keijukaiset tervehtivät minua aamuisin,
katsotaan maassa lojuvaa sanomalehteä,
ollaan huomavinaan oikaisun tarve,
tämän maailman takana on toisia maailmoja,
sinun on astuttava peilin ylitse päästäksesi sisään, tai ulos,
edellisestä edelliseen, jälkimmäisestä tulevaisuuteen.

***

Elämä raakkuu vasten kasvojasi. Narrit juhlivat maanantaisin.
Viikonlopun jälkeen on mahdollista opetella hävityksen alkeet.
Vallankumous tulee väkisinkin, et ole ensimmäisenä sitä vastustamassa.
Ladon taakse viedään kukkakimput, lopetettavat tietoisuudet,
minästä vedetään siivuja, ripustetaan oksille roikkumaan,
kunpa minäkin olisin vielä kesäisin kaunis.

***

Kenen sosialismi voittaa, kysyy lehden kansi. Vieressäni kukat kukkivat,
sonnalla lannoitetut kasvit vihannoivat,
valo tihkuu kaikkeuden läpi, ehkä toisella puolella on joku.
On olemassa vain vähän toivoa,
mutta sen kanssa on elettävä.

***

Ilmeisesti en nyt keskity tarpeeksi. Kävin välissä vessassa ja luin vanhoja Kulttuurivihkoja.

***

Tommi Römpötti ihmetteli pippaloissa perjantaina, miksi heitän tänne kaiken, minkä kirjoitan. Se on kuvaus prosessista. En tiedä, aionko koskaan kirjoittaa mitään julkaisuun. Pari kolme hyvää syntyy kuukaudessa, ehkä siitä tulee neljän viiden vuoden kuluttua pieni kokoelma.

Koetanpa vielä. Kuuntelussa Paavoharjun upea levy Yhä hämärää.

***

Masennus on maailman johtava aate,
nihilismi kaikuu käytävillä,
kakku lentää naamaan,

se on ohjeeni tämän päivän varalle,
astele varoen, sinä olet viimeinen jolla on tietoa,
ehkä unelmiakin,

Cadillacien autiomaa on kammottava kirkko,
peilin kaltainen käyttöliittymä, sielun sisin välkkyy näytöllä,
betoni oli sana, jonka halusin taannoin kieltää,
sen kantaminen osoittautui liian raskaaksi,
ollessaan tämän maailman poliisi Jumalan oli pakko kieltäytyä yhteistyöstä,

hämähäkkien uhmaikä oli kuntosalien pitäjien keskuudessa kammottava ajatus,
aivan varmasti, puhutko totta, oletko tosissasi,

runot eivät aina etene mihinkään,
tumpelokin saa lopetettua pisteeseen,
aurinko on suurena kakkuna taivaalla, keskiöisin tarpeensa tekevät
ammutaan ladon taakse, nahkatakkien öiset liepeet lepattavat muistoissamme,
on mahdollista vielä kadota,
tee se varoen, hyppää ilmaan, koeta olla osumatta maahan,
puh! olet kadonnut,
silmiä räpäyttämällä, kahleet katkaisemalla,
olet viimeinkin tajunnut, mistä on kyse.

lauantai 12. toukokuuta 2007

Laitankin perään vielä pari vanhaa. Nämä ovat ehkä parin vuoden takaisia.

Lampi heijastaa takaisin kuvani.
Minä annan kaikille nämä mahdollisuudet.
Ikuinen unohdus, keijukaisen hahtuva,
sumu nurmikolla,
kun pääsee lähelle, lakkaa näkemästä.

***

Pakko kirjoittaa on vankila.
Silmiemme edessä on maailma ja sumurintama,
avaamme silmämme ja maailma on kuollut,
kahleissa oleminen on loputon onni,
unohdus, eternal bliss,
keijukaisten marssi rintamalle ja juoksuhautoihin.
Vanhempia lyhyitä tekstejä:

Löytäminen on osa seikkailua.
Kun tappaa hyttysen yöllä seinästä, saalis on parempi kuin jahti.
Pure vain kovasti,
venytä vatsanahkaa,
tajua pensaiden olemus, lennä kuuhun,
kajoa itseesi.

***

Ihmissyönti kannattaa syksyisin.
Emme voi vajota masennukseen,
jos on metsästettävä.

***

Kaikki kantavat mukanaan ei mitään:
peilikuvaa muista mahtavista.

torstai 10. toukokuuta 2007

Olemme täällä vain hetken aikaa, käännämme lautasliinat nurinpäin,
joku, oletettavasti esi-isäni, kävelee haudallani,
kolme syltä ylempänä, neljä kyynärää vasempaan.

***

Maailma on meille hämärä,
yhteiskunta kurottaa lompakon takataskusta,
eduskuntatalon portailla on ennenkin kirjoitettu haureudesta,
tuntematon tyylilaji on parasta valita silloin kun olet varma kaikkeudesta.

***

Portsareilla on aikaa, maailmaan ei ole tulossa ketään,
käännetään kellonviisareita taaksepäin,
ravintola on suljettu, ruokailu kielletty,

taantuvat maailmanselitykset kuulostavat Oidipuksen jorinoilta.

***

Vielä yksi:

Tuntematon kurki koputtaa ikkunaan,
se on poliisin vanha tuttu,
jalanjäljistä sen tunnistaa.
Suolta nousee höyryä, jäljet johtavat sylttytehtaalle,
hyväosaiset ovat kaikkein vainoharhaisimpia.

keskiviikko 9. toukokuuta 2007

Kuinka pitkälle on sopiva mennä,
miten tietää saavuttaneensa sopivat mittasuhteet,
kauneusleikkauksilla parannetaan syylä pääministerin päästä,
paise kainalosta, kainalo oli presidentin, juhlakalut veivät liikaa tilaa viestimissä,
kaivosta kannettiin vettä pestäksemme leikkausarvet,
se oli elämämme paras hetki.

***

Käärmeinen aita on eduskuntatalon ympärillä,
Herkuleen urotyöt nolostuttavat valiokuntaneuvoksia, herastuomareita,
piiskatut urokset nostavat talon ilmaan, Pentagon lentää paikalle,
kuinka paljon on neljä kertaa neljä, patsaan siirrosta seuranneet keskustelut nolostuttavat meitä
vielä vuosikausia, presidentiksi noustuasi olet toiminut vastoin tahtoasi,

aurinko paistaa silmiin, kuu kaipaa takaisin valtameren pohjaan,
kiinalaiset Jupiteriin, Stockhausenin sinfonioita kuunnellessani olen vajonnut itsekin,
rock-bändit palautetaan Mongoliaan, siellä Ulan Batorin torilla kelpaa soitella,

aurinko on lavastettu, Oidipuksen salaliitto sai uuden jäsenen,
Ovidiuksen kertomat jutut painetaan sanomalehtien etusivuille,

minä olen tämän kaiken keskellä, omituisuudessani,
katsokaa varjoon, siellä tulevat omaisuudet, varkaudet, taantumuksen kaltaiset portinvartijat,
käärmeaitojen portsarit.

maanantai 7. toukokuuta 2007

Väitelause väitelauseen perään, maailmasi on monotoninen,
juo vettä lähteestä, minä seuraan tekojasi kuin heikkolahjainen,

olen oikaissut maailman vääryydet, tunnetulla pedantin säädyllisyydellä,
taantumus juoksee perässäni, kantapäät verillä, seitti heijastuu auringosta takaisin,
lähteeseen, sitä luullaan kuuksi, kuun kantapääksi,

juoskaa, ihmiset, juoskaa, tulkaa joksikin mitä ette vielä jo ole,
maailma on kuvajainen, kuvajaisuudessaan vajavainen,
ohdakkeet pistelevät kantapäillänne, olen mitoittanut kärsimyksen sopivaksi,

yhteiskunta on otettava sellaisenaan vastaan, tutkainta ei kannata potkia,
voi vielä mennä rikki, peili heijastaa sielun takaisin silmiisi,
se on peilikuva, rikkinäinen, vääristynyt, kupera.
Niin kuin tosi väite, liian kovaa soiva radio.

perjantai 4. toukokuuta 2007

Eilen ja tänään

Kaksi pitkähköä runoa:


***

Teräsmiehet lentävät kaukana taivaalla, taivaanrannassa raivoaa sota,
sieltä tulevat ohjeemme, kaivakaa päänne maan sisään, syökää juuria,
niin tekevät siatkin, pienet possut, söpöliinit,
raudanlujat journalistit piileskelevät puhelinkopeissa,
eikö heillä ole mitään häpyä, kuninkaillakaan ei ole,
keinuessa menee lintuja suuhun, hiekka pöllyää ajoradoilla,
vinttikoirat saavat kivestä päähänsä, dynamiitti on orpojen viimeinen turva,
köyhien auttaminen saa meistä viimeiset raivonpisarat esiin,
planeetta tuhoutui aikaa sitten, ujot jumalat hävittivät sen uudella alkuaineella,
paljastaa ei saa mitään tunteita ja ajatuksia, salaliitto näkyy sängyissä aamuisin,
sarjakuvalehdistä ymmärretyt viimeiset väitteet, se on Suomen pilviveikko, iltapäivien ilo.

***

Itsenäisyystaistelu vertautuu banaanin syömiseen,
valtio muodostuu joka tapauksessa, turhaa on Raamattuun vetoaminen näillä pituuspiireillä,
surrealistit tiesivät paremmin, kaikesta luopuminen on naurettavaa, mutta tarpeellista,
piispanhiippa nojailee metsässä puuhun, oksennus huulilla, kuolleiden ryöstäminen on kivaa,
voi löytää retroa, näin tekevät muun muassa töölöläiset sosialistit,
nekrofiliasta syytettiin entistä pomoani, ne olivat hyviä aikoja ne,
minä katselen omakuvaani peilistä, mutta se ei ole edes kupera,
käännän katsetta, sivellin seuraa perässä, autot saastuttavat kaduilla,
suoraan ikkunani alla, Kaarlo Bergbom ei voinut tietää tästä mitään,
hämähäkinseitit kadottavat merkityksensä iltapäivisin, kukaan ei ole mennyt tästä ohi
vuosisatoihin, vuosiin, puoleen tuntiin, on pakko myöntää olevansa hävinnyt, säkeenylitys
on verrattavissa omakustanteiseen Raamattuun,
Jumalako sen kirjoitti, heitti vanity pressiin, otti parinkymmenen kappaleen painoksen,
jakeli kavereilleen, jatko-osa tuli sitten parinsadan vuoden päästä,
Mooses sekoili agoralla, antiikin maailma tuli tutuksi, sitä sietää odottaa, hyvää,
porvaristo syö leivoksia verisellä haarukalla, kommunisti käännyttää lapsia kaduilla,
koira on hyvä tekosyy painautua vasten seinää, silmät sidottuina,
kun sinua odottaa teloituskomppania, hankkiudu hyvään seuraan.

keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Tämmöinen jäi välistä

Maailma vilkkuu, otettava kiinni mistä saa,
putoaminen on ennakoitu jo vuosituhansia sitten,
maailma kulkee radallaan.

Maanantailta ja tältä päivältä

Kannattaa lukea nämä viimeiset sanat,
ensimmäiset rivit, tulehtuneet kipupisteet,
olemattomat sanonnnat, kuinka inhoankaan vaatimattomia totuuksia,
totuttuja totuuksia, itsestäänselviä valheita,
naisten kirjoittamia korkeajännityksiä,
tuntemattomia koiria, katuojien kuninkaita,

aurinko paistaa risukasaankin:
panssarivaunut valloittivat sydämeni,
ohjukset lähestyivät Islantia,
palauttakaa ne lähettäjälle,
sinetöity suudelmin,
sen laulanut tyyppi kuoli aidsiin, toissavuonna,
kaksi päivää sitten, viimeksi tiistaina, heti sateen jälkeen,

kirjat palautettiin kirjastoon kovakouraisesti,
älkää ikinä menkö totuttautumaan uutuuksiin,
tuska siitä on seurauksena,

maailma seurailee sinua kaduilla, mustiin pukeutuneet miehet,
jos kerrankin näet ufon, niin olet tuomittu,
minä näin sellaisen lastenkutsuilla,
mehujen ja kakkujen lomassa,

Brezhnev oli nuoruuteni suurimpia sankareita,
isällinen hahmo, joka muistutti pappaa,
työväenliikkeen johtohenkilöä, moukarinheiton mestaria,
kuulantyöntäjien edusmiestä,
gorillastakin saisi nätimmän, mies hyppää avantoon,
silmät kiinni, se on tulevaisuus, ota kaikki vastaan mitä tulee,
naurettavat paljastukset, liian halvat ruoat, hajonneet kengät,
omaisuutesi ei enää riitä,
tapahtumien järjestämiseen ei ole mitään syytä,
peilikuva vääristävässä peilissä on niin lähellä totuutta, että säikähdät,
se on harvinaista tänä aikana,
mutta niin oireellista,

kampakeraamisella ajalla totuttiin televisiointeihin,
romaanien tuhoamiseen iltatulilla,
Woodstock järjestettiin dinosaurusten suostumuksella,
silloin lensivät luut, nyt kaljatölkit,
antakaa poikien laulaa, Siikaisissa on vielä hetki rauhaa jäljellä,
sitten tulevat generaattorit, Suomen viimeiset presidentit.

***

Kaulailemalla saa aikaiseksi lapsia, aidsin, tulehduksen sydänlihakseen,
kallonpohjasta putoavat ajatukset, vapaasti lentävät,
verellä puolustetut, taukoamatta aivoihin tunkeutuvat taantumuksen käsikassarat,
punaisen imperialismin viimeiset synnyinsijat,

tämä on huuli, tämä on herpes, sen vieressä, välissä ei ole mitään,
taantumus, edistys, paikkakuntia jossain läntisessä Suomessa,
jossa ei ole mitään, kauan sitten ovat tauonneet kyläkauppojen viimeiset huudot,
iltasoittoa ei kuuntele enää kukaan,
sydämissä ei asu ketään, talot ovat tyhjentyneet, välimaastot on katettu silloin,

kuka silloin etenee metsissä, kuka hyökkää Babi Jariin, kuka astelee Rauman kaduilla,
tuntemattomat mestarit ovat aiheitamme tässä triptyykissä,
maailma kulkee vasemmalta oikealle,
meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin seurata katseellamme.