tiistai 29. syyskuuta 2009

vihani on pyhästä perseestä kotoisin,
minulle sanotaan: tule kotiin sieltä puusta,
minä sanon: minua ei ole tehty puusta,
minä olen sokeria ja kuorrutettu metallitangoilla,
sellainen kuuma koira, maailman kuuma koira,
viimeinen vietävissä oleva kokoomuksen kannattaja,
ruoskittu, päähän ammuttu, kuoppaan pudotettu,
taantumusto kuolee maanantaina,
ai niin, nyt onkin tiistai,

vielä kun muistaisi mistä on kyse,
ettei tulisi väärinkäsityksiä.

***

väärinkäsitysten maailma on tuttu
minulle, kaikille,
keinuista on pudottu ennenkin

***

tulkaa kaikki tänne

***

kaikki kuulkaa viimeiset sanani
matto on vihreä, punainen,
täynnä puista pudonneita valheita,
seisomme matolla, matto viedään jalkojemme alta

***

valhe on luonnollinen osa maailmaa,
orgaanista jätettä, se voidaan koska tahansa
hävittää, tuoda maailmaan takaisin,
jos vain muistamme

***

vielä yksi:

kaikki eivät tiedä tätä minusta:
näen ikkunasta maailmaan syvyyteen,
siellä missä on maailman syvin ydin

***

ei se nyt oikein lähtenyt.

tiistai 22. syyskuuta 2009

sotakirja vaatii veronsa, raamattu toisen,
lintu laulaa maailman päästä päähän ja takaisin,
lintu lentää keinuessa suuhuni,
mäyrä tietää kaiken aina paremmin,

aina toisen tosiasian sattuessa kerro toinen,
ota itseltäsi todistustaakka, poispäin kerro
maailmaan kioskien tiskeillä,
aina on mahdollisuus,

paitsi nyt
paitsi nyt

maanantai 21. syyskuuta 2009

vuokratyöläinen maksaa vuokran,
kitarat soivat autiomailla yksinäistä kuviota,
yksinäisyys luonnehtii työelämää,
ollaan samaan aikaan lomalla ja töissä,
viedään terkut häihin, ei muuta,
serkut elävät luolissa, pappa huoltaa mopoaan,
yhtenäisyys on ammoin kuollut toive ja haave

***

vuokratyöläinen maksaa vuokran, kitarat soivat autiomailla yksinäistä kuviota, yksinäisyys luonnehtii työelämää, ollaan samaan aikaan lomalla ja töissä, viedään terkut häihin, ei muuta, serkut elävät luolissa, pappa huoltaa mopoaan, yhtenäisyys on ammoin kuollut toive ja haave

***

Vuokratyöläinen maksaa vuokran. Kitarat soivat autiomailla yksinäistä kuviota. Yksinäisyys luonnehtii työelämää. Ollaan samaan aikaan lomalla ja töissä. Viedään terkut häihin, ei muuta. Serkut elävät luolissa, pappa huoltaa mopoaan. Yhtenäisyys on ammoin kuollut toive ja haave.

***

lomalta paluu sujuu järjestyksessä, kuolleita tulee vain vähän,
maailman takaisiin asioihin ei ole palaamista,
meillä on jäljellä vain ehtoollinen erämaassa,
kristuksen kaltaiset kasvot petrimaljassa,
paahtoleivän pinnassa, mallasuutteessa

***

on viimeinkin tehtävä myyntiselvitys, sekoitettava maailman asiat
sen itsensä takaisiin asioihin, puheeseen, kieleen,
vauvoihin kehdoissa, pinnasängyissä,
kieli ja sen itku ovat viimeiset lenkkarit,
joilla astumme kohti viimeistä tuomiota

torstai 17. syyskuuta 2009

maailma on viimeinkin ruma,
olemme yltäneet tavoitteeseemme
lehdet roikkuvat puista, sinisinä
huulet

***

sinisinä huulet, ymmyrkäisinä hallitsijat,
lehdet roikkuvat puista, orava
on näkymätön hallitsijamme

***

puussa on orava,
mielletään se hallitsijaksi,

näin toimii kansainvalta

***

huomataan epäilyttäviä tendenssejä:
ammutaan linnut taivaalta alas,

syksy saa, linnut tuleentuvat

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

kun on pettynyt maailmaan,
maailma iskee takaisin:
laittaa pelaamaan korttia,
talojen korkeilla katoilla naakatkin ovat kuninkaita

***

vielä ehtii junaan, vielä
syksy saapuu, sataa ensi lumen,
lumenvalkoinen on myös kuningatar,
saapuessaan ratsullaan, runoratsullaan,
viimeiset lehdet roikkuvat kasvoistasi,
taantuma saa sinut kiinni kun vähiten odotat

tiistai 15. syyskuuta 2009

maailmasta voivat eräät vain haaveilla,
se on joko puolivuotinen tai yksivuotinen,
välissä on kylmä kolmio, taantumus, laitavasemmisto
ja sen synnintunnustukset,

minulla ei ole ollut pitkiin aikoihin mitään sanottavaa,
sen tietävät toki muutkin,
viimeksi kuuntelivat kolme vuotta sitten,

se oli tiistaina, heti sateen jälkeen,
akvaarion vieressä seisoskeltiin ja räittiin maahan,
muistan että sattui mahaan,

kuningas tonki sittemmin karttojani,
maailmaan tuli virheitä enemmän kuin jaksoin sietää

***

maailmasta voivat ihmiset vain haaveilla,
tämä ei ole sellainen

***

tuntemattomat mulkut seisovat katujen varsilla,
nainen kävelee haudallani, värähdän,
maailmassa on sumutarina,
verhottu salaisuuteen

maanantai 14. syyskuuta 2009

kun elämä ei löydy, kannattaa etsiä taskuistaan,
taskuissaan ihminen kantaa aurinkoa mukanaan,
ruokaa, päivällistä, intohimoista suhdetta harrastuksiinsa,
keskiyön aamiaista keskellä päivää,

se oli viime maanantaina, kun keijo ammuttiin,
viimeistä kertaa, hän nousi seitsemäntenä päivänä kuolleista,
maasta, haudasta, vielä lämpimistä voileivistä,
turhaan haudattujen viereltä, sudenpesästä,
taipui mittaamaan suonsilmäkkeitä,
meiltä ammoin riistettyjä taksikuskeja,

silloin minä löysin maailmani, pölyjen keskeltä,
mainostaulujen takaa, lättähattujen muistoista,
kääntyvän vessanhanan alta, lopeta se turha vedenjuoksutus,
leukaluitten kohdalla minulle sanottiin,
ja leuka ja suu ja kieli tärisivät junan hytkyessä
kohti kadotusta, kohti länsirannikkoa, viimeistä rantaa,
manifest destinyä,
josta intiaanitkin voivat vain haaveilla

perjantai 11. syyskuuta 2009

mistä olet pienentynyt nykyiseen kokoosi,
maailma, viimeinen presidentti on kuningas,
aina ja kaikkialla keväällä, keväisin,

jokien varsilla tuhotaan ensimmäiset kukannuput,
minä ongin kalat ja heitän ne takaisin,
ollaan olevinaan matkalla helvettiin,
vaikka todellisuudessa ollaan jo tulossa takaisin,

kuninkuus vaatii toimenpiteitä,
pienentyminen, hengittämisen lopettaminen,
soitto sairaalaan,
olet enää pieni vaatimaton nuljaska tai silokki,

silloin vasta olet kiinni omissa tiedoissasi ja muistoissasi

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

metsä kaikille,
näin vastaa valtakunta huutoosi,
suolistosta saadaan oivat rajamerkit,
siitakkeille käy huonosti aina keskiviikkoisin

***

metsä kaikille, torit avoimiksi,
näin vastaa valtakunta huutoonsa,
kuningas tonkii jätelavoja,
eri lait leijonalle ja lampaalle on sortoa,
sen tiesivät jo muinaiset kriitikot,
joille raahab oli ikuinen olotila,

minä tiedän paremmin,
kuinkas muutenkaan, tautisena maattuani
tiesin kaiken: unissa ne tulivat,
unissa joita silmälasit päässä näin,
ja ilmankin, leijonien katsoessa päältä,

leijonien jotka leijuivat jossain silmien tasolla,
aiheuttivat sekasortoa liikenteessä,
viimein saapuivat siimekseen,
metsien keskelle, torien reunoille,
ja joku vielä kysyy: mistä tämä kaikki on tänne tullut?

tiistai 8. syyskuuta 2009

Tämä on kirjoitettu aiemmin, unohtui postittaa

missä viimeksi tapahtui, siellä olimme me,
alain delon ja minä,
aamutakeissa, piiput taskuissa,
revolverit muistoissa, autojen takapenkeillä,
baarien tiskeillä, elokuvateatterien lippuluukuilla,

missä ensimmäinen rikos tapahtui,
siellä olimme me, pääministeri medvedev ja minä,
alain delon -aamutakeissamme, tundralla ja taigalla,
tiikereitä ja lumileopardeja vaanien,
korkokengät jaloissa, viisuja hiljakseen mielessämme muistellen,
sankarillisia kansallislauluja, viimeisiä rotunsa edustajia,

missä talous lopulta kaatui,
siellä olimme me, mauno koivisto ja minä,
suuren vakoojan näköinen presidentti ja minä,
alati kekkosen näköisenä, hämähäkkien kaltaisena,
viimeisinä muistumina suuren rotunsa edustajista,
pankkien ovia kolkutellen, suurenmoisia paraateja hiljaa mielessämme kuvitellen
tappaja on mato, voittaja viimeinen, iänikuinen,
kalan makuisia puikkoja tursoja, kananpoikien tuskaisia huutoja,
maailma kääntyy selällään, haudassa,
pyöritään karusellissa, elokuvissa, viimeiset konstit
ennen hautapaikan valitsemista,
vielä ehtii ennen kuin hinnat nousevat

***

valtavan tilallisen täyttämä maailma
natisee liitoksissaan, traktorien täytyy pienentyä jatkuvasti
jotta ne mahtuisivat taskuihin,

kylpyammeisiin on koottu päitä,
jotka puhuvat ja puhuvat,
leif salménin äänellä, ja maailman mahtavimman sammakon,
kuninkaan joka asuu mutalammella

ensimmäisenä tulee mieleen sellainen olotila,
jossa suolisto on kasattu jätteistä,
presidenttien silmistä ja kananaivoisista automiehistä,
tunkeilevien ihmisten pyynnöistä lähestymiskieltoon,

maailma pienentyy jatkuvasti, joka silmäyksellä,
et vain havaitse sitä,
tämän B-osan tunnistaminen johtuu siitä että sinulla on silmät

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

maailma ostaa minut, viimeisen sarjakuvalinnakkeen, viillot tulevat arabiasta asti, tunnetaan viimeisenä intiaanina, punanahkojen pispala, paperitehtaitten määrät laskeutuvat tietoomme, kitaristina tunnettiin suomen suurin neandertalilainen, puupuhaltimet soivat kuin viimeistä päivää, se on nahkafagottien maailmankaikkeus, ovidiuksen kerrastot päällämme kävelemme kohti tampereen raatihuonetta, se on viimeinen marssi, viimeinen marski, sellaisia veritöitä emme muistele mielellämme, työnnämme ja sysämme ne taakse, kauas pois, viimeisiin veroilmoituksen jättöpäiviin, tajuntamme takaraivoon, viimeiselle penkille, josta viimeiset pop-laulajat ne voivat noukkia ja käyttää työssään inspiraationa ja luoda viimeisiä katsauksia rintaman tapahtumiin, raatteen tielle, olkiluodon tapahtumiin, loviisan kotirintamaan, raasteen tielläkin tapahtui, viimeiset sotilaat kaatuivat siellä, minä olin yksi heistä

***

[Kuuntelin Kuusumun Profeettaa tätä kirjoittaessani, mikä on saattanut vaikuttaa asiaan.]

tiistai 1. syyskuuta 2009

melodia meni suusta alas,
jäi kadun varteen, mielissämme me sen teimme,
presidentti taputti meille, heilutti autostaan, kevään viimeiset
purkaukset ne siinä olivat, meiltä viimeiseksi pois otetut
etuudet ovat niitä kaikkein parhaita,
rakkaimmillemme teemme mitä haluamme,
maan johtaja on kuollut, hapoissaan,
käyttää liian pieniä alushousuja,
vaimo on astraalitasolla, minä seuraan perässä
jahka saan kellon ajastettua

***

timothy leary ostaa marvelin,
presidenttitasolla neuvotellaan lsd:n käytöstä,
kadut ovat porvarin, veressä, isiksen kätköissä,
hameenhelmojen viimeiset heilahdukset,
tuntemattomien sotilaiden näkyvät tervehdykset,
miten ikinä voin sulkea tämän maailman?

***

viimeinen rivi voi olla myös ilman kysymysmerkkiä.