maanantai 15. lokakuuta 2012


Onko mahdollista maatua maan madoksi,
nokoset: uhka vai mahdollisuus,
väsymys yhteiskunnallisena kysymyksenä,
kauniit ja korskeat pyramidin huipulla,
olisipa jaloillani viltti, en palelisi niin,
odotan konekiväärin kanssa
vuoristosolassa että pääsen
jakamaan oikeutta
niin, oikeutta,

odottakaapa vain, minulta luodit eivät lopu,
sanomalehtien tilaukset loppuvat monilta tiistaisin,
oi google ja winsor mccay,
gertie-dinosauruskin voi tulla kadulla vastaan,
mistä se tietää minne mennä,
sama koskee meitä ja monia muita.

torstai 4. lokakuuta 2012


Mitä tehdä kun ei muista ensimmäisiä sanoja
eikä tiedä viimeisiä?
Kauan sitten ajatellut ajatukset
makaavat ruostuneina lattialla
eikä ole merkkejä että asiaintila muuttuisi.

(Heti edellisen perään kirjoitettu runo, kun tajusin sittenkin, että sentimentaalisuuden vallassa en muistanut Jarmon ja minun ensimmäistä kohtaamista.) 

Syksy koskettaa meitä kaikkia,
viimeisen apilan ruostuneet terälehdet.

Muistoissamme ensimmäiset sanat,
viimeisiä ei ehkä koskaan ollutkaan.

- Jarmo Papinniemelle 4.10.2012

keskiviikko 3. lokakuuta 2012


Sanakirjaan päätyminen aiheuttaa halvauksen,
blues soi korvissa loputtomiin.

Aina voi sanoa toisin,
loputtomiin,
skrätsätä itselleen hautakiven.

Tietoisuuden rajoilla
on mahdollista olla tietoinen,
zitten zen zaa unohtaa.

Kauheimmat vitsit ovat usein parhaita:
kuolema koputtaa oveen
ja pyytää lähtemään mukaansa.

***

Törmäämme jatkuvasti väitteisiin,
hevoset juoksevat karkuun,
aurinko paistaa liian kuumasti.

Taivas on käristynyt,
meillä ei ole enää toista suojaa.

***

Törmäämme jatkuvasti väitteisiin,
olemme mustelmilla,
tautiluokitus: opetuksen aloittaminen.

tiistai 2. lokakuuta 2012


Kuka voi jatkaa töitä,
kun naakat jatkuvasti roikkuvat langoilla,

pääsi päällä kuin Damokles itse,
jaloista ripustettuna, hiillostettuna hiljaisesti grillihiilien hehkussa,

naakka kuin naakka,
lintu mikä lintu, kaksipäisen kotkan varjossa ollaan itsekukin,

meille ei parane näyttää kierrekantisiin vihkoihin piirrustettuja raaputuksia,
saamme niistä vain ideoita toteutettavaksi tiistai-iltaisin.

***

Sisäänpäinkääntyneisyys on uusi musta,

sanovat että tauti tarttuu myös Facebookin välityksellä,

me emme tiedä enää mistään mitään,
emme juuri mitään,
ja se on meidän vahvuutemme.

***

Sanakirja on uusi musta,
kuolema kadonnut korppi.

***

maanantai 1. lokakuuta 2012

Lokakuu synnytti pari runoa

Ville is typing,
hermostuttaa, väsyttää,
unettomuus on uusi musta,

tanssimme on chat-chat-chat,
askelkuvio on tuttu Suuresta sivistyssanakirjasta,

me voimme tanssia,
google hoitaa loput,

runouden ja käsikirjat.

***

Keskeneräisen käsikirjoitus makaa maassa,
nosta se pystyyn,

kamoon, vielä on mahdollisuus
tehdä elämästäsi siedettävää,

tilaa kirjoja kustantajalta,
ole hiljaa.

***

Ole hiljaa,
se on kirjailijan perusedellytys.

***

Ole hiljaa,
olet kirjailija.

***

Palkkioista puhutaan jossain kaukana.
Et kuule kunnolla,
huulten liike on kuin hevosten ravaaminen pustalla.

Voit aivan hyvin syödä huulipunasi
ja raapia seinät kynnet verillä öisin,
mikään ei silti muutu.

Tautiluokitus saavuttaa maailman,
kaikista tulee tästä lähin kuolleita.

***

Helpotuksen huokaus
kun voi sanoa: no niin,
jatkas töitä.

***

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Mistä nämä olot tulevat,
kun kaipaa sekä olemassaolevaa
että sitä minkä aika jo jätti,

kun on sekä kuollut että elossa,
samaan aikaan näkee kirkkaasti
ja kuljeskelee kädet taskuissa
sameissa vesissä,

katse kohdistettuna koivujen rajaan,
missä auringon viimeiset säteet
tekevät yhteiskunnasta siedettävän paikan elää.

torstai 24. toukokuuta 2012


En pysty katsomaan peiliin.
Elän jännän äärellä:
näen jatkuvasti ympärilläni suuria pyöreitä muotoja,
yhteiskuntia jotka muodostuvat toisiaan jatkuvasti kiehnäävistä
kuhnureista ja muista työläisistä,
joiden panos teollisuudelle on korvaamaton.
Elinolosuhteet toiletissani ovat kurjat:
vesipiste ja reikä.
Ne kuvaavat minua ja minun tarpeitani.
Kauneus vaivaa öisin,
haparoin seinää kuin olisin jokin hämähäkki,
tongin unissani kuninkaiden viittoja
ja mietin, paljonko vanhenen seuraavan 50 vuoden aikana.
Se on elinajanodote, elän vielä kauemmin kuin olen tähän asti elänyt.
En tiedä, mitä tapahtuu, kun lopulta kuolen.
Siksi en pysty katsomaan peiliin.

maanantai 7. toukokuuta 2012


Katkelma karanneesta elämästä:
maa, latva, maan tunne, blut und boden,
varuboden,
kauneus viettelee meidät ja silmämme,
revit ne lopulta pois,
sielusta karanneet autiomaat,
vettä kasteluautomaateista, kahvia janoautomaateista,
junissa vielä pelaa palvelu,
korttiäijien loputon rinki, Jumala siinä keskellä,
vaatimassa itselleen isompaa osaa hallittavaksi,
kuoleman kosketus on itsellesi läheinen,
läheisiä ovat myös maailmasi kaikki kaupat
ja niiden alla mätänevät ruumisjoukot.

torstai 29. maaliskuuta 2012


[Tässä muutamia runoja parilta päivältä. Fidel-aiheiset runot on kirjoitettu jo kuluvan viikon maanantaina, kun olin katsonut Teemalta Chris Markerin ristiriitaisia, mutta nostalgisia tuntoja herättävää essee-elokuvaa, jossa oli pitkiä Fidel Castro -haastatteluja.]

Menneinä vuosikymmeninä heilutit lippuja.
Käärit sätkän, samalla eleellä, samalla kädenliikkeellä
tuhosit maailmoja.

***

Kauneus on katsojan silmissä,
sätkä käärijän käsissä.
Panssarivaunu saalistaa öisillä kaduilla,
sinä tunnistat kaltaisesi.

Kukat ovat maljakossa,
siististi pöydällä,
maailmasi asetettuna sievästi vinoon.

Ja niin me juoksemme pakoon,
kohti maailmaa, kohti yhteiskuntaa,

sissitaktiikasta kertoo itse Fidel,
vielä aktiivinen, vielä toimiva,
kansojen turva,
maailman pelastus,

luurankojen vetovoimaa ei tule aliarvioida.

***

Kuljette kohti maailmaa,
erilaisia näkemyksiä kaikkeudesta,
sissitaktiikalla valloitetaan myös Betelgeuze,

intiaaneista niin väliksi,
kunhan saamelaiset säilyvät elinvoimaisina,

sataa, kuvassa lakki on märkä,
silmäsi vuotavat,

sätkäsi suupielessä on vettynyt,
olallasi rynnäkkökivääri,

oi Fidel,
katseessasi on kokonainen maailma,
puheissasi dialektiikan ydin,

minusta ei enää samaa irtoaisi,
maailmaan väsyneet miehet vainoavat minua öisin,
kirjoittavat kansainvälisessä tietoverkossa hävyttömyyksiä,
väittävät olevansa konservatiiveja,

heidän on maailma ja vallankumous,
oi Fidel,
mihin me vielä päädymmekään?

***

On taannuttava
kansainvälisen tietoverkon tasolle,

tihrustettava ikkunoista toisten elämää,
kantrilaulajien ja pyjamabanaanien,

presidentti Johnsonin ja pääministeri David Cameronin,

huumeet ovat loppuneet jo aikapäiviä sitten,
on syytä aikuistua,
ruveta onkimaan, ryhtyä täydelliseksi onkimieheksi,

kaukana läikkyy vettä rannoille,
vesi tulee pyytämättäkin ylitse,
olet siinä välissä, kiven ja veden,
hellan ja nyrkin, linja-auton ja taksin,

lentokoneet vievät sinut pyytämättä perille
kaukaisimpiin kolkkiin,
kaadut saappaat jalassa,

sitä pyysitkin,
kun hattusi oli märkä trooppisesta sateesta,
oi Fidel.

***

Maaliskuussa 2012 on tiettyjä etuja:
maailma kaatuu eteenpäin, nenälleen,

arvet parantuvat hitaasti,
ovat muistoja mielessäsi,
kauneus, ohimenevä haihatus, punatut huulet,

miksi emme aina tee niin kuin isä sanoo,
pois se meistä että kapinoisimme,

yhteiskunta asettaa rajat niin kuin itse haluamme,
kaikki toiveemme on otettu huomioon,

huhtikuussa 2012 kauhu ottaa vallan,
astumme pyörän selästä suoraan jokeen.

***

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Tilanne palautuu normaaliksi heti keskiviikkoaamuna.
Hullujen paljastetaan olevan oikeassa.
Perhonen läpyttää siipiään Toledossa,
minä kaadun jäähän ja lyön pääni Käsityöläiskatuun,
kauneus on siitä kovin kaukana.

Palestiinan lapset huutavat rannikoilla,
jossain kaukana,
onko raukoilla edes rannikkoa,
tuskin,

tässä ovat nykyisen tietomme rajat.
Meidän viheliäisyytemme paljastuu ennen viikonloppua,
aurinko silpii meistä turhat pois.

***

Onko meillä edes rannikkoa,
minkäänlaista,
meri ei vaikuta elämäämme mitenkään,

on kuin saisi suolapärskeitä kasvoilleen
kun kulkee terroristien ja näistä puhuvien keskellä,

kuljet pitkin jokea kohti merta, 
olet sokko, silmäsi sidottuina,
aivan sama kuin lukisit kirjaa ilman käsiä.

Silmittömyys on tämän ajan hyve,
saatat hyvinkin huomata olevasi
jonkun henkinen johtaja,
lakkaa siis kirjoittamasta sanoja näkemättä niitä.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ihmisen on hyödyttävä maailmasta jollain tapaa:
ota esimerkiksi vaikkapa kaikenlainen kritiikki,
jota saat toimistasi:

vuohet puhuvat vuorenrinteillä,
Venetsia, mereen uponneena, ei voi sinua enää satuttaa,

ikkunasi alla kasvaa metooppeja,
psykopompos on pieni hiiri,
joka piipittää sinulle ohjeet tulevaa elämääsi varten.

Kauneus on muille suunniteltu,
tämän maailman saat kun antaudut.

***

Kauneus ei ole tämän maailman ominaisuus,
maisema avautuu lännestä itään,
aurinko nousee leivän tavoin,

se on kasvot,
jotka ohjaavat sinut kuolemaan,
kohti suurta kohtaamista

se on:
merenranta lähellä metsää,
keskipäivän tajuaminen iholla,
viimeinen katse silmiin.

***

Pelko mielisairaudesta
ohjailee suuria joukkoja.

Emme ole tuon kaltaisia,
olemme tämän kaltaisia.

Erottuminen suurista sankareista
on olennaista.

Haarukan nokassa
näet viimein itsesi,
hirtettynä.

Raadeltunakin ihmisenliha
maistuu vain makealta.

Voisiko se joskus maistua
suolaiselta,
kysehän on vain maustamisesta.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ihminen nukkuu huonosti.
Se on kaiken vika, rappukäytävästä kuuluvat äänet
räjäyttävät tajunnan kerta toisensa jälkeen,
kukat avautuvat linnan käytävillä,

kuu nukkuu huonosti,
kaikkeuden tarmolla voisi ehkä elättää itsensä
ja pienen perheen,

maailmaan ajautuneet vuohet,
pakolaiset, heidän avaimensa,
mennään ovesta sisään, pakotetaan kaikki johonkin, 

yhteiset leikit ovat kivoja, eduskunta määrää lain siitä.

Ihminen nukkuu huonosti,
parhaiten ehkä keskikeväällä kun kaikki on vielä pimeää,
keskiaikakin,

uuden ajan tullessa menneiden sukupolvien ajatukset
painavat liian raskaasti hartioilla
ja unemme on syvää,
syvempää kuin koskaan ennen.