torstai 13. lokakuuta 2011

Järjetön, typerä postaus: syys-lokakuu 2011

Seuraavassa kaikki runot, jotka olen syyskuusta alkaen, kesäloman aiheuttaman tauon jälkeen kirjoittanut. Osa on kehityskelpoisia, osa sietämätöntä kuraa.

maailmankaikkeuden täyttää kateus
hämähäkkejä syyttävät asianajajat

heitä on kaikkiin 69
maailman joka kolkasta

viimeksi kun tavattiin
katselin taivaalle
tähtiä, aurinkoa, planeettoja, niiden asentoja

olen väärennös maailmasta
maailmassa, kitarat viritettiin aamuisin
nuotiolla laulettiin yhteiskunnan vääryyksistä

taulut museossa, roikkuvat viimeistä päivää
sitten louvre jne. hävitetään
maan tasalle

se on ikiaikainen toive
ihminen haluaa lentää
kauas, kauemmas, lopulta kokonaan pois

viimeinen sammuttaa valot
pääsemmepä kateudesta eroon
kun ketään ei näy

***

kaikkeuden synnyttää kateus
maailmaa pyörittää suunnaton pyörä
jossain venuksen tienoilla

sukupuolitaudit lisääntyvät aina tiistaisin
maanantaina tuhotaan kokonaisia yhteiskuntia

ensi viikolla sammutetaan valot
kateus lakkaa kulkemasta maan päällä

***

tuotantoprosessit ja tavaramuodot
tiistaisin valitsemme fetissit

***

tiistaisin valitsemme fetissit
fetsit päässä katsomme taivaaseen
taivaalta haemme ohjeet elämään
hameet kauimpana ajatuksista
ajatuksissa viimeinen mieliteko
mielisairauksissamme viimeinen tiistai

***

kauimpana kaikkeudesta
on kateus
venuksen tietämillä, merkuriuksen rajoilla
kauimpana meistä ja rakkaudesta
tuotantotapojen ja tavaramuodon tuolla puolen
fetisistien himoamana
kuinka pääsemme venuksesta eteenpäin

***

vielä on aikaa
irrottautua tavaramuodosta
tiistaina
ensi tiistaina se tapahtuu
juot kahvit
sen jälkeen tartut aseeseen

***

tavaramuodosta irrottautuminen tapahtuu kiertoteitse
ammumme taivaalle tuhansittain ilmapalloja
fetisismi määrää elämämme suunnan
suunnaton kyyhkysparvi laskeutuu yllemme
saamme rauhan
mutta emme tässä maailmassa
meitä kahlitsevat tuotantoprosessit
yhteiskunnan omistussuhteet
kateus viha ahneus
käännämme kylkeä
emme välitä
painumme suolle

***

ollapa väärennös maailmasta
kauniina makoilisi kedolla kukkien seassa
ollapa minä kaikkeudesta kaukana
esseistien ja kriitikkojen pilkattavana
ollapa hevonen kirmaamassa raviradalla
esteellisten ihmisten tuijotettavana
ollapa yhteiskunnan viimeiset tabut
joulupukkimainen hirviö
ovesta sisään, kirves kourassa, tabut silmissä
missäs mikropiirit on, kivespussit ja klassistiset huonekalut
lakatkaa vaatimasta biedermeier-lyriikkaa
kauniina asettukaa odottamaan lopullista päätöstä

***

ihminen on aina menossa keskitysleirille
ovesta sisään, toisesta ulos

***

eläimessä peili
katsomossa taantuma
elämä tarttuu rajapinnoilta
suuhun

***

elämä sulkee sieraimemme
meille alistuminen on tärkeintä
astumme ovesta sisään, toisesta ulos

***

ollapa väärennös maailmasta
kukka maljakossa ikkunalaudalla
tuoleilla ikuisesti istuva lonkerojumala

***

eläminen kostautuu elämisenä
pyyhit kyyneleitä autojen tuulilaseista iltapäivisin
mitään ei tapahdu
kauneus saavuttaa sinut
otat sen vastaan

***

pyyhit kyyneleitä autojen tuulilaseista läpi elämäsi
tartut tilaisuuteen murskata omat haaveesi
missä on silloin omanarvontuntosi solidaarisuutesi
pidät kiinni omasta tyylilajistasi
eteläisissä maissa tavoitellaan hysteriaa
suomenlahden toisella puolella on atomipommit
ruotsissa kauneuskilpailut
me joudumme valitsemaan sinun ja niiden välillä
kauneus tavoittaa sinut elämäsi ehtoopuolella
antaudut sille, et voi mitään
kädet avoinna astut ovesta ulos ja toisesta sisään

***

yks hunaja maku
yksi ja sama vuosisadasta toiseen
paskan haalea aromi
viileä jääkaappi maaseudulla
rauhassa aroilla makaamassa
pustalla törmäät pieniin hevosiin
joiden elämänhalu on suurempi kuin sinun

kauempaa katsottuna näytät suurelta
puut ja kamerat vääristävät näkymää
kannattaako astua enää lähemmäksi
suussa on paskan maku
kengänkorko huulilla, kähiset
viimeiset sanasi

***

kun paskakaan ei tunnu enää miltään

***

silmän uloskaivuuta odotellessa
sikiö on viimeinen toivomme

***

kun nukuttaa astu alas valtaistuimelta

***

nukahtaminen on ihmisen viimeinen häpeä

***

nukahtaessaan tuntee vähimmin iloa
kaulin kädessä koiria vahtiessaan tuntee itsensä valtiaaksi
viipaleita katsellessasi mietit kurkkua, sen katkaisemista
kauniiden naisten käsivarsia
tiedät olevasi vastuussa monen maailman tuhosta
ne olivat pieniä maailmoja mutta kuitenkin
katsot ulos ikkunasta, taivaalle, kirkastuvaa, vielä vähän tihuttaa
maailman tarpeettomuus on sinulle selviö

***

kamalinta on kun et nukahda etkä herää
väsymys taannuttaa pahimmankin porvarin
ja se on vain hyväksi
kauneus ja rumuus ehtivät odottaa

***

kulon polttamat seudut
maailmaan tulee sadetta jostain
avoimet ovet käyvät mielessäsi
koulu

***

koulu on keskitysleiri
tiistaisin sataa pihoille ja kaivoihin
teknologia tuhoaa rakkauden

***

melodiattomuus tuhoaa rakkauden

***

olen juossut ennenkin
paennut totuutta kauneuden pariin
death wish on juurtunut kulttuuriin
kuuden tähden mestariteokset kuluvat käsissä
kuluttaminen on tiistaisin menevä ratkaisu

***

olen juossut ennenkin venuksen rajoille
kauas tarpeettomasta tavarapaljoudesta

***

antaa mennä, paina kaasua
keskitysleiri tavoittaa sinut kuitenkin

***

maailma ehtii odottaa
nuku, lapseni

popcorn valvottaa kuninkaitakin

***

kuninkaatkin valvovat öisin
kukaan ei enää herää
syvässä etelässä on syvää kauneutta

***

eihän tästä tule hevon vittua.