torstai 27. marraskuuta 2014

Orava nauttii LSD:tä,
apulaiskaupunginjohtajan nimitys on sinun,
joku väittää ettei maassasi ole tehty undergroundia koskaan,
ainakaan sen jälkeen kun hän lopetti,
presidenttien valtakaudet voi lopettaa liekinheittimellä
tai panssarikauhulla,
josta olet kirjoittanut niin kauniisti,

orava ja näätä ja muut pienet eläimet
muodostavat yhteiskuntasi, sinun maasi, sinun kielesi,
ole kiitollinen niistäkin pienistä hetkistä,

pöydällä seinillä valaisimien päällä polkupyörillä
edistys liikkuu kohti ovea,
se ovi pysyy sinulta kiinni
loputtomiin,

mausteinen kammottava hiostava
näine sanoine sinun on oltava ja tultava.

***

Jos eläin elää huumeista, millä sinä elät?
Entä jos maailmasi on tässä?

***

Kun kirjoittaa pari huonoa runoa, on vaikea lopettaa. Jos kirjoittaa yhden huonon, pystyy lopettamaan. En tiedä, millainen on tilanne, jos kirjoittaa hyviä runoja.

***

Taantuma vie oravat,
orava syö LSD:tä,
LSD on saatu Kuusta,
Kuuhun viedään nikkeliä,
nikkeliä on hampaissasi,

posket revitään rikki, huulet levitetään auki,
huhuilta katkaistaan siivet,
presidenttien valtakaudet lakkautetaan liekinheittimillä
ja panssarikauhuilla,
joista olet niin kauniisti kirjoittanut,

tämä on Kuun pimeä puoli, tervetuloa,
käytämme täällä soodaa ja leivinjauhetta,
levitämme lattialle kaiken sen yhteiskunnallisuuden,
josta olet jäänyt paitsi kotona asuessasi,
tervetuloa, tämä on oravien ja LSD:n viimeinen koti,
vanhuuden turva näädille ja presidenteille,
naaleille, joiden kasvot on turmeltu, mäyrille, joiden pesät on turmeltu,
tulvavesien häätämille runoilijoille,
taantuman tuhoamalle ajattelulle.

***

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kivun maakunta, sijaitsee etelään keskisestä Helsingistä,
yökerhojen luvatuilla mailla,
keskellä ei mitään, vieressä naurispelto, kaskimaa, hyödytön pelto,

sinne minä menen maata,
pääni viereen, asetun makuulle, levitän peiton ylleni
ja viimein, viimein nukahdan.

***

Etelä-Kivun maakunta on viimeisten aikojeni lepopaikka, siellä ihminen on vielä toiselle ihminen, eikä mikään helikopteri.

***

Kivun maakunnassa on hotelli,
jossa iltaisin käperryn sängylle makaamaan,
puhtaitten lakanoitten alle,

vierelläni machete,
aivojeni mädästä märkä.

***

Etelässä kaipaan aina pohjoiseen,
kivun maakunnassa kohti rakkautta ja aurinkoa,
valossa pimeyteen, pimeydessä en kaipaa mitään,
tämä pieni kappale avaruudessa on viimeinkin kuollut.

***

Vielä on tajuttavissa kivun määrä,
en ole niin synkeä kuin annan ymmärtää.

***

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kynttilän valossa köyhyys edistyy,
mahavaivat yleistyvät, suolet muuttavat aivoihin,
mutkalle taipuvat poliitikot ampuvat sinut,
minut,

meidät voi lopulta hirttää munista
jääkaapin auki jääneeseen oveen, se on
ajan ovela riento,

kauanko meidän täytyy tässä seisahtaa,
olisi kiire jo toisaalle?

***

Kauan olemme kietoutuneet shaaleihin,
kauas matkaamme, vielä on matkaa,
aurinko on kaukana.

***

Aurinko on lähellä,
delfiinien älykkyys lämmittää mieltä,
taksilla ei pääse minnekään.

***

Taksissa on elämää,
sinne pääsee toista kautta,

samojen totuuksien toistelu väsyttää urheimmankin,
päällysviitta on tarpeen näillä mailla.

***

Niin vähän on maailmaa, maalia seinissä
jonka tuuli irrottaa, ikkuna hajottaa, myyrä
talon alla, kuin alitajunta ja sielu
jonkun silmissä, hevosen jonka syömme
aamuisin, Hesarin ääressä,
125 vuotta on kulunut kaikesta muustakin.

***

Maalia seinissä joita emme tunne,
laastina jonka irrotamme syödäksemme,

on kuin olisimme aina raskaana.

***

Meidän ei kannata syöksyä tulevaisuuteen
valmistautuneina,

aina on jotain mitä emme tienneet.

***

Entä jos sanassa on kaksikymmentä sanaa,
maailmassa kaksikymmentä maailmaa,

lukossa avain, mielessä käärme, piipussa vielä yksi piippu,
menisimmekö metsään,

Lucifer kulkee kielessä, keskuudessamme,
kuin kuka tahansa meistä.

***

Entä jos sanassa on kaksikymmentä sanaa,
auringossa pieniä lintuja,

suussa hiekkaa, kauniit ajatukset.

***

Entä jos sanassa on kaksikymmentä sanaa,
maailmassa kaksikymmentä sanaa,
sanassa kaksikymmentä maailmaa,

pienenpientä, ajatuksen kokoista,
olisimmeko lintuja mielikuvituksen kahleissa?

***

Entä jos maailma on tässä?
Entä jos sanamme ovat muitten sanoja,
kielemme puitten puhetta,
hevosten joita emme tunteneet,
hevosten joita emme ole koskaan nähneet,
johtajien joiden arvoisia emme ole?
Entä jos maailma ei olisikaan tässä,
vaan aina jossain toisaalla,
tai sanoissa tai vaatteissa tai kengänpohjissa
tai torvien soitossa,
jota olemme aina inhonneet?

***

Hevosten jotka kaunis mieli on katkaissut
päät joiden avulla sanat tunnettiin
menneillä vuosisadoilla
mielestä meidän pitäisi tulla aina toimeen keskenämme
joissa taloissa meillä on viimeinkin rauha
tulla pimeiksi näkymättömiksi mustiksi
ja tulla syödyksi, nähdyksi, koetuksi.

***

Olipa kerran keksijät:
kaunis tarina joka ei pidä paikkaansa,
mielettömät lamput aivoissamme
luulemme olleemme jotain.

***

Olipa kerran sana
olipa kerran keksijät
hevosten hengitys
ja siinä näkyvät heijastukset.

***

Vielä kerran hevosten puolesta.

***

PS. Yllä taitaa olla kolmena eri kertana kirjoitettuja runoja. Aika huonoja osa.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Olen alaston melkein kaiken aikaa,
meikeissäkin, pitkissä hansikkaissani,

presidentti on määrännyt niin, tahtotila tulee ylhäältä,
vain siten olen tuottava,

kauneus on katsojan silmässä, valtava tukki,
jos ei malkaakaan havaitse, miten sitten vallanhimon tv-katsojan silmässä?

Humppa pitää Yhdysvaltoja pystyssä,
kauan sitten asia oli toisin, meillä oli vaihtoehtoja, tunnettuja esikuvia,

kaikki sittemmin kuolleet,
olen legendaarinen siinä miten väistelen yleisesti hyväksyttyjä totuuksia.

***

Pienessä autossa,
suuressa maailmassa,
kauas on lyhyt matka.

***

Henki irtoaa saastaisesta sielusta,
kermavaahto kakusta,
tuntemattoman sukulaisen häissä
on villimpi meno kuin konsanaan Dynamossa,

kauniit naiset väistelevät katsettasi
tiskijukka väittää ettei soita kuin omia levyjään,

tupakkakopin varjossa kohtaat viimein presidentin,
katon rajassa, astraaliruumiina,
saastaisen vallanhimon viimeinen ilmentymä.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Martta on marras, hertta harras,
herra näkee tulevaisuuteen,
kauniit ovat näkymät, rummuttajien parrat
värisevät syystuulessa,

hertta on kuusinen, näyttämöllä viimeisenä
nähdään kuolema.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Runoja marraskuu 2014

Kaukana jossain on sähköä,
minäkin olen kaukana,
hevoset laukkaavat taivaanrannassa,
kaikki on kaukana,

maailma ja sen kieli.

***

Sähkö on taivaalla, tippumaisillaan ihmisten niskaan,
perhoset lentämässä kohti kitalakea,
maailma on suu auki valtava kita silmien takana hyppivät tietoisuudet
ja torakka valtaa kaiken,
se on yhteisöjen laki.

***

Aseveljet, laittakaa kirjat järjestykseen,
nimistä muodostuu maailman laki,

mustan jumalan suudelma, the innocents,
minä en naura rakkaudelle,

kieli paljastaa kituvat torakat,
sellaisia joita asustelee televisiossa,
ne näkyvät aina puoli yhdeksän aikaan,

torakoiden aika on ohitse,
minä kiidän skeittilaudalla
ja noudan aamun postin,

sille ei ole minkäänlaista tarvetta
uudessa maailmanjärjestyksessä.