torstai 23. huhtikuuta 2009

kevät ei haluaisi päiviä
en antaisi vuottakaan pois
maailmastani hämähäkeille,
teille hyeenoille, kirjeet valuivat pois käsistäni,
syyllisyyden luovuttajat veren
vuoden sohvan nukumme vereen,

kesän täytyttyä lintu laulaa
viimeisen kerran

***

eihän tuossa ollut tolkun häivää.

***

ikkunasta näkee enemmän ihmiskohtaloita kuin peilistään.

***

peili on eteisessä,
oli ainakin viimeksi,
valaistus pelasti maailman

***

kun juna viimein tulee asemalle,
vaaditaan tiettyä asennetta,
ilman sitä maailma ei kuulu omistajilleen

***

keskity

***

aina ei voi voittaa,
olet viimeisenä jonossa,
muistelet vanhaa totuutta:
jotka tulevat ensimmäisenä, tulevat usein jne.

se ei auta,
olet joka tapauksessa vain ja ainoastaan viimeinen

***

voimakkaasti eteenpäin

***

kun ei tule mitään ei tule
kun syntyy syntyy
ilman välimerkkejäkin maailma pysyy
filosofeja niin filosofeja
hämähäkkikin on viimeinen alallaan
kun maailma kaatuu kaadut sinäkin

***

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

sydänyöllä maailma syntyy
grillikioskien jonoissa
siellä puhutaan liian hiljaa
siellä toivotaan parasta

***

maailma syntyy sydänyöllä
seinän viereen

***

Kun sinut ammutaan,
olet kuin avaruuteen singottu jänis.

Kun sinua rakastetaan,
olet viimeinkin kuninkaan suojeluksessa.

Kun kasvat sammalta,
olet merkittävä kansalainen,

tiistai 21. huhtikuuta 2009

viimeisissä päivissä sietämätöntä auringon valoa
alkavat keväät lentävät laulut, arabien käyrät veitset
ovat melankolisia,

tappakaa viestintuoja, se on rakkauden edellytys,
onnellisuudessamme turhaan lennämme,
viekää meidät omenatarhaan, lentokenttien raunioille,

mysteeriset runokokoelmat,
sanovat niitä kirjoiksi,
tässä päivässä minä olen sietämätön,
auringon valo, kilo sitä, kilo tätä,
ei ennenkään ole tiedetty
kuka vastaa puhelimeen

viimeisissä ja ensimmäisissä päivissä
sietämätöntä musiikkia
joka syntyy kun ajatuksemme soivat
hämähäkkien ja perhosten jaloissa

maanantai 20. huhtikuuta 2009

kuinka paljon ihminen tunnistaa kevään
itsessään ja toisissa
kun häpeää kevättä ja kesää
tuntee alistuvansa maailman viimeiselle linnunlaululle,

torneissa astuvat julmat miehet,
heiluvat kuin heikkopäiset,
ensimmäisten tullessa reunalta alas
kuuluu riemunhuuto,

maailma on pelastettu,
viimeinen hämähäkki on kutonut
katuverkon, verkoston joka ei petä,

sellaisia ovat vain äidit ja isät,
maailmassa jossa lapset eivät ole heidän
vaan meidän teidän hänen tuon

toistetaan tuntematon maailma
viimeistellään hirmuteko pyövelinsapelilla,

se on erotiikkaa se, koettakaapa pysyä perässä
kuinka paljon vielä tarvitaan sanoja
jotta viimeinen hämähäkki olisi todellakin viimeinen

***

Kun kuljet katuja,
unohdettuna, katse seinään päin,
suljet silmäsi ja ajattelet:

tämä on viimeinen vallankumous,
viimeinen auringonlasku,

se oli ennen se, nykyään asiat tehdään toisin,
meillä on televisio,
harmaat satamat, rutto joka syöksee alhaiston,
housuttomat hallitsijat,

kun kuljet katuja ja itket, ystävä tulee,
anna hänen tulla,
hän on viimeinen hämähäkki
ja hän tuntee katujen verkoston.
Hän on television harmaa mykkyys,
lakkautettujen salaliittojen laajalti käyttämä asiantuntija,
hän auttaa sinut kotiin, hotelliin, giljotiiniin,
joen pohjalle.

***

viimeisenä tulevat sanat
on helppo eliminoida,
sanot vain, painaa punaista nappia,
matkalaukusta, salkusta sujahtaa käsi,
ottavat vielä myrkkyä, typerykset,
vielä ehtii taantua,

kun on sanonut sanottavansa on jo
piirun verran lähempänä ihmistä,
viimeiset ajatukset lähempänä itseään,
myrkky on oleellinen ainesosa
kaikkea mitä ajattelet teet olet

mikä myrkky, voidaan kysyä,
tuottamattomat tuotannot lakkautetaan sen avulla,
etkö jo tästä tunnista
itseäsi ja omaa osuuttasi maailmasta

[Minulla on selvästi joku pakkomielle tuosta "viimeisestä hämähäkistä".]