maanantai 15. lokakuuta 2012


Onko mahdollista maatua maan madoksi,
nokoset: uhka vai mahdollisuus,
väsymys yhteiskunnallisena kysymyksenä,
kauniit ja korskeat pyramidin huipulla,
olisipa jaloillani viltti, en palelisi niin,
odotan konekiväärin kanssa
vuoristosolassa että pääsen
jakamaan oikeutta
niin, oikeutta,

odottakaapa vain, minulta luodit eivät lopu,
sanomalehtien tilaukset loppuvat monilta tiistaisin,
oi google ja winsor mccay,
gertie-dinosauruskin voi tulla kadulla vastaan,
mistä se tietää minne mennä,
sama koskee meitä ja monia muita.

torstai 4. lokakuuta 2012


Mitä tehdä kun ei muista ensimmäisiä sanoja
eikä tiedä viimeisiä?
Kauan sitten ajatellut ajatukset
makaavat ruostuneina lattialla
eikä ole merkkejä että asiaintila muuttuisi.

(Heti edellisen perään kirjoitettu runo, kun tajusin sittenkin, että sentimentaalisuuden vallassa en muistanut Jarmon ja minun ensimmäistä kohtaamista.) 

Syksy koskettaa meitä kaikkia,
viimeisen apilan ruostuneet terälehdet.

Muistoissamme ensimmäiset sanat,
viimeisiä ei ehkä koskaan ollutkaan.

- Jarmo Papinniemelle 4.10.2012

keskiviikko 3. lokakuuta 2012


Sanakirjaan päätyminen aiheuttaa halvauksen,
blues soi korvissa loputtomiin.

Aina voi sanoa toisin,
loputtomiin,
skrätsätä itselleen hautakiven.

Tietoisuuden rajoilla
on mahdollista olla tietoinen,
zitten zen zaa unohtaa.

Kauheimmat vitsit ovat usein parhaita:
kuolema koputtaa oveen
ja pyytää lähtemään mukaansa.

***

Törmäämme jatkuvasti väitteisiin,
hevoset juoksevat karkuun,
aurinko paistaa liian kuumasti.

Taivas on käristynyt,
meillä ei ole enää toista suojaa.

***

Törmäämme jatkuvasti väitteisiin,
olemme mustelmilla,
tautiluokitus: opetuksen aloittaminen.

tiistai 2. lokakuuta 2012


Kuka voi jatkaa töitä,
kun naakat jatkuvasti roikkuvat langoilla,

pääsi päällä kuin Damokles itse,
jaloista ripustettuna, hiillostettuna hiljaisesti grillihiilien hehkussa,

naakka kuin naakka,
lintu mikä lintu, kaksipäisen kotkan varjossa ollaan itsekukin,

meille ei parane näyttää kierrekantisiin vihkoihin piirrustettuja raaputuksia,
saamme niistä vain ideoita toteutettavaksi tiistai-iltaisin.

***

Sisäänpäinkääntyneisyys on uusi musta,

sanovat että tauti tarttuu myös Facebookin välityksellä,

me emme tiedä enää mistään mitään,
emme juuri mitään,
ja se on meidän vahvuutemme.

***

Sanakirja on uusi musta,
kuolema kadonnut korppi.

***

maanantai 1. lokakuuta 2012

Lokakuu synnytti pari runoa

Ville is typing,
hermostuttaa, väsyttää,
unettomuus on uusi musta,

tanssimme on chat-chat-chat,
askelkuvio on tuttu Suuresta sivistyssanakirjasta,

me voimme tanssia,
google hoitaa loput,

runouden ja käsikirjat.

***

Keskeneräisen käsikirjoitus makaa maassa,
nosta se pystyyn,

kamoon, vielä on mahdollisuus
tehdä elämästäsi siedettävää,

tilaa kirjoja kustantajalta,
ole hiljaa.

***

Ole hiljaa,
se on kirjailijan perusedellytys.

***

Ole hiljaa,
olet kirjailija.

***

Palkkioista puhutaan jossain kaukana.
Et kuule kunnolla,
huulten liike on kuin hevosten ravaaminen pustalla.

Voit aivan hyvin syödä huulipunasi
ja raapia seinät kynnet verillä öisin,
mikään ei silti muutu.

Tautiluokitus saavuttaa maailman,
kaikista tulee tästä lähin kuolleita.

***

Helpotuksen huokaus
kun voi sanoa: no niin,
jatkas töitä.

***