***

Minulle avautuvat maailman salaisuudet,
suurena kohoan kohti aurinkoa.

Ei jumalauta. Koivukarin lukeminen on tehnyt minulle vain hallaa.

***

Tapaan tunnettuja bloggaajia,
opin yksityiskohtia maailmasta,
tuntemani ihmiset ovat muuttuneet lepakoiksi.

***

Huono runous on kuin käynnistysvaikeuksinen kone,
maailma mahtuu seinästä sisään.

***

Pitäisi lukea parempia runoja,
ohjastaa tarkemmin, opastaa taivaan kätyrit alas,
tänne näin, Pentagonin varjoihin,
Abu Ghraibin käytäville,

varjot kulkevat ylitseni, hautakivi värähtää kylmästä.

***

Krapulassa lasketellen,
loimilehmiä päräytellen,
turpajuhlia taputellen,
tumpeloitse kuljehtiellen,
tapauksia tapsutellen,

kummeluuksia kammeksuen,
menen minä maahan,
menen minä kotiin,
tulen minä sisään,
tulen minä ulos,
menen minä takaisin,
sisään, aina vain sisään, ei ikinä ulos,
ulosko pitäisi mennä,

kirjeitä nuoleskellen,
postimerkkejä laskeskellen,
tuntemattomia tunnustellen,

menen minä takaisin.

***

Vitulla päähän voitettuja,
uhrijuhlat tarpeettomiksi,
nypitään kynnet kaikilta paitsi minulta,
turhaan olen taantunut lapseksi,
vauvana kinunut maitoa,
peukaloa imien kulkenut maailmalla,
tampatkaa minun sydämeni Jäniskorttelissa,
tämä on loppu,
uuden alkua on turha havitellakaan,
korkealle hilatut vyötäröt eivät lohduta.

***

On aika rauhoittua, vetää syvään henkeä,
maailman kirjallisuus ei ole pelastettu.

Tämä teko on hyvästä minulle,
en tiedä sen vaikutuksesta muille,

maantiellä kulkien saa parhaat fibat,
runoista saa turhat pois ampumalla kuulansa kalloon,
meille on turha selittää yhteiskunnan luutumista,
tiedämme ne muutenkin,
mutta emme tiedä mitä me haluamme,

kunhan tästä selvitään, meillä on uudet t-paidat,
joissa lukee elämänohje: en tiedä mitä haluan, enkä tiedä, miten sen saa,
Afganistanissa soditaan, arkipäivää se on sekin,
Irakissa kuolemme joka päivä, naiset ja me,

se on sekin tiettyä filosofiaa, estetään hyvää tapahtumasta,
demokratian maahan tuominen oli kuin joulupukki pamauttaisi napalmia olohuoneessa,
tarhapäivän päätteeksi kädet tärisevät ja mieli on musta,

onko totta, mitä sanotaan:
maailma on ontto,

se sopii yhteen tietämieni tosiseikkojen kanssa
ja on kuin tämän runon maailmankäsitys.

***

Vietetään yhdessä ihana tunti,
maaseudulla, puskassa,
näin kirjoitti tunnettu ja suosittu kirjailija,

suosittu kirjailija oli myös Gogol,
hänestä tehtiin hakukone,
miljoonan miljoonan potenssi,

ranskalainen punk on maailman parasta,
soita sitä kun olet yksin maailmassa ja jazz kyllästyttää,

sinulla on alibi, poliisi ei saa sinusta otetta,
saippualla liukastettu taparikollinen on parasta kylmänä,
kylkileikkeet ja kasslerit luonnistuvat helposti,

maailma on vähän tämmöinen, runot liukastuvat portailla,
aurinko paistaa risukasaan, minä nousen esiin, kuin pultsari roskiksesta.

Lahti laskee mereen, kuu nousee taivaalta,
Japanin voittamat sodat painetaan piiloon,
siinä on historian tuomio,

autoista saa verovähennyksiä, minä kuljin kaukana poissa,
Kölnissä, Berliinissä, turpeisilla soilla,
kuu oli ainoa neuvonantajani,
hevosilla pääsi pisimmälle,

kun vetää verhot eteen, näkee paremmin,
pelikaanien loputtomat tavaravarastot,
turpeat huulet vedetään kuiviin,

maailmamme on niin kuin on, parhaaksi näkemällämme tavalla,
niin on kuin on, sanovat viisaatkin,
runon voi kirjoittaa olematta viisas,

eläimen turpa on kiinnekohta, sitä voi rapsuttaa ja silittää,
se nauttii siitä,
ihmisen tarpeet ovat vähäisemmät, suuremmat,
sillä ei ole tarpeita.

Maailma katoaa näkyvistä,
kirje on kirjoitettu, pianotunneilla saat opetella ihan mitä hyvänsä,
perversioiden maailma tunkee luoksesi, postiluukuista, automaateista,
televisioantennien välityksellä,
postinkantajat ovat viimeisimpiä rekrytantteja,

on aikaa siitä kun viimeksi sain kirjeen,
liian pitkälti on kulunut siitä kun viimeksi kukaan minua ajatteli,
runous on pitkälti samaa viljaa,
lainehtivaa heilimöä, taivaalta kuvastuvia viestejä,

pankkihenkilöstö on kirjoittanut runoja, koonnut ne antologiaksi,
omaksi sieväksi niteekseen,
se on nimeltään Maailma katoaa näkyvistä,
pörssien kurimuksissa Chicagokin häviää,
taivaalla ei ole enää juuri muuta kuin Boston ja Mälikkälä,
niiden väliin on pingotettu pitkä verkko,

se on minun maailmani selitys.

Tauon jälkeen ensimmäistä hapuilua

12.8.2007

Hiljaa huono tulee, antaa hyvän tulla,
maailmaan mahtuu tunteita,
tunnevammaisten vanhempien opetellessa isyyttä ja äitiyttä,
uudestaan ja uudestaan, joka aamu,
neuroosit ovat väistyvää kansanperinnettä,
grillijonoissa jaettua viisautta,

taukoamatta minä olen painanut päähäni aksioomia,
maailma on tällä välin muuttunut,
sitä on vaikea tunnistaa,
koska viimeksi olisi ollut näin tukalaa,

sidotut miehet kamppailevat äitiyttä vastaan,
sula kulta valuu pitkin jokia, tynnyrit täyttyvät hurmasta,

Vänrikki Stoolin tarinat ei kertonut tästä mitään,
meille valehdeltiin vuosikymmenten ajan,
maailma on muuttunut perusteellisesti,
perusteellisemmin kuin edellisten miljoonan vuoden aikana,
evoluutiossa ihmisestä on tullut rasittava pikkupaska.

***

Nyrkeitse olen saanut viisautta,
grillijonoissa jaettua perustietoa evoluutiosta,
fossiilit ovat kauan sitten kaikonneet taivaanrantaan,
ihminen on yksinään silloinkin kun uneksii,

tavaratalojen hyllyjen ohitse kuljettuani totesin joutuneeni vankilaan,
aivan kuin Josef K., joka ei tiennyt mistään mitään,
hänen maneerinsa painuivat mieleeni,

sade huuhtoo kallioita, pesijämummut kyynelehtivät,
sipulit on kuorittava viimeiseen asti, kuoren alta paljastuu pieniä totuuksia,
Stalin antoi meille ohjeet aina vuoteen 1989 asti,
sitten meidän oli tultava toimeen omin nokkinemme.

Elokuvia mainostetaan mainesanoilla: "Nokkava! Epäselvä! Itseriittoinen!"
Meiltä on riistetty kengät jaloista,
kulkekaa niin kuin kuljette, sade kuitenkin peittää jäljet,
intiaanit eivät pääse jäljillenne.

***

Teräsmies iskee läpi, räkäpallerot vain lentävät,
tämä on maailman selitys: mistään ei ota selvyyttä,
kaikki on turhaa,

olkaa vain paikoillanne, maailma nytkähtää hetken verran,
se on se hetki jolloin tumpelot ottavat vallan,
idiotokratia, se on se, viimeinen trendi,
maailmaan tullessaan pitää astua suunnattomien tavaramäärien ylitse,
pienet miehet ovat kasanneet omaisuuttaan porteille,
pronssisille Ghibertin porteille,
meitä on vartioitu, ja vartioidaan yhä,
se ei ihan hetkessä lopu.
Ehkä jokin pysyvyys onkin vain hyvästä.

***